Tepastelin Helsingin katuja Ruotsissa asuvan veljeni kanssa. Meillä oli yhteinen määränpää, monen mutkan takana. Veljelleni oli itsestään selvää, että matka tehdään julkisilla kulkuneuvoilla, vaikka vaihtoja olisi kaksi. Omassa päässäni oli ehtinyt jo välähtää pyytää toista veljeäni privaattikuskiksi. Ruotsissa ihmiset ovat oppineet julkisen liikenteen sujuviksi käyttäjiksi siksi, että tarjolla on toimiva malli, jota ei voi vastustaa. Miten Suomessa voi oppia julkisen liikenteen käyttäjäksi pääkaupunkiseudun ulkopuolella? Ei oikein millään.
Suomessa vain suurimmissa kaupungeissa voi puhua toimivasta joukkoliikenteestä. Oman auton kanssa kilpailukykyisen joukkoliikenteen edellytys on ennen kaikkea riittävän suuri väestöpohja. Sitä täällä Vaasassa ei ole. Vaasanseutu törmää tähän kysymykseen sekä ilman kuntaliitosta että sen kanssa.
Joukkoliikenteen kasvulle ei ole edellytyksiä, elleivät liikennelinjat kulje riittävän lähellä kotia, työpaikkaa, ostoskeskuksia. Ja elleivät vuorovälit ole kohtuullisen tiheitä. Vasta kolmantena kysymyksenä tulee lippujen hinta. Kykymme parantaa joukkoliikennettä tai alentaa lippujen hintaa riippuu kokonaan siitä, paljonko olemme valmiita tukemaan joukkoliikennettä verovaroin. Mitä hajanaisempaa yhdyskuntarakennetta toteutetaan, sitä suurempi on veronmaksajien vastuu joukkoliikenteen rahoittamisessa. Ja nyt en puhu vain investoinneista, vaan vuosittaisesta tuesta käyttökustannuksiin.
Suomalaisissa kaupungeissa paikallisliikenteen bussiliput ovat tolkuttoman korkeita. Näin siis siitä huolimatta, että valtio ja monet kunnatkin tukevat paikallisliikennettä. Siinä kun täällä maksamme 2-4 euroa siivusta, voi pienessä eurooppalaisessa kaupungissa matkustaa 1,20 eurolla.
Vaasassa aikuisen yksittäislipun hinta on erittäin korkea 2,90 euroa, pyhinä jopa 3,50 euroa. Edestakaisen bussikyydin hinta on Vaasassa jo 4,80-7,00 euroa! Olen kiinnittänyt tähän huomiota ennen kaikkea palvelujen käytön ja harrastusten näkökulmasta. Vaikka perillä odottaisi maksuton harrastus, verottaa liikkuminen pienituloisen kukkaroa kohtuuttomasti. Uimahallireissun hinnaksi bussilla kuljettaessa tulee pyhänä jo 12 euroa henkilöltä.
Koulujen loma-aikoina kokonaisia linjoja jätetään Vaasassa liikennöimättä. Monet linjat kulkevat vain viitenä päivänä viikossa ja silloinkin vain kerran tunnissa. Miksipä ne tyhjät bussit tiheämmin kulkisivat? Vaasalaisten joukkoliikenteen puutteita paikkaa jonkin verran palvelubussi, joka kulkee kolmella reitillä arkisin klo 7.30-16 tilauksesta ja ovelta ovelle. Näyttää siltä, että palvelubussien merkitys koko ajan kasvaa.
Joukkoliikenne ja päivittäistavarat
Vaikka bussi menisi ovelta ovelle, saattaa kannettavan taakan suuruus olla sitä luokkaa, ettei paraskaan bussiliikenne saa jättämään omaa autoa kotiin. Ihmisten tottumukset ovat muuttuneet. Kotikaljaa ei enää panna kotona vaan se on korvattu kaupan kolmoskaljalla, limsa jättipulloissaan lienee tullut jäädäkseen, päälle vielä pullotetut vedet. Perunoita ja juureksia ei enää osteta suurissa erissä koko talven varalle, ei tietysti myöskään jauhoja. Tässä on joitakin esimerkkejä ruokakaupan raskaimmista tuotteista, joita raahataan kotiin vieläpä varsin tihein välein.
Mihin ovat kadonneet asuntojen tilavat komerot keittiön yhteydessä. Niissä säilytettiin kuivamuonaa, tyhjiä purkkeja, isoja kattiloita jne. Tila ei koskaan loppunut kesken. Kun komeroon pääsi itse sisään, tavarat löytyivät helposti. Keskisessä Euroopassa uutta omakotitaloa ei rakenneta tänä päivänäkään ilman tällaista tilaa.
Jääkaapit tulivat keittiöön, mutta minne hävisivät puolestaan komerot taloyhtiöiden kylmätilassa tai asuntokohtaiset kylmiöt? Tiedän, että kylmätiloja on otettu nyttemmin muuhun käyttöön. Jos kylmätilat olivat sähkösyöppöjä, niin tuotekehityksestä sillä alalla en ole kuullut mitään. Muistan hyvin, kuinka nuorena perheenä pystyimme tekemään peruna-ja juuresostokset edullisesti koko talven varalle yhdellä kertaa ja säilyttämään ne talon kylmäkellarin komerossa. Sinne mahtuivat muuten myös mehut ja hillot, jotka nyt pitää pakastaa, koska ne eivät mahdu keittiön jääkaappiin, vaikka se olisi maxi-kokoa. On toki nähty, että kotien nurkkiin alkaa ilmestyä useampiakin kylmäkalustesettejä. Tästä voi päätellä, että asuntokohtaiseen kylmäsäilytykseen tarvittaisiin jo uusia reseptejä.
Eihän tässä päivittäistavarakaupan konseptissa ole tänään oikeastaan mitään järkeä. Samalla kun autoon mahtuisi tavaraa vaikka kuinka monen viikon tarpeiksi, kodin päässä tekee tenän. Suurikokoiset pakkaukset eivät mahtuisi mihinkään standardikaappiin. Niinpä jokaista kaupasta ostettua ruokatavarayksikköä kohti kulutetaan polttonestettä ja aikaa – sitä enemmän, mitä kauempaa ne on haettava.
Joukkoliikenteen rinnalla pitää puhua myös asuntojen ja taloyhtiöiden säilytystiloista koska ne säätelevät ostoskertojen määrää ja taakkojen painon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti