Päivähoitomaksut ja kolmikanta


Päivähoidon rahoituksesta vastaavat Suomessa valtio, kunnat ja lasten huoltajat. On eriskummallista, ettei työnantajilla ole päivähoidon rahoituksessa mitään suoraa roolia sillä ilman päivähoitojärjestelyjä ei olisi työntekijöitäkään.

Työnantajat osallistuvat sairausvakuutuksen, työttömyysvakuutuksen ja työeläkevakuutuksen rahoitukseen. Lisäksi ne maksavat kansaneläkemaksua. Lisääntyvässä määrin kolmikannassa on sovittu ja eduskunta päättänyt myös lukuisista aliverotetuista etuuksista työntekijöille (asuntoetu, autoetu, työpaikkaruokailu, liikuntaseteli, kulttuuriseteli, työmatkatuet). Työterveydenhuolto on työnantajasta riippuen joko minimin täyttävä tai lähes kaiken kattava. Kaikki uusimmat lisäetuudet koskevat vain minä-minä-työntekijää itseään - ikäänkuin sinkkua.

Helikopteriperspektiivistä näyttää siis siltä, että työntekijät saavat erilaisia palkanlisiä, joiden täysarvo ei tule huomioiduksi ansiotasoindekseissä. Näin toimeentuloerot työllisten ja muiden välillä kasvavat salaa paljon suuremmiksi kuin virallinen tilastovertailu kertoo.

Palataan siihen, miksi lapset eivät näy etuuksissa, joiden rahoitukseen työnantajat osallistuvat. Työnantajien rahoituslinkki työvoiman uusintamisen suoraan rahoittamiseen poistettiin kun työnantajien lapsilisämaksujen perintä päättyi jo vuonna 1986. Tuolloin maksun suuruus oli vain vaatimattomat 0,5 % ennakkoperinnän alaisista palkoista ja maksun tuotto valtiolle 600 miljoonaa markkaa. Maksu vastaa vuoden 2008 rahassa noin 170 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että päivähoidon kustannukset olivat vuonna 2003 koko maassa noin 2 mrd. €.

Olisiko ja millaisia todellisia esteitä sille, että myös päivähoidon rahoitus järjestettäisiin osin vakuutuspohjalle? Aiheuttaja maksaa - periaate toteutuisi nykyistä paljon paremmin jos päivähoidon rahoitukseen käytettäisiin työnantajien ja työntekijöiden vakuutusmaksuja verorahoituksen sijasta. Vakuutusmaksuilla tulisi tavoitella lasten huoltajien päivähoitomaksujen alentamista nykyisestä. Edellä mainittua vakuutusperiaatetta tulisi toki täydentää siltä osin, että verovaroin on kustannettava aina sosiaalisista ja kasvatuksellisista syistä toteutettu päivähoito, esimerkiksi esiopetus.

Kolmikannassa tehdyt muutokset sosiaaliturvan rahoitukseen ovat aina olleet monimutkaisia kudelmia. Voin mainiosti ennakoida, että mahdolliset kommentit edellä mainittuun ehdotukseeni uudistaa päivähoidon rahoituksen rakenne, koskevat nopeasti kolmikannan rahoitussuhdejärjestelyjä laajemminkin. Varmemmaksi vakuudeksi toistan pääkysymykseni: miksi työnantajat eivät suoraan osallistu lasten päivähoitorahoitukseen Suomessa?