Tuloerot eri väestöryhmien välillä ovat kasvaneet koko 90-luvun ja kasvavat edelleen. KELA:n selvityksen mukaan esimerkiksi tulottoman yksinhuoltajan saama lasten kotihoidontukea pitäisi korottaa 113 %:lla, että se olisi samassa suhteessa ansiotuloihin nyt kuin se oli vuonna 1994. Työttömän peruspäivärahan, lapsilisän (1 lapsi), korkeakouluopiskelijan opintorahan, vanhempainrahan vähimmäismäärän, täyden kansaneläkkeen ja toimeentulotuen perusosan osalta vastaavat korotustarpeet vaihtelevat 24-70 %:iin.
Päättäjien enemmistö ei näe tuloeroja yhteiskunnallisena vääryytenä. Verohelpotuksia jaellaan, palvelumaksuja korotetaan ja yhteisiä palveluja karsitaan.
KELA:n juuri ilmestynyt ”Vääryyskirja” puhuu jo perusturvarikoksesta kun sosiaali-ja terveysbudjetit ovat tietoisesti alimitoitettuja niin valtiolla kuin kunnissa. Lisäksi perustuslaillisten oikeuksien ehdollistaminen mm. pakkoaktivointi ovat muuttaneet koko suomalaisen sosiaalipolitiikan luonnetta.
Taustalla on porvarillinen halu palata minimalistiseen hyvinvointivaltioon, jossa yhteiskunnan rooli on ns. yövartijan rooli. Keskustalainen pääministeri Vanhanen ei eräässä puheessaan (maaliskuu 2008, Osuuspankkikeskus) lukenut sosiaali-ja hyvinvointipolitiikkaa lainkaan julkisen vallan perustehtävien joukkoon!
Yhteiskuntamme sosiaalipoliittiset viestit ovat tällä hetkellä erittäin ristiriitaisia. Samoista yksilöistä halutaan sekä tuottavia työntekijöitä että hoivaajia, mutta ansiotyön rakenteet ja tulonsiirtojärjestelmät eivät mahdollista näiden kahden tehtävän joustavaa yhteensovittamista. Tämä ristiriita aiheuttaa sekä hoivaköyhyyttä että hoivavajetta.
Sukulaisten ja läheisten huolenpito on edelleen yleistä, ja ihmiset saavat suurimman osan huolenpidostaan lähiyhteisöltä. Sinänsä kannatettava ajatus sosiaalisten ongelmien poistamisesta yhteisöjä vahvistamalla ja kansalaisia aktivoimalla muuttuu huoleksi, kun julkista vastuuta samanaikaisesti vähennetään. Ei näitä palveluaukkoja paikata pelkällä talkoohengellä.
Politiikkaa tarvitaan taisteluun edellä kuvatun kehityssuunnan kääntämiseksi. On tärkeää antaa edes pieniä toivon merkkejä siitä, että yhteiskunnallinen vastuuntunne ja solidaarisuus eivät ole kokonaan kuolleet. Siksi demarit Vaasassa haluavat vastustaa mm. terveyskeskuksen asiakasmaksujen korotuksia. Lopetetaan lannistamisen kulttuurin edistäminen sosiaaliturvan osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti