Historiikeista voimme lukea, miten entinen sosiaalilautakunnan puheenjohtaja – miksei jäsenkin – polkupyörällä kävi selvittämässä köyhän kuntalaisen avuntarvetta tämän kotona ennen lautakunnan päätöksentekoa. Päätökset perustuivat siis luottamushenkilöiden omiin havaintoihin ja suoraan luottamukseen päätöksentekijän ja autettavan välillä.
Ammatillistunut kunnallishallinto on sysännyt luottamushenkilöt sivummalle. Tätä kehitystä on höystetty päätösvallan delegoinnilla virkamiehille. Hyvän koulutuksen saaneet ammattilaiset hoitavat nyt hallintoa ja tekevät esitykset. Hyvä tai huono, mutta useimmiten tästä vaivasta selvitään kenenkään kotona käymättä.
Myös luottamushenkilöillä on aiempaa parempi koulutus. Mikä on tämän päivän luottamushenkilön tuoma lisäarvo päätöksentekoprosessiin? Uskallan väittää, että se on aika marginaalinen muissa kuin kaavoitukseen ja investointeihin liittyvissä kysymyksissä.
Yhteiskunta on järjestetty niin, että eri alojen tulevaisuutta säädellään EU:sta lähtevillä pitkän aikavälin ohjelmilla, joihin kansalliset ohjelmat ja budjetit sopeutetaan, sitten myös kuntabudjetit. Vaikka valta maassa/kunnassa vaihtuisi, nämä ohjelmat sitovat budjetteja varmaan yli 95 %:sti.
Kuntapolitiikan tiimellyksissä poliittinen ”taistelu” käydään siten aika marginaalisilla asioilla, olosuhteiden pakosta. Merkittävimmiksi kamppailuiksi näyttävät nousseen kaavoitus ja investointipäätökset. Jos poliittisia intohimoja ladattaisiin yhtä paljon vaikkapa hyvinvointipalvelujen henkilöstökysymyksiin, tilanne kunnissa olisi asiakkaiden kannalta paljon nykyistä parempi.
Onko siis luottamushenkilön tehtävä suoritettu kun vaivautuu olemaan läsnä ja huolehtimaan omalta osaltaan kokouksen päätösvaltaisuudesta? Lain mukaan kun kunnassa on edelleen oltava luottamuselimiä, jotka tekevät viralliset päätökset.
Vanhemmat luottamushenkilöt kuvatessaan tehtäväänsä, saattavat nykyään sanoa, että luottamusmiehen tehtävä on luottaa. Tämä on mielenkiintoista. Maailmassa on paljon tutkimusta ja vaihtoehtoja on tarjolla yllin kyllin. Pienen kunnan päättäjän ei tarvitse olla tästä kaikesta selvillä.
Mihin määrään saakka esittelijä vaivautuu perustelemaan päätösehdotustaan, se vaihtelee suuresti. Ehkä tämän päivän luottamushenkilön suurin haaste onkin tajuta, mitkä ovat päätösehdotusten periaatteellisia (poliittisia) kysymyksiä, mitkä taas ns. kylmää faktaa. Poliitikon ei kannata käydä kamppailuun faktoja vastaan, mutta periaatteellisista valinnoista hän on kyllä vastuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti