Koulun ja kotien yhteistyön parantamisesta on puhuttu paljon. Kaikki valittavat, ettei se ole riittävää, opettajilla ei ole aikaa eikä vanhemmilla riittävästi kiinnostusta. Tahdotaan lisää henkilöresursseja, että yhteistyö tiivistyisi.
Jospa ottaisimme asiaan täydentävän näkökulman. Sähköposti on keksitty, mutta miten tätä innovaatiota hyödynnetään koulun ja kotien välisessä yhteistyössä?
Pikatiedustelu lähiympäristössä osoittaa, että sähköpostin käyttö on edelleen vähäistä. Opettaja on ehkä antanut oman sähköpostiosoitteensa kotien käyttöön, mutta hän ei ole kerännyt oppilaittensa vanhempien sähköpostiosoitteita. Kuinka helppoa olisikaan kertoa oppilasta ja luokkaa koskevista asioista sähköpostitse. Ei tarvitsisi kopioida lappusia tai kirjoitella reissuvihkoihin. Sähköposti olisi helppo väline myös koulun kaikkia oppilaita koskevan informaation jakeluun.
Edellä mainittu tuomitaan käyttökelvottomaksi varmaan sillä perusteella, että kaikilla perheillä ei ole sähköpostia. Voisi kai asiaa miettiä niin, että sähköpostin käyttö joka tapauksessa vähentäisi tarvittavien paperikopioitten määrää ja näin opettajan vaivannäköä. Vanhemmat, jotka ovat oppineet käyttämään sujuvasti sähköpostia, pitäisivät sähköpostikommunikointia lastensa asioissa varmasti luontevana. Niin, ehkä koulut pelkäävätkin, että vanhemmat kiinnostuvat meilailemaan liikaa lastensa asioista opettajille.
Mielenkiintoinen kysymys muuten on, että esimerkiksi koulupojan jalkapalloseuran kaikki tiedonvälitys kotien kanssa pelaa sähköpostilla. Jos sähköpostia ei ole, välttämätön informaatio sujunee esimerkiksi ryhmätekstiviestein.
Sähköpostin (samoin kuin tekstiviestin) lähettämisen etu on, että siitä jää aina todiste. Opettajien (ja OAJ:n) kannalta etuna olisi, että sähköpostiyhteyksien avulla voidaan osoittaa koulun ja kodin yhteistyön volyymi, millä on kai suora yhteys palkkatasoon.
Summa summarum: koulujen pitäisi mielestäni käyttää sujuvasti samoja moderneja yhteydenpitovälineitä kuin muukin yhteiskunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti