Vaasan sairaanhoitopiirin viimeaikaiset tapahtumat antavat aihetta pohtia johtamista laajemminkin.
Aika on muuttunut. Ainakaan julkisella sektorilla ei enää riitä, että päätökset perustuvat mahtikäskyihin tai enemmistön käyttöön. Jos päätöksiä ei ole perusteltu huolellisesti ja eri näkökulmat läpi käyden ja jos vuoropuhelua ei ole käyty niiden kanssa, joita asia koskee – päätöksen toimeenpano vaikeutuu. Pahimmassa tapauksessa syntyy kaaos.
Organisaatiota, joka koostuu korkeasti koulutetuista henkilöistä, ei ole ihan helppo johtaa. Näissä tapauksissa johdon rohkeus joutuu usein ankaraan syyniin. Jokaisessa organisaatiossa on eri alojen huippuosaajia. Johdon kannattaa hyödyntää alaistensa tämä asiantuntemus. Kollegojen täytyy toiselta puolen ymmärtää, että johdon on kyettävä löytämään kompromisseja eri näkemysten välillä. Johto on onnistunut silloin, kun se on kyennyt sovittelemalla aikaansaamaan tuloksen, jonka takana kaikki voivat seistä. Strategiatyö antaa parhaimmillaan hyvän pohjan välttää ristiriitoja kun päätöksenteko konkretisoituu.
Miten tähän voidaan päästä? Vanhan vitsin mukaan keskeneräisistä asioista ei voi kertoa, ja taas päätöksenteon hetkellä on myöhäistä vaikuttaa. Minä puolustan asianosaisten varhaista informointia sekä vuoropuhelua, jossa heillä on mahdollisuus aidosti vaikuttaa. Olen tavannut sanoa, että perustelut on rakennettava niin vahvoiksi, että ne kestävät myös julkisen keskustelun.
On pärjättävä kollegojen ja päättäjien kanssa, mutta siis myös julkisuudessa. Vaikka kunnallinen päätöksenteko valtuustoa lukuun ottamatta tapahtuu suljettujen ovien takana, on sitä edeltävä keskustelu jo siirtynyt julkisuuteen – tahtoivatpa esittelijät ja päättäjät sitä, tai eivät. Kansalaisyhteiskunta on ottanut käyttöönsä nopeassa tahdissa uusia vaikuttamisen välineitä. Jos päättäjät eivät pysy mukana tässä tahdissa, niin huonosti käy.
Toinen vanha vitsi on, että luottamushenkilön tehtävä on vain luottaa. Näin minäkin teen, kun havaitsen, että valmistelu ja esittely on tehty huolella. Paras on hyvän vihollinen, kuitenkin pätee. Kohtuus riittää. Erilaiset tsekkauslistat kuultavista tahoista/käsiteltävistä näkökulmista auttaa saavuttamaan valmistelun kohtuutason.
Päätösvallan delegointi, josta olen useasti puhunut, on asettanut luottamushenkilöt uuteen asemaan. Ihmisten tarpeisiin vastaamisen tehtävä ei ole luottamushenkilöiltä mihinkään kadonnut, delegoinnista huolimatta. Luottamushenkilöt joutuvat viime kädessä edelleen kantamaan vastuun.
Menemättä sen syvemmälle tässä pohdiskelussa, totean, että kansalaisyhteiskunta on haastanut myös edustuksellisen demokratian. Mielestäni tämä on tervetullut ilmiö. Aivan liian paljon jää nyt kätköön suurten otsikoiden alle. Ihmisten hyvinvoinnissa on loppujen lopuksi kysymys hyvin konkreettisista asioista. Avoin vuoropuhelu ja ns. maalaisjärki usein riittävät löytämään palvelujen organisoimiseen tarvittavat hyvät käytännöt. Vaihtoehtojen esilletuonti ja hintalappujen asettelu auttavat tekemään lopullisen ratkaisun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti