Islantilainen Elisan omistaja on myynyt määräysvallan kannalta merkittävän osan osakkeistaan Eläke-Varmalle. Suomen valtio on luvannut ostaa vähintään puolet ko. osakkeista, ehkä jopa kaikki. Eläke-Varman käyttö bulvaanina johtui kuulemma valtionhallinnon viiveistä.
Aivan käsittämätön väite on, että Suomen valtion olisi pitänyt strategisista syistä ostaa Elisaa (Eläke-Varman avustuksella) so. säilyttääkseen Elisan verkot ”kansallisissa käsissä”. Tähän tapaan ministeri Häkämies asetteli sanojaan. Elisan verkot ovat kattaneet lähinnä ruuhka-Suomen taajamia, mikä linja jatkunee.
Kilpailevana Elisan ostajana oli DNA (tiettävästi Ilmarisen avustamana), joka on maakunnallisten puhelinyhtiöitten omistuksessa. Valtio ei siis kokenut DNA:ta strategisesti kelvolliseksi ostajaksi vaikka DNA:n ja Elisan teleliiketoiminnat yhdistämällä olisi voitu saada aikaan koko maan kattava järjestelmä kuluttajien kannalta aikaisempaa edullisemmin. Tällä olisi ollut suurta strategista merkitystä kansallisen televerkon kehittämisen kannalta.
Elisan ja DNA:n valtakunnalliseksi pääkilpailijaksi jää nyt Telia-Sonera, joka on suomalais-ruotsalaisessa omistuksessa. Se ei näytä kantavan mitään kansallista vastuuta Suomessa. Yhtiö on lopettamassa mm. Suupohjassa ja Lapissa kiinteät puhelinverkot. Elisallakaan ei ole näyttöä vastuunkannosta koska se kuorii kermaa lähinnä ruuhka-Suomessa.
Kun valtio aiemmin luopui omistuksistaan Sonerassa, ja nyt hankkii tilalle Elisaa, voidaan hyvällä syyllä kysyä, onko mitään valtion strategiaa teleliiketoiminnassa koskaan ollutkaan. Kansallinen omistus ei riitä strategiaksi, kuten on nähty. Tärkeintä olisi tietää, mitä valtionomistuksella tavoitellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti