Kevään suurta hurmaa

Jäitten lähtö on joka vuosi yhtä majesteetillinen tapahtuma. Tuulet ja myrskyt paiskovat jäälauttoja suuriksi kasoiksi, jotka muistuttavat jäävuoria. Juuri jään alta paljastunut vesi on uskomattoman sininen. Aurinko korostaa jään ja meren puhtaita värejä.

Välinäytöksenä saamme seurata kalastajalaivojen päivystystä jään ja veden yhtymäkohdassa. Kuuluu kolinaa. Laivat jouduttavat lopullista ratkaisua rikkomalla jäitä. Näinä päivinä saadaan lähivesistä kenties vuoden parhaat ahvensaaliit. Kalat ovat uteliaina nousseet valoa kohti.

Sitten tuulen suunta muuttuu ja tuulen voima vähenee. Alkaa pienenneiden jäälauttojen hiljainen lipuminen etelään. Meri on tyyni, mutta virta varma. Ensimmäinen punainen kalastajavene putkahtaa esiin salmen takaa. Kaksi vanhaa miestä laskee ensimmäisiä kesäverkkojaan.

Lokit lentelevät riemuissaan. Sitten näemme yhden lokin seisovan vedessä – siltä se kaukaa katsoen näyttää. Kiikari vahvistaa havainnon, että jäähtyvä kevätilta on vielä jähmettänyt kirkkaan riitteen sinne tänne. Juuri riittävän vahvan, että se kantaa yhden lokin.

Sää hemmottelee kevään rakastajia, ja huomio siirtyy talvesta toipuvan puutarhan puolelle. Kas vain, jänöpuput ovat herkutelleet krookuksen nupuilla. Ei se mikään ihme ole, sillä niin monta kertaa kevät on aikonut tulla. Perennat vaativat vanhojen varsien katkaisemista ja monet pensaat ryhdistävää leikkausta. Ensimmäisen haravointikerran aikana ehdimme taas tehdä suunnitelmia siitä, mihin kaikkiin kohennuksiin tänä keväänä ryhdymme. Ja jo nauramme. Lista on pitkä, mutta kesä lyhyt. Niin on aina ollut ja tulee olemaan. Savu kiemurtelee metsän reunassa kun yritämme polttaa mammuttikantoa pois kulkua haittaamasta.

Taimien kouluttaminen on kiehtova askare. Miten taimet ovat viihtyneet uudessa mullassa? Oliko eilinen multa sittenkin liian kylmää? Purkkeja on kasapäin, mutta tarpeeseen nähden liian vähän. Pesuvaditkin kelpaavat nyt. Kylvän viimeiset siemenet. Haaveita on paljon: erilaisia kaali-, kurkku-, kurpitsa- ja tomaattilajikkeita riittää. Kukkaloiston puolta on myös ajateltu.

Uupuneena, mutta onnellisina jätämme siemenet ja taimet varttumaan. Tiedämme, että puutarhan kevät ja kesä tulevat tarjoamaan paljon työtä, elämyksiä ja yllätyksiä. Syksyn satoaika on kaukana, tässä vaiheessa pelkkiä haaveita vain.

Päivähoitomaksut ja kolmikanta


Päivähoidon rahoituksesta vastaavat Suomessa valtio, kunnat ja lasten huoltajat. On eriskummallista, ettei työnantajilla ole päivähoidon rahoituksessa mitään suoraa roolia sillä ilman päivähoitojärjestelyjä ei olisi työntekijöitäkään.

Työnantajat osallistuvat sairausvakuutuksen, työttömyysvakuutuksen ja työeläkevakuutuksen rahoitukseen. Lisäksi ne maksavat kansaneläkemaksua. Lisääntyvässä määrin kolmikannassa on sovittu ja eduskunta päättänyt myös lukuisista aliverotetuista etuuksista työntekijöille (asuntoetu, autoetu, työpaikkaruokailu, liikuntaseteli, kulttuuriseteli, työmatkatuet). Työterveydenhuolto on työnantajasta riippuen joko minimin täyttävä tai lähes kaiken kattava. Kaikki uusimmat lisäetuudet koskevat vain minä-minä-työntekijää itseään - ikäänkuin sinkkua.

Helikopteriperspektiivistä näyttää siis siltä, että työntekijät saavat erilaisia palkanlisiä, joiden täysarvo ei tule huomioiduksi ansiotasoindekseissä. Näin toimeentuloerot työllisten ja muiden välillä kasvavat salaa paljon suuremmiksi kuin virallinen tilastovertailu kertoo.

Palataan siihen, miksi lapset eivät näy etuuksissa, joiden rahoitukseen työnantajat osallistuvat. Työnantajien rahoituslinkki työvoiman uusintamisen suoraan rahoittamiseen poistettiin kun työnantajien lapsilisämaksujen perintä päättyi jo vuonna 1986. Tuolloin maksun suuruus oli vain vaatimattomat 0,5 % ennakkoperinnän alaisista palkoista ja maksun tuotto valtiolle 600 miljoonaa markkaa. Maksu vastaa vuoden 2008 rahassa noin 170 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että päivähoidon kustannukset olivat vuonna 2003 koko maassa noin 2 mrd. €.

Olisiko ja millaisia todellisia esteitä sille, että myös päivähoidon rahoitus järjestettäisiin osin vakuutuspohjalle? Aiheuttaja maksaa - periaate toteutuisi nykyistä paljon paremmin jos päivähoidon rahoitukseen käytettäisiin työnantajien ja työntekijöiden vakuutusmaksuja verorahoituksen sijasta. Vakuutusmaksuilla tulisi tavoitella lasten huoltajien päivähoitomaksujen alentamista nykyisestä. Edellä mainittua vakuutusperiaatetta tulisi toki täydentää siltä osin, että verovaroin on kustannettava aina sosiaalisista ja kasvatuksellisista syistä toteutettu päivähoito, esimerkiksi esiopetus.

Kolmikannassa tehdyt muutokset sosiaaliturvan rahoitukseen ovat aina olleet monimutkaisia kudelmia. Voin mainiosti ennakoida, että mahdolliset kommentit edellä mainittuun ehdotukseeni uudistaa päivähoidon rahoituksen rakenne, koskevat nopeasti kolmikannan rahoitussuhdejärjestelyjä laajemminkin. Varmemmaksi vakuudeksi toistan pääkysymykseni: miksi työnantajat eivät suoraan osallistu lasten päivähoitorahoitukseen Suomessa?

Seksi – poliitikkojen työn näkyvin osa?


On ollut surullista nähdä, että Suomen hallituksen politiikasta ei ole koko kevään aikana näkynyt julkisuudessa juuri muuta kuin pääministerin ja ulkoministerin seksiä koskeneet tekstiviestit selityksineen. Jos joku väittää, että tämä ei vahingoita ao. ministereiden arvovaltaa tai jopa Suomen mainetta, hän on mielestäni väärässä.

Mistä on kysymys? Eivätkö ministerit saa seksiä tarpeeksi vai eikö mikään heille riitä?

Kesti käsittämättömän kauan ennen kuin ulkoministeri Kanerva otettiin pois kehistä. Hänen oma arvostelukykynsä ei riittänyt pyytämään eroa saman tien kohun synnyttyä. Povipommille lähetetyistä 200 tekstarista tehtiin pilaa Japania myöten! Veronmaksajat eivät todellakaan halunneet maksaa tuollaisesta ”ulkopolitiikasta”. Kanerva halveksi myös Kokoomusta kun pitkitti eronpyyntöään. Niinpä hänelle oli lopulta annettava potkut.

Mutta ei tässä kaikki. Nyt Kanerva hakee marttyyrin asemaa ja syyttelee tapahtuneesta Kokoomuksen puheenjohtajaa ja mediaa. Hän on unohtanut, että lähetti nuo tekstarit ihan itse. Psykiatri-kansanedustaja Claes Andersson antoi julkisuudessa Kanervalle diagnoosin: seksiaddiktio. Anderssonin mukaan Kanerva tarvitsisi ongelmaansa hoitoa.

Pääministeri Vanhasen kujanjuoksu tekstiviesteistä entiselle naisystävälleen jatkuu. Pääministeri haluaa hovioikeudelta kannanoton yksityisyyden suojan rajoista, mikä tarkoittaa että hänen jo päättyneestä seurustelustaan tuli jatkokertomus. Näin pääministeri varmisti sen, etteivät hallituksen ”muut toimet” pääse esille seksin alta vielä vähään aikaan.

Tästä saatiin jälleen esimerkki kun Itävallan liittokansleri Alfred Gusenbauer vieraili äskettäin Suomessa. Lehdistötilaisuudessa liittokansleri työnnettiin lyhyen tovin jälkeen sivuun, jotta Vanhasen kanssa voitiin keskustella ”tärkeämmistä asioista” eli käräjäoikeuden salaisiksi julistamien tekstiviestien julkaisemisesta netissä Ruotsin puolella.

Nyt pääministeri on kysynyt neuvoja siitä, miten hänen pitäisi seurustella jos tekstarit tuomitaan? Kansalaisena voi kysyä, mikä pakko pääministerin on seurustella? Selibaatti voisi olla terveellinen kokemus sekä hänelle itselleen että kansakunnalle. Vanhasen ilmoitus tavoitella vielä kolmattakin pääministerikautta edellyttää tosin selibaatin suhteen jo munkin päättäväisyyttä.

Kattila lyömäaseena

Monet muistavat klassisten sarjakuvien keittiöhirmut, jotka uhkasivat miehiään tarttumalla paistinpannuun. Ja voi kuinka sille naurettiin!

Vaan ei naureta enää. Minut pysäytettiin äskettäin lentokentän lähtöselvityksessä kun yritin viedä matkustamoon kahta litran vetoista kastikekasaria. Virkailija totesi, että nämä esineet luokitellaan lyömäaseiksi, joten ne on pantava ruumaan. Missään ei ollut näistä kauheista aseista ilmoitettu etukäteen.

Tutkin vielä kerran kuvitetun luettelon esineistä, joita ei hyväksytä matkustamoon. Paistinpannuja ja kasareita siellä ei tosiaankaan ole. On siis kyse korkeamman tason tulokinnasta. Vai olisikohan niin, että tämä oli vain virkailijoiden järjestämä maksitus; jospa he lukevat aivan liikaa sarjakuvia. Muuten ei voi käsittää, että litran vetoinen kevyt teflonkasari luokitellaan aseeksi.

Onneksi bambuiset sukkapuikot menivät sentään läpi. Olo oli melkein kuin juksanneella kakaralla. ”Ähäkuti, ettepäs saaneet kiinni, vaikka pussissa on viisi piikkipäistä asetta! Tuhovoima on hirveä jos pitää kaikki viisi puikkoa kädessä yhtä aikaa!”

Odotellessani reippaasti myöhässä ollutta lentokonetta en siis päässyt keittämään evästä. Hieman lohdutti, kun saatoin ottaa kutimen esille ja sadatella ensimmäisille silmukoille tapahtunutta.