Ministeristä lähtien ollaan mielestäni täysin väärillä poluilla jos kuvitellaan, että sen paremmin hallitusohjelma kuin mikään valtioneuvoston linjauspaperikaan voisivat oikeusvaltiossa yksin riittää tekemään konkreettista päätöstä kaksikielisen oppilaitoksen lopettamisesta.
Opetusministeriöltä (OKM) saatu päätös on oikeusvaikutteiseksi tarkoitettu ja valituskelpoinen. Sen vuoksi on kysyttävä, mitä ministeri tarkoittaa ilmaisullaan, että ”hän kuuntelee jos Vaasa tekee muutosesityksen” (Pohjalainen 23.4). Moinen on tulkittava lähinnä hätäreaktioksi.
Jos ministeri on tosissaan kuunnellut Vaasaa, hän itseoikaisee OKM:n päätöksen välittömästi. Jos itseoikaisua ei tule valitusaikana, valitus on ainut mahdollisuus riitauttaa ratkaisu. Myös kantelu saattaa johtaa päätöksen purkamiseen jos päätös on tehty väärässä järjestyksessä. Vaasan kaupunginhallitus on antanut VAMK:lle ohjeen valittaa päätöksestä ja kannella oikeuskanslerille.
Oikeusvaikutteiset päätökset on perustettava lakiin. Tiedossani ei ole säädöksiä, jotka antaisivat millekään viranomaiselle toimivaltaa lopettaa kaksikielisiä instituutioita tässä maassa. Olisi naurettavaa väittää, että valtion rahoituksen poisvetäminen ruotsinkielisestä opetuksesta ei tätä konkreettisesti tarkoittaisi.
OKM:n ratkaisu on annettu rutiineihin kuuluvien aloituspaikkapäätösten oheistuotteena. Asia on erittäin periaatteellinen kansallisen tason kysymys, koskeehan Valtioneuvoston linjaus kaikkia ammattikorkeita – ja jatkossa ilmeisimmin myös toisen asteen oppilaitoksia. Näistä syistä johtuen olen kannellut asiasta oikeuskanslerille.
Kenellekään ei voi tänään olla yllätys, että jo vuosikymmenten ajan RKP:n entisen puheenjohtajan ja ministerin nimeä kantavaa ”Taxellin mallia” on ajettu läpi kuin käärmettä pyssyyn. Tämä malli lähtee siitä, että ruotsinkielisten asema turvataan yksikielisten rakenteiden kautta. Aihe on esillä nyt myös kuntauudistuksessa. Poliittisen eliitin tulisi vihdoin kyseenalaistaa tämä RKP:sta lähtenyt linjaus.
Ex-rehtori Ruotsalan puheenvuoroissa Pohjalaisessa on tullut esiin, että hän jopa vastustaa kaksikielisiä ratkaisuja. Ruotsala näyttää unohtavan, että Vaasan osallistumisesta SÖFUK:n kuntayhtymään aikanaan äänestettiin valtuustossamme. Joudun toteamaan, että tämä tapahtui allekirjoittaneen aloitteesta. Me, jotka tähtäsimme yhden kaksikielisen oppilaitoksen perustamiseen, jäimme vähemmistöön. Kansanedustajana (KK 703/1992) tein mm. kirjallisen kysymyksen nuorisoasteen ja ammattikorkeakoulukokeilun opetuskielestä. Olen määrätietoisesti kamppaillut kaksikielisten ratkaisujen puolesta niin kauan kuin olen politiikkaan osallistunut.
Nyt olisi tärkeää virittää kansallisen tason ohjelmatyö kaksikielisten instituutioiden pelastamiseksi kaikilla toimialoilla tässä maassa ja ryhtyä tarvittaessa turvaamaan tavoitetta lainsäädännön muutoksin.
tiistai 24. huhtikuuta 2012
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
KANTELU OIKEUSKANSLERILLE AIHEESTA
KAKSIKIELISEN AMMATTIKORKEAKOULUN LOPETTAMINEN
Olen tänään tehnyt oikeuskanslerille seuraavan kantelun.
"Opetusministeriöllä lienee oikeus lisätä ja vähentää ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja. Mutta mihin säädöksiin perustuu opetusministeriön oikeus tässä yhteydessä lopettaa kaksikielisen, yhtiömuotoisen ammattikorkeakoulun olemassaolo kaksikielisessä Suomessa?
Pyydän oikeuskansleria tutkimaan, onko opetusministeriöllä ollut oikeus tehdä päätös, jonka mukaan Vaasan ammattikorkeakoulu määrätään lopettamaan kaksikielinen opetus. Pyydän tässä yhteydessä huomioimaan, että kaksikielistä ammattikorkeakoulua ei konkreettisesti voi olla olemassa ellei se saa antaa kaksikielistä opetusta.
Vaasan kaupunki yhtiöittäessään Vaasan Ammattikorkeakoulun on edellyttänyt, että oppilaitos jatkaa kaksikielisenä. Yhtiöitetyn ammattikorkeakoulun toimilupaan kaksikielinen opetus on niinikään kirjattu. Kaksikielisen ammattikorkeakoulun perustelut Vaasassa liittyvät ennen kaikkea työelämän tarpeeseen saada kaksikielisiä työntekijöitä.
Opetusministeriö perustelee päätöstään Valtioneuvoston päätöksellä 15.12.2012 ”Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2011-2016”, jonka mukaan ”koulutuksen ja tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden turvaamiseksi ruotsinkielinen ammattikorkeakoulutus keskitetään ruotsinkielisiin ammattikorkeakouluihin”. Tosiasiassa perustelu sisältää käänteisen väitteen siitä, että nykyinen kaksikielinen ratkaisu olisi em. suhteissa huonompi. Tätä ei ole perusteluissa mitenkään todennettu. Valtioneuvoston em. päätös on linjauspäätös, jossa yhteydessä tavoitteen lainmukaisuutta ei ole vielä tarvinnut selvittää.
Opetusministeriön antaessa sitovan päätöksensä ruotsinkielisen ammattikorkeakouluopetuksen keskittämisestä ruotsinkielisiin ammattikorkeakouluihin, on päätöksen kuitenkin perustuttava voimassa olevaan lainsäädäntöön.
Opetusministeriön päätös on Vaasan ammattikorkeakoulun osalta mitä suurimmassa määrin kielipoliittinen. Katson, että päätöksen oikeellisuutta on tutkittava myös kaksikielisten instituutioiden oikeutuksen kannalta. Lisäksi päätöksen oikeellisuutta on tutkittava myös sen kannalta,loukkaako päätös kaksikielisten kansalaisten oikeuksia saada opetusta kaksikielisissä instituutioissa.
Katson, että opetusministeriö on toiminut laittomasti tehdessään päätöksen – ja pakottaessaan – Vaasan kaksikielisen ammattikorkeakoulun luopumaan ruotsinkielisestä opetuksesta. Pyydän, että oikeuskansleri tutkii asian ja keskeyttää opetusministeriön päätöksen toimeenpanon sekä vaatii opetusministeriötä peruuttamaan päätöksensä, joka tarkoittaa että Vaasan ammattikorkeakoulun on lopetettava ruotsinkielinen opetus."
KAKSIKIELISEN AMMATTIKORKEAKOULUN LOPETTAMINEN
Olen tänään tehnyt oikeuskanslerille seuraavan kantelun.
"Opetusministeriöllä lienee oikeus lisätä ja vähentää ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja. Mutta mihin säädöksiin perustuu opetusministeriön oikeus tässä yhteydessä lopettaa kaksikielisen, yhtiömuotoisen ammattikorkeakoulun olemassaolo kaksikielisessä Suomessa?
Pyydän oikeuskansleria tutkimaan, onko opetusministeriöllä ollut oikeus tehdä päätös, jonka mukaan Vaasan ammattikorkeakoulu määrätään lopettamaan kaksikielinen opetus. Pyydän tässä yhteydessä huomioimaan, että kaksikielistä ammattikorkeakoulua ei konkreettisesti voi olla olemassa ellei se saa antaa kaksikielistä opetusta.
Vaasan kaupunki yhtiöittäessään Vaasan Ammattikorkeakoulun on edellyttänyt, että oppilaitos jatkaa kaksikielisenä. Yhtiöitetyn ammattikorkeakoulun toimilupaan kaksikielinen opetus on niinikään kirjattu. Kaksikielisen ammattikorkeakoulun perustelut Vaasassa liittyvät ennen kaikkea työelämän tarpeeseen saada kaksikielisiä työntekijöitä.
Opetusministeriö perustelee päätöstään Valtioneuvoston päätöksellä 15.12.2012 ”Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2011-2016”, jonka mukaan ”koulutuksen ja tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden turvaamiseksi ruotsinkielinen ammattikorkeakoulutus keskitetään ruotsinkielisiin ammattikorkeakouluihin”. Tosiasiassa perustelu sisältää käänteisen väitteen siitä, että nykyinen kaksikielinen ratkaisu olisi em. suhteissa huonompi. Tätä ei ole perusteluissa mitenkään todennettu. Valtioneuvoston em. päätös on linjauspäätös, jossa yhteydessä tavoitteen lainmukaisuutta ei ole vielä tarvinnut selvittää.
Opetusministeriön antaessa sitovan päätöksensä ruotsinkielisen ammattikorkeakouluopetuksen keskittämisestä ruotsinkielisiin ammattikorkeakouluihin, on päätöksen kuitenkin perustuttava voimassa olevaan lainsäädäntöön.
Opetusministeriön päätös on Vaasan ammattikorkeakoulun osalta mitä suurimmassa määrin kielipoliittinen. Katson, että päätöksen oikeellisuutta on tutkittava myös kaksikielisten instituutioiden oikeutuksen kannalta. Lisäksi päätöksen oikeellisuutta on tutkittava myös sen kannalta,loukkaako päätös kaksikielisten kansalaisten oikeuksia saada opetusta kaksikielisissä instituutioissa.
Katson, että opetusministeriö on toiminut laittomasti tehdessään päätöksen – ja pakottaessaan – Vaasan kaksikielisen ammattikorkeakoulun luopumaan ruotsinkielisestä opetuksesta. Pyydän, että oikeuskansleri tutkii asian ja keskeyttää opetusministeriön päätöksen toimeenpanon sekä vaatii opetusministeriötä peruuttamaan päätöksensä, joka tarkoittaa että Vaasan ammattikorkeakoulun on lopetettava ruotsinkielinen opetus."
tiistai 3. huhtikuuta 2012
SUURKUNTA SATAKUNNAN RAJALLE SAAKKA?
Vaasan kaupunginvaltuusto vastasi maanantaina Valtioneuvoston lausuntopyyntöön, joka koski kunnallishallinnon rakennetyöryhmän esitystä uudeksi kunnaksi Vaasanseudulla. Tämän mukaan seudullamme toteutettaisiin kuntaliitos, johon kuuluisivat Vaasan lisäksi Korsnäs, Mustasaari, Maalahti, Laihia, Vähäkyrö, Vöyri ja Isokyrö. Perusteena on työssäkäyntialue ja asioinnin suuntautuminen. Tämä kelpaa Vaasalle. Vai kelpaako?
Vaasan kaupunginvaltuuston niukka enemmistö nimittäin haluaa laajentaa selvittämisaluetta Kristiinankaupunkiin, Närpiöön ja Kaskisiin ”koska näistä kunnista on oltu yhteydessä” ja koska Vaasan lähimmissä kunnissa vastaanotto on ollut nihkeää. Enemmistön kanta tarkoittaa, että se on valmis mitätöimään kuntarakennetyöryhmän tärkeän perusteen, että uudistuksessa edetään työssäkäyntialueiden pohjalta.
Hävinnyt osapuoli esitti muotoilua, jossa lisäselvittämisen osalta luovutaan mainitsemasta minkään kunnan nimiä siksi, että yksityiskohtia voi olla tarpeen tarkastella myös kuntarajojen ja jopa maakuntarajan yli. Kritisoimme myös sitä, että Vaasa lähtisi merta edemmäs kalaan eli hakemaan liittolaisia jopa 120 km:n päähän. Tämä olisi yritys palata maakuntapohjaista mallia kohti vaikka ko. peruste on jo hylätty. Valtion ja kuntien työnjaon kannalta on mahdoton ajatus, että kuntarakenteen perusteet olisivat täysin erilaiset eri puolilla maata.
Arvelen, että enemmistön kanta ei suinkaan helpota vaan vaikeuttaa ratkaisun löytämistä, etenkin Kyrönmaan kanssa. Välttää ei voi, että Vaasan valtuuston enemmistö – RKP:n johdolla ja Kokoomuksen avittamana – hyppäsi kielipolitiikan kelkkaan.
Vaasan kaupunginvaltuuston niukka enemmistö nimittäin haluaa laajentaa selvittämisaluetta Kristiinankaupunkiin, Närpiöön ja Kaskisiin ”koska näistä kunnista on oltu yhteydessä” ja koska Vaasan lähimmissä kunnissa vastaanotto on ollut nihkeää. Enemmistön kanta tarkoittaa, että se on valmis mitätöimään kuntarakennetyöryhmän tärkeän perusteen, että uudistuksessa edetään työssäkäyntialueiden pohjalta.
Hävinnyt osapuoli esitti muotoilua, jossa lisäselvittämisen osalta luovutaan mainitsemasta minkään kunnan nimiä siksi, että yksityiskohtia voi olla tarpeen tarkastella myös kuntarajojen ja jopa maakuntarajan yli. Kritisoimme myös sitä, että Vaasa lähtisi merta edemmäs kalaan eli hakemaan liittolaisia jopa 120 km:n päähän. Tämä olisi yritys palata maakuntapohjaista mallia kohti vaikka ko. peruste on jo hylätty. Valtion ja kuntien työnjaon kannalta on mahdoton ajatus, että kuntarakenteen perusteet olisivat täysin erilaiset eri puolilla maata.
Arvelen, että enemmistön kanta ei suinkaan helpota vaan vaikeuttaa ratkaisun löytämistä, etenkin Kyrönmaan kanssa. Välttää ei voi, että Vaasan valtuuston enemmistö – RKP:n johdolla ja Kokoomuksen avittamana – hyppäsi kielipolitiikan kelkkaan.
TILASTOKIKKAILUA VANHUSHUOLLOSSA
Vaasan sosiaali-ja terveyslautakunta on kokouksessaan 13.3.2012 ehdottanut, että valtuusto tarkistaa voimassa olevaa vanhuspoliittista ohjelmaa.
Oma koti kullan kallis. Näin juhlapuheet kulkevat. Yleinen asumisväljyys ja myös vanhusten asumisväljyys omissa kodeissaan on kasvanut ja asuntojen varustetaso parantunut. Tänään puhutaan älykkäistä taloista ja interaktiivisista nettipalveluista. Ulkoiset puitteet ”normaalissa” kodissa pärjäämiselle kohenevat koko ajan.
Vaasalaisille päättäjille järjestetyssä teemaseminaarissa (7.3) tri Harriet Finne-Soveri esitti tärkeän kysymyksen: Miksi kokoamme vanhuksemme suuriin kekoihin erilaisiin palvelutaloihin? Miksi emme vie palveluja vanhusten omiin ns. normaaliasuntoihin? Tätä nykyä vastakkain ovat maksimissaan 7 tuntia kotipalvelua viikossa tai palveluasunto. Jos kunta maksaisi kuukaudessa kotihoidosta yhtä paljon kuin se nyt maksaa palvelukotihoidosta, voitaisiin kotipalvelun tuntimäärää per asiakas nostaa yli 25 tuntiin viikossa. On selvää, että tällainen todellinen vaihtoehto siirtäisi myöhemmäksi muualle hoitoon hakeutumista. Ja kunta pärjäisi vähemmillä investoinneilla.
Aalto-yliopiston SOTERA-instituutin Vaasassa tekemän ansiokkaan inventoinnin perusteella näyttää siltä, että 80 % vanhusten palveluasunnoista tarvitsee remonttia pääasiassa sen johdosta, että huonetilaa/saniteettitilaa on STM:n suosituksiin nähden liian vähän. Remonttien kustannusarvio olisi noin 35 m€. Vaihtoehtolaskelma, että puutteellisista paikoista luovuttaisiin kokonaan ja rakennettaisiin uudet, nostaa laskun yli kaksinkertaiseksi. Koko maan tasolla puhutaan 3,5-7,7 mrd €:n lisälaskusta. En pidä mahdollisena, että ikälakiuudistuksessa asetettaisiin tiukkoja normeja ja että ne tulisivat välittömästi voimaan. On sitten aivan eri asia, että kaikkia tiloja on kunnostettava sitä mukaa kun tekniset seikat edellyttävät ja että tuossa yhteydessä pitää huomioida myös toiminnallisia seikkoja.
SOTERAN mukaan Vaasalla on STM:n suosituksiin nähden ympärivuorokautisia hoitopaikkoja vanhushuollossa 70 % enemmän. SOTERA katsoo, että kaikki palveluasuminen, jossa on yöpäivystys on ns. tehostettua palveluasumista. Vaasa tilastoi toisin.
Ratkaisuksi Vaasa esittää tilastollista kikkailua, jolla raivataan tilaa massiiviselle ja kokonaan uudelle hoitoyksikkörakentamiselle. Kaupunginhallitukselle ehdotetaan, että kaikki Vaasan tilastossa tuetun palveluasumisen paikat siirretään eläkeläisasunnoiksi ja henkilökunta siirretään kotipalveluun.
Mikä muuttuu? Ei mikään niiden osalta, jotka nyt asuvat noissa asunnoissa. Yöpäivystystäkään ei voida lopettaa jos asukkaat ovat tähänkin saakka olleet sen tarpeessa. Asuntojen neliöt eivät kasva. Omaiset ja ystävät mahtuvat yhtä huonosti vierailemaan kuin nyt. On selvää, että asunnossa pitää olla henkilökohtaista tilaa enemmän kuin hoitopaikassa. Eli hoitopaikkalaskun päälle on laskettava myös eläkeläisasuntojen yhdistämisestä jne. aiheutuvat muutostyöt. Tällainen kikkailu ei minulle maistu. Tarvitaan paljon lisää pohdiskelua. Esimerkiksi siitä, haluavatko tulevaisuuden eläkeläiset ylipäätään asua eläkeläistaloissa.
Ehdotus vanhushuollon rakenneuudistukseksi ei käsittele lainkaan kotihoitoa mikä on ällistyttävää sillä suurimmat ja kiireellisimmät muutokset olisi saatava aikaan juuri siellä.
Oma koti kullan kallis. Näin juhlapuheet kulkevat. Yleinen asumisväljyys ja myös vanhusten asumisväljyys omissa kodeissaan on kasvanut ja asuntojen varustetaso parantunut. Tänään puhutaan älykkäistä taloista ja interaktiivisista nettipalveluista. Ulkoiset puitteet ”normaalissa” kodissa pärjäämiselle kohenevat koko ajan.
Vaasalaisille päättäjille järjestetyssä teemaseminaarissa (7.3) tri Harriet Finne-Soveri esitti tärkeän kysymyksen: Miksi kokoamme vanhuksemme suuriin kekoihin erilaisiin palvelutaloihin? Miksi emme vie palveluja vanhusten omiin ns. normaaliasuntoihin? Tätä nykyä vastakkain ovat maksimissaan 7 tuntia kotipalvelua viikossa tai palveluasunto. Jos kunta maksaisi kuukaudessa kotihoidosta yhtä paljon kuin se nyt maksaa palvelukotihoidosta, voitaisiin kotipalvelun tuntimäärää per asiakas nostaa yli 25 tuntiin viikossa. On selvää, että tällainen todellinen vaihtoehto siirtäisi myöhemmäksi muualle hoitoon hakeutumista. Ja kunta pärjäisi vähemmillä investoinneilla.
Aalto-yliopiston SOTERA-instituutin Vaasassa tekemän ansiokkaan inventoinnin perusteella näyttää siltä, että 80 % vanhusten palveluasunnoista tarvitsee remonttia pääasiassa sen johdosta, että huonetilaa/saniteettitilaa on STM:n suosituksiin nähden liian vähän. Remonttien kustannusarvio olisi noin 35 m€. Vaihtoehtolaskelma, että puutteellisista paikoista luovuttaisiin kokonaan ja rakennettaisiin uudet, nostaa laskun yli kaksinkertaiseksi. Koko maan tasolla puhutaan 3,5-7,7 mrd €:n lisälaskusta. En pidä mahdollisena, että ikälakiuudistuksessa asetettaisiin tiukkoja normeja ja että ne tulisivat välittömästi voimaan. On sitten aivan eri asia, että kaikkia tiloja on kunnostettava sitä mukaa kun tekniset seikat edellyttävät ja että tuossa yhteydessä pitää huomioida myös toiminnallisia seikkoja.
SOTERAN mukaan Vaasalla on STM:n suosituksiin nähden ympärivuorokautisia hoitopaikkoja vanhushuollossa 70 % enemmän. SOTERA katsoo, että kaikki palveluasuminen, jossa on yöpäivystys on ns. tehostettua palveluasumista. Vaasa tilastoi toisin.
Ratkaisuksi Vaasa esittää tilastollista kikkailua, jolla raivataan tilaa massiiviselle ja kokonaan uudelle hoitoyksikkörakentamiselle. Kaupunginhallitukselle ehdotetaan, että kaikki Vaasan tilastossa tuetun palveluasumisen paikat siirretään eläkeläisasunnoiksi ja henkilökunta siirretään kotipalveluun.
Mikä muuttuu? Ei mikään niiden osalta, jotka nyt asuvat noissa asunnoissa. Yöpäivystystäkään ei voida lopettaa jos asukkaat ovat tähänkin saakka olleet sen tarpeessa. Asuntojen neliöt eivät kasva. Omaiset ja ystävät mahtuvat yhtä huonosti vierailemaan kuin nyt. On selvää, että asunnossa pitää olla henkilökohtaista tilaa enemmän kuin hoitopaikassa. Eli hoitopaikkalaskun päälle on laskettava myös eläkeläisasuntojen yhdistämisestä jne. aiheutuvat muutostyöt. Tällainen kikkailu ei minulle maistu. Tarvitaan paljon lisää pohdiskelua. Esimerkiksi siitä, haluavatko tulevaisuuden eläkeläiset ylipäätään asua eläkeläistaloissa.
Ehdotus vanhushuollon rakenneuudistukseksi ei käsittele lainkaan kotihoitoa mikä on ällistyttävää sillä suurimmat ja kiireellisimmät muutokset olisi saatava aikaan juuri siellä.
torstai 23. helmikuuta 2012
TIETOA JA SELITYKSIÄ ON, ANALYYSIT PUUTTUVAT
Pohjalainen on puuttunut kirjoituksissaan kiitettävällä tavalla epäkohtaan, jonka poistamiseksi monet päättäjät ovat tehneet vuosia työtä, tuloksetta. Pieni askel saatiin aikaan muutama vuosi sitten kun kaupungin strategisiin, valtuustoon nähden sitoviin tavoitteisiin lisättiin uusi kohta “Palvelutaso, tuloveroprosentti, kiinteistöveroprosentit sekä vesi- ja jätevesimaksut eivät poikkea oleellisesti ympäristökuntien ja vertailukaupunkien tasosta.” ja “palvelujen yksikkökustannukset ovat vertailuryhmän keskiarvoa. “.
Vertailutietoja on saatu varsin niukasti tai ei ollenkaan. Virkamiesjohto viittaa usein valtakunnallisiin projekteihin, joiden kautta Vaasakin saa tietoa joskus aikanaan. Tämä hämmästyttää suuresti. Myös valtakunnallisia tilastoja on analysoitava. Jokaisen toimialan johdon ja heidän lähimpien alaistensa tehtävä on seurata oman alansa kehitystä suhteessa muihin. Se ei voi tapahtua ilman tilastoja ja tarkempaa analyysia tilastoperusteiden eroista. Jos analyysia ei osata itse, pitääkö se sitten ulkoistaa? Meidän päättäjien tulee saada luotettavia vastauksia kuin apteekin hyllyltä. Vertailua ei voida jättää verbaalisten “poisselitysten” varaan.
Tilastot on muokattava perusteiltaan yhdenmukaisiksi ennen johtopäätösten tekoa. Tehtävä on haasteellinen, mutta täysin mahdollinen ja välttämätön. Vertailu on olennaista. Todelliset kustannukset on selvitettävä eikä siinä ratkaise, tuottaako kunta palvelut itse, kuntayhtymässä tai esim. osakeyhtiössä.
Kiireellisintä on saada aikaan vertailuja kunnan työvoimavaltaisimmilta ja kustannusrakenteen kannalta merkittävimmiltä aloilta sosiaali-ja terveydenhuollosta sekä varhaiskasvatuksesta ja opetuksesta. Jos kustannuseroja on, päättäjille pitää selvittää, onko kyse ja millaisista palvelutaso-tai laatueroista. Kaikkein konkreettisin tapa tarkastella em toimialoja olisi henkilötyövuosien vertailu väestöön tai väestöryhmiin nähden. Laskennallisesti myös tällainen vertailu on täysin mahdollinen.
Vaasassa tiedetään jo, että väkilukuumme nähden meillä on keskimääräistä korkeammat kustannukset em. toimialoilla. Nyt on aika saada vastauksia siihen, miksi. Viime vuoden tilinpäätökset on käytännössä valmiit ja ensi vuoden budjettivalmistelu käynnistyy.
Vertailutietoja on saatu varsin niukasti tai ei ollenkaan. Virkamiesjohto viittaa usein valtakunnallisiin projekteihin, joiden kautta Vaasakin saa tietoa joskus aikanaan. Tämä hämmästyttää suuresti. Myös valtakunnallisia tilastoja on analysoitava. Jokaisen toimialan johdon ja heidän lähimpien alaistensa tehtävä on seurata oman alansa kehitystä suhteessa muihin. Se ei voi tapahtua ilman tilastoja ja tarkempaa analyysia tilastoperusteiden eroista. Jos analyysia ei osata itse, pitääkö se sitten ulkoistaa? Meidän päättäjien tulee saada luotettavia vastauksia kuin apteekin hyllyltä. Vertailua ei voida jättää verbaalisten “poisselitysten” varaan.
Tilastot on muokattava perusteiltaan yhdenmukaisiksi ennen johtopäätösten tekoa. Tehtävä on haasteellinen, mutta täysin mahdollinen ja välttämätön. Vertailu on olennaista. Todelliset kustannukset on selvitettävä eikä siinä ratkaise, tuottaako kunta palvelut itse, kuntayhtymässä tai esim. osakeyhtiössä.
Kiireellisintä on saada aikaan vertailuja kunnan työvoimavaltaisimmilta ja kustannusrakenteen kannalta merkittävimmiltä aloilta sosiaali-ja terveydenhuollosta sekä varhaiskasvatuksesta ja opetuksesta. Jos kustannuseroja on, päättäjille pitää selvittää, onko kyse ja millaisista palvelutaso-tai laatueroista. Kaikkein konkreettisin tapa tarkastella em toimialoja olisi henkilötyövuosien vertailu väestöön tai väestöryhmiin nähden. Laskennallisesti myös tällainen vertailu on täysin mahdollinen.
Vaasassa tiedetään jo, että väkilukuumme nähden meillä on keskimääräistä korkeammat kustannukset em. toimialoilla. Nyt on aika saada vastauksia siihen, miksi. Viime vuoden tilinpäätökset on käytännössä valmiit ja ensi vuoden budjettivalmistelu käynnistyy.
LÄHIDEMOKRATIAA VAI KÄYTTÄJÄDEMOKRATIAA?
Luettuani Hannu Katajamäen mielipiteen Pohjalaisesta joudun toteamaan, että kovin vähillä eväillä keskustelu lähidemokratiasta edelleen kulkee. Professorikaan ei tällä kertaa onnistunut löytämään todellista sisältöä sille, mitä nykyisestä järjestelmästämme puuttuu ja mikä lääke tähän vaivaan parhaiten sopisi.
Kuten kaikki tietävät, meidän järjestelmämme perustuu usean tason edustukselliseen demokratiaan. Näyttää siltä, että Katajamäki haluaa niitä vielä lisää. Miksi?
Demokratiassa on tehtävä selkeä ero sen suhteen, keillä voi olla toimivalta tehdä lopullisia päätöksiä. Kaikilla muilla prosessiin osallistuvilla on vain mielipiteen ilmaisumahdollisuus aloittein tai lausunnoin. Ei pidä luoda sellaista illuusiota, että lisäämällä raateja jne. voidaan päätösvaltaa viedä alaspäin, varsinkaan vaikeissa asioissa.
Olen tutustunut kansalaisraatien työhön Vaasassa. Idea kansalaisraadeista lienee tuotu Suomeen USA:sta, jossa kunnallisdemokratiasta ei juuri voida puhua. Kansalaisraatien raportit eivät valitettavasti vielä vakuuta sillä työn tulokset ovat jääneet varsin yleiselle tasolle. Ihmisten erilaisille tarpeenilmaisuille ei jää raporteissa riittävästi tilaa. Raatien jäsenistä useat hääräävät jo monissa muissakin “demokraattisissa” elimissä. Miten he ovat niissä mandaattejaan käyttäneet?
Vain noin 70 % äänioikeutetuista äänestää vaaleissa. Heistäkin suurin osa ajattelee niin, että tämä riittää, mitä tule demokratiaan. Kuinka suuri mahtaa olla niiden kansalaisten määrä, jotka oikeasti haluavat ja jaksavat aktiivisesti osallistua oman kylänsä asioiden hoitoon? Myöskään tässä suunnassa ei pidä luoda illuusioita.
Ihmiset tulevat aina olemaan tyytymättömiä edustukselliseen demokratiaan. Vain kreikkalainen kaupunkidemokratia, jossa (vapaat mies-)kansalaiset torilla päättivät yhteisistä asioista mies-ja ääni-periaatteella tuotti tuloksen, jossa enemmistön päätöstä ei voinut protestoida.
Oma arvioni on, että meillä on suurin vaje käyttäjädemokratiasta eikä suinkaan edustuksellisesta demokratiasta. Olennaista on, miten ihmistä kohdellaan palveluja tarvitsevana asiakkaana ja miten hänen henkilökohtaisiin toiveisiinsa vastataan.
Olen lukemattomia kertoja joutunut seuraamaan ihmisten pahoinvointia hyvinvointivaltion rattaissa ja yrittänyt heitä auttaa. Olennaiseksi nostan kysymyksen palveluasenteesta. Elämisen laatu paranee kaikilla jos palveluntuottajat yrittävät löytää lainsäädännön ja käytettävissä olevien varojen puitteissa asiakkaan kannalta myönteisimmän ratkaisun.
Katajamäki ei ilmeisesti usko edustuksellisen demokratian toimivuuteen kaupunkitasolla. Kylätaso tuskin pystyy samanaikaisesti päättämään mikä on mahdollista tällä tasolla ja kunnan kokonaisuuden kannalta - sitä vähemmän, mitä suurempi kunta on. Sen vuoksi tulee jatkaa keskustelua siitä, ettei aluetoimivallasta tule osaoptimointia (esim kouluverkko) ja ettei se lisää eriarvoisuutta kunnan osa-alueiden välillä. Pitkällä aikavälillä ei voine olla hyväksyttävää, että Vähäkyröllä on aluelautakunta, mutta muilla uuden Vaasan alueilla ei olisi.
Kuten kaikki tietävät, meidän järjestelmämme perustuu usean tason edustukselliseen demokratiaan. Näyttää siltä, että Katajamäki haluaa niitä vielä lisää. Miksi?
Demokratiassa on tehtävä selkeä ero sen suhteen, keillä voi olla toimivalta tehdä lopullisia päätöksiä. Kaikilla muilla prosessiin osallistuvilla on vain mielipiteen ilmaisumahdollisuus aloittein tai lausunnoin. Ei pidä luoda sellaista illuusiota, että lisäämällä raateja jne. voidaan päätösvaltaa viedä alaspäin, varsinkaan vaikeissa asioissa.
Olen tutustunut kansalaisraatien työhön Vaasassa. Idea kansalaisraadeista lienee tuotu Suomeen USA:sta, jossa kunnallisdemokratiasta ei juuri voida puhua. Kansalaisraatien raportit eivät valitettavasti vielä vakuuta sillä työn tulokset ovat jääneet varsin yleiselle tasolle. Ihmisten erilaisille tarpeenilmaisuille ei jää raporteissa riittävästi tilaa. Raatien jäsenistä useat hääräävät jo monissa muissakin “demokraattisissa” elimissä. Miten he ovat niissä mandaattejaan käyttäneet?
Vain noin 70 % äänioikeutetuista äänestää vaaleissa. Heistäkin suurin osa ajattelee niin, että tämä riittää, mitä tule demokratiaan. Kuinka suuri mahtaa olla niiden kansalaisten määrä, jotka oikeasti haluavat ja jaksavat aktiivisesti osallistua oman kylänsä asioiden hoitoon? Myöskään tässä suunnassa ei pidä luoda illuusioita.
Ihmiset tulevat aina olemaan tyytymättömiä edustukselliseen demokratiaan. Vain kreikkalainen kaupunkidemokratia, jossa (vapaat mies-)kansalaiset torilla päättivät yhteisistä asioista mies-ja ääni-periaatteella tuotti tuloksen, jossa enemmistön päätöstä ei voinut protestoida.
Oma arvioni on, että meillä on suurin vaje käyttäjädemokratiasta eikä suinkaan edustuksellisesta demokratiasta. Olennaista on, miten ihmistä kohdellaan palveluja tarvitsevana asiakkaana ja miten hänen henkilökohtaisiin toiveisiinsa vastataan.
Olen lukemattomia kertoja joutunut seuraamaan ihmisten pahoinvointia hyvinvointivaltion rattaissa ja yrittänyt heitä auttaa. Olennaiseksi nostan kysymyksen palveluasenteesta. Elämisen laatu paranee kaikilla jos palveluntuottajat yrittävät löytää lainsäädännön ja käytettävissä olevien varojen puitteissa asiakkaan kannalta myönteisimmän ratkaisun.
Katajamäki ei ilmeisesti usko edustuksellisen demokratian toimivuuteen kaupunkitasolla. Kylätaso tuskin pystyy samanaikaisesti päättämään mikä on mahdollista tällä tasolla ja kunnan kokonaisuuden kannalta - sitä vähemmän, mitä suurempi kunta on. Sen vuoksi tulee jatkaa keskustelua siitä, ettei aluetoimivallasta tule osaoptimointia (esim kouluverkko) ja ettei se lisää eriarvoisuutta kunnan osa-alueiden välillä. Pitkällä aikavälillä ei voine olla hyväksyttävää, että Vähäkyröllä on aluelautakunta, mutta muilla uuden Vaasan alueilla ei olisi.
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
Parempi uusi vuosi
Aika monta uutta vuotta tässä on jo ehditty kokea. Rakettien kanssa ja ilman. Voisinko sanoa, että tähän vuosien saumaan olisi liittynyt jotakin erikoista? En. Jotkut pressan vaalit eivät toimi näkökulmanani tulevaisuuteen. Valitaan kenet tahansa, siinä se pyörittää tahkoa virkamiesten jo ajat sitten keksimissä puitteissa - ja hyvin voi.
Tämän alkuvuoden hetkillä ajattelen, että EU:ssa on ajettu päin seinää siksi, että uudistusten ja muutosten vauhti ei ole lainkaan ollut sopusoinnussa kansalaisten muutoskyvyn kanssa. On luvattu hirmuisen paljon, ja niin monessa on petytty. On ylläpidetty ja jopa vahvistettu kuvitelmaa, että tässä Saksa ja Ranska soittavat teemaa ja muut kompuroivat kompaten perässä. Tällaisella konseptilla EU:lla tai eurollakaan ei voi olla tulevaisuutta. Päättäjiltämme puuttuu näky siitä, mitä kohti kannattaisi olla menossa PITKÄLLÄ AIKAVÄLILÄ. Nyt toimitaan palokuntana ja yritetään sammuttaa yksittäisiä tulipaloja.
Suomalaisille todistetaan, että EURO-aika olisi ollut menestyksellinen sillä perusteella, että korkotaso on pysynyt alhaalla. Ei tämä rititä. Samanaikaisesti on tarkasteltava hintojen kehitystä suhteessa palkka-ja eläketasoon. Kun katsotaan palvelujen ja investointien hintojen kehitystä, huomataan, että entisestä markasta on tullut euro. Tarvitaan paljon lisää euro-tutkimusta.
Tänään olin kutsuttuna neljän henkilön lounaalle Oopperan lähettyville. Nautimme minikeiton, savustetun siian, yhden keskihintaisen valkoviinipullon, kaksi mineraalivesikierrosta ja kahvit. Lasku oli 240 euroa eli oman sukupolveni sanastossa 1440 markkaa ! Ennenkuin 60 euroa per lärvi on puhtaana kädessä, olisi tyypillisesti pitänyt tienata vähintään 90 euroa, mikä tarkoittaa noin yhden päivän keskibruttopalkkaa.
HALOO ! Tässähän on ihan kaikki pielessä. Tekisi mieleni kirota. Ravintolaan revityllä summalla olisin itse ruokkinut ainakin nelinkertaisen porukan upeasti kotonani.
Olkoon alv-prosentti mikä tahansa, alkaa näyttää siltä, ettei ole kerrassaan sydäntä tai syytä ruokailla ravintoloissa. SIIS KOTIRUOKA KUNNIAAN !
Tämän alkuvuoden hetkillä ajattelen, että EU:ssa on ajettu päin seinää siksi, että uudistusten ja muutosten vauhti ei ole lainkaan ollut sopusoinnussa kansalaisten muutoskyvyn kanssa. On luvattu hirmuisen paljon, ja niin monessa on petytty. On ylläpidetty ja jopa vahvistettu kuvitelmaa, että tässä Saksa ja Ranska soittavat teemaa ja muut kompuroivat kompaten perässä. Tällaisella konseptilla EU:lla tai eurollakaan ei voi olla tulevaisuutta. Päättäjiltämme puuttuu näky siitä, mitä kohti kannattaisi olla menossa PITKÄLLÄ AIKAVÄLILÄ. Nyt toimitaan palokuntana ja yritetään sammuttaa yksittäisiä tulipaloja.
Suomalaisille todistetaan, että EURO-aika olisi ollut menestyksellinen sillä perusteella, että korkotaso on pysynyt alhaalla. Ei tämä rititä. Samanaikaisesti on tarkasteltava hintojen kehitystä suhteessa palkka-ja eläketasoon. Kun katsotaan palvelujen ja investointien hintojen kehitystä, huomataan, että entisestä markasta on tullut euro. Tarvitaan paljon lisää euro-tutkimusta.
Tänään olin kutsuttuna neljän henkilön lounaalle Oopperan lähettyville. Nautimme minikeiton, savustetun siian, yhden keskihintaisen valkoviinipullon, kaksi mineraalivesikierrosta ja kahvit. Lasku oli 240 euroa eli oman sukupolveni sanastossa 1440 markkaa ! Ennenkuin 60 euroa per lärvi on puhtaana kädessä, olisi tyypillisesti pitänyt tienata vähintään 90 euroa, mikä tarkoittaa noin yhden päivän keskibruttopalkkaa.
HALOO ! Tässähän on ihan kaikki pielessä. Tekisi mieleni kirota. Ravintolaan revityllä summalla olisin itse ruokkinut ainakin nelinkertaisen porukan upeasti kotonani.
Olkoon alv-prosentti mikä tahansa, alkaa näyttää siltä, ettei ole kerrassaan sydäntä tai syytä ruokailla ravintoloissa. SIIS KOTIRUOKA KUNNIAAN !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)