LOMA-ASUNTO, VANHENTUNUT MÄÄRITELMÄ

 

Kaavoituksessa loma-asutus on määritelty omaksi kategoriakseen. Perusteluna on ennen kaikkea ollut mökkien heikompi tekninen varustus verrattuna vakinaiseen asutukseen. Säätelyllä on ollut yhteys ympäristökuormituksen hallintaan. Monilta osin nämä perustelut ovat jo murentuneet kun mökkejä on varustettu vastaamaan vakinaisen asumisen tasoa. Mökeissä asutaan vuoden ympäri eripituisia aikoja eikä tosiasiallista asumisaikaa (onneksi) mitenkään kontrolloida.

Se, saako loma-asunnon muuttaa vakinaiseksi asunnoksi, on ennen kaikkea sijaintikunnan päätösvallassa. Kuin menneisyyden yöstä ELY-keskukset ovat kuitenkin nyt heränneet sotkemaan näppinsä kehitykseen ja estämässä muutosta silloinkin kun se kunnille sopisi.  Jos kaavoitus olisi oikea keino puuttua ihmisten asumiseen tällä tarkkuudella, tulisi ELY:n olla huolissaan myös niistä vakinaisista asunnoista, jotka tosiasiallisesti koljottavat tyhjillään ja muuttavat omakotialueiden luonnetta.

Mökkiasumisen perusteella sijaintikuntaan maksetaan nykyisin vain kiinteistövero. Sen vastineeksi mökkiasukas ei välttämättä saa kunnalta mitään palveluja. Kun itse ajan mökilleni, en käytä metriäkään kunnan tietä. Jätehuoltoa ei ole järjestetty, kunnan vesijohtoa tai viemäriä ei ole. Kaikki nämä haluaisin koska mökkini on varustettu omakotitalon tasolle ja haluaisin siirtyä käyttämään kunnallisia palveluja. Se olisi järkevää ympäristönkin kannalta, pitkällä tähtäyksellä. Mielellään vaihtaisin korkeatasoisen yksityisen vedenpuhdistuslaitoksemme ja viemäröintimme kunnallistekniikkaan.

Kaavoitus painottaa kunnallistekniikkaa enemmän nykyisin kunnallisia sivistys-ja hyvinvointipalveluja esteenä vakituisen asumisen sallimiselle loma-asunnoissa ja haja-asutusalueilla.  Palvelujen keskittäminen kuntakeskuksiin ja niistä edelleen suurkuntien tai maakunnallisiin keskuksiin johtaa kuitenkin myös vakinaisten asukkaiden osalta kasvaviin matkakustannuksiin kaikissa palveluissa. Pysyvän laitoshoidon tai palveluasumisen osalta kehitys tuottaa pulmia vähemmän.

Keskittämiskehityksen ohella huomiota tulee samanaikaisesti kiinnittää myös nettipalvelujen lisääntymiseen. Etätyö on tullut jäädäkseen ja sitä voi tehdä paitsi mökeillä myös vaikkapa veneissä. Jopa koulupuolella on jo siirrytty osittaiseen nettiopetukseen eli oppilaat työskentelevät silloin kotoa käsin. Vanhushuollossa on jo tarjolla neuvonta-ja seurantapalveluja netissä.  Asiakkaat voivat jo nyt ostaa hyödykkeitä kotiovelle missä päin Suomea tahansa.

Näistä syistä käytäntöjä on väljennettävä eikä kiristettävä kun käsitellään loma-asuntojen muuttamista vakinaiseen käyttöön.  On tullut myös aika arvioida sitä, tulisiko edellä mainituista syistä luopua kokonaan loma-asutuksen käsitteestä kaavoituksessa. Pääkysymys on nykytekniikan ansiosta sittenkin rakennetaanko vai ei. Ei se, asutaanko talossa tai asunnossa vakinaisesti vai ei.

On tullut aika palata arvioimaan sitä, tulisiko lomakuntien saada verottaa loma-asukkaittaan muutoinkin kuin kiinteistöverolla. Entäpä jos myös muista veroista lohkaistaisiin osa lomakunnille? Tällaiselle muutokselle on mielestäni sosiaalinen tilaus; haikailemmehan vahvempien kyläyhteisöjen perään. Jo nyt monet kyläkaupat pysyvät pystyssä vai loma-asukkaiden ostoilla. Loma-asukkaiden arvostus ja motivaatio tulla mukaan kylätoimintaan vahvistuisi jos heidät noteerattaisiin paremmin myös lomakuntansa veronmaksajina.

Kansalaisia kohdellaan asumisoikeuden osalta eri tavoin riippuen siitä, missä kunnassa loma-asunto sattuu olemaan. Toiset kunnat suosivat loma-asutuksen vakinaistamista, toiset eivät. On tullut aika perinpohjaisesti testata, mitä perustuslakimme 9§:n lupaus oikeudesta ”valita asuinpaikkansa” tarkoittaa. KHO:n rajoittavat päätökset ovat huolestuttavia. Tilannetta ei saada puretuksi, ellei kaavoitusta koskevaan lainsäädäntöön tehdä muutoksia.  

UUSI SOTE - PALJON MAHDOLLISUUKSIA

ERVA-alueisiin perustuva uusi SOTE- hallinto kuulostaa todella hyvältä ratkaisulta. Juuri nyt tuntuu siltä, että asiantuntijoita on kuultu. Samaan suuntaan olen itsekin täältä katsomosta nyt eläkeläisenä huudellut. Kun olen alan hallinnossa työskennellyt 1970-luvun alkupuolelta lähtien, lasken tietysti myös itseni asiantuntijaksi.

SOTE:n äkkiratkaisu saatiin aikaan opposition myötävaikutuksella. Näin päättyi surkea soutaminen ja huopaaminen perusratkaisusta. Lyhyessä päätösprosessissa onnistuttiin sentään hipaisemaan parlamentaarista valmistelua. Muutoin hallitus ei olisikaan päässyt asiassa eteenpäin. Huuto käy nyt kovana Keskustapuolueen sisällä sillä ratkaisussa meni sitten myös Kepun maakuntamalli.

Hyvä periaatepäätös on sellainen, että jo seuraavatkin askeleet on hahmoteltu. Oikeasti askelmerkit jatkon osalta ovat vielä varsin epävarmat. Tuoreissa kommenteissa yksi arvelee, että nykyiset sairaanhoitopiirit jatkuvat ja että nyt perustetaan uusi hallintokerros entisen päälle. Toinen taas arvelee, että ERVAt korvaavat nykyiset sairaanhoitopiirit. Vielä on niitä, jotka vaativat mitä erilaisimpia osallistumisjärjestelmiä kunnille tai maakunnille. Kuntaliitto suree kunnallisen päätösvallan menetystä: rahat menee, mutta päätösvaltaa ei oikeasti enää tulevaisuudessa ole.

Rahoituksen osalta visaisia ratkottavia kysymyksiä riittää vielä enemmän. Viiden ERVA:n ratkaisu tulee lähelle keskitettyä valtiomallia. Entäpä os ERVAt olisivatkin valtionhallintoa? Joka tapauksessa on syytä kysyä, miksi SOTE-rahoitusta pitäisi ylipäätään enää kierrättää peruskuntien kautta. Siksikö vain,  että pidettäisiin yllä illuusiota kunnallisista palveluista vaikka ERVAt päättävät mitä tuotetaan ja keille. Kuntakohtaisista valtionosuuksista nyt ainakin tulisi farssi.  Kuntarahoituksesta voitaisiin luopua kokonaankin muuttamalla kunta/valtio-tehtäväjakoa. Tätähän on tapahtunut kaiken aikaa. Erona entiseen vain olisi nyt, että kunnilta valtion suuntaan siirrettävä palikka olisi nyt erittäin suuri. Tällaiset muutokset eivät kansalaiselle kuitenkaan näy.

ERVAT ovat tulevaisuudessa oikeastaan palvelujen suunnittelijoita/tilaajia/ostajia eli ne ovat tahoja, joilla on millä maksaa palvelut. Vähän kui KELA. Siitä tuleekin mieleen, että ERVAan tulisi liittää myös KELA:n SV-rahat alueellistettuna. Kun on laillinen vastuu SOTE- palvelujen järjestämisestä, on myös vastuussa palveluverkosta, jolla palvelut tuotetaan. Pitäisi olla vastuussa myös vaihtoehtoisista kustannuksista kuten sv-päivärahoista. Kysymys on myös sv-rahoitetun työterveydenhuollon integroinnista ERVA- järjestelmään. Jos työterveydenhuollon kansaa kahtia jakavaa elementtiä ei pystytä tämän uudistuksen yhteydessä poistamaan, se ei tapahdu koskaan.

ERVA-ALUEET KELPAAVAT TAAS

On tämä ollut tuskallista seurattavaa tämä SOTE-uuudistus. Alan hallinnossa ja politiikassa pitkään työskenneltyäni voin vain ihmetellä, että hallitus lähti soitellen sotaan ilman, että sillä itsellään olisi ollut läpipohdittua ideaa kuinka tavoite laajemmista ja yhtenäisistä sosiaali-ja terveydenhuollon hallintoalueista toteutetaan.

Jo Kiviniemen hallituksen ajalla alkoi tämä hierominen. Vain muutama vuosi sitten muistan kaupungin johtavan virkamiehen innostuksen kun hän kertoi ministerin kautta saaneensa tietoon, että vastuukunnat nimetään huolehtimaan käytännössä nykyisten sairaanhoitopiirien sijasta alueensa väestön paitsi terveydenhuollosta, myös sosiaalihuollosta. Viesti koettiin keskuskaupungeissa lahjaksi ja tulevaisuudenuskoa lujittavaksi.

Nyt kun hallituksen kehysriiheen on aikaa enää pari viikkoa, hallituksesta tihkuneet mielipiteet uudistuksen suunnasta ovat alkaneet uudelleen jakautua. ERVA- alueet alkavat taas kelvata. Tässä valossa koen jonkinlaista myötähäpeää hallituksen toistuneista juhlavista vakuutteluista mm. tämän vastuukuntamallin puolesta. Selitykset ovat surkeat. Näkijän sen etukäteen nyt sokea reettakin, että perustuslakimme ei voi taipua vastuukuntamallin hyväksymiselle. Vaan kun hallituksessa oli se jääräpäinen tahto ja saneleva toimntatapa. Onneksi uskallus loppui kesken eikä perustuslakifarssia tarvitse nyt nähdä.

ERVA:t ovat valmis hallinnollinen pohja SOTE:n järjestämiseen. Kysymyksessä on ennen kaikkea vastuun kantaminen siitä, että palveluverkko on laadukas ja tehokas, keskussairaaloiden välinen kilpavarustelu saadaan loppumaan ja että hoitoonpääsy toteutuu mahdollisimman yhtenäisin kriteerein. Terveyskeskuksissa tuotettu sairaanhoito ja erityistason sosiaalipalvelut voidaan kytkeä samaan punttiin ERVA:n kanssa. Peruskunnille jäisi muu sosiaali- ja terveydenhuolto.

On erittäin hyvä, että Sosiaali- ja terveysministeriön alainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) otti asiaan eilen ERVA- rakennetta  puoltavan napakan kannan uuden pääjohtajansa allekirjoittamana. Nyt hallitus ei voi enää väittää, ettei se ymmärrä tätä korkean tason viestiä.

On tavattoman hyvä, jos hallitus pääsee vihdoin yhteisymmärrykseen tässä vaikeassa asiassa. Prosessina SOTE-uudistus on valitettavasti kouluesimerkki siitä, miten hallinnollisia uudistuksia ei pitäisi junailla. Uskonpa, että tulevat opiskelijat lukevat tästä oikukkaasta surffailusta vielä vuosikymmenten päästä oppikirjoissaan.

BLOGISIVUSTONI HERÄÄ TAAS ELOON!

Blogisivustoni osoite on pysynyt elossa vaikka olen itse ollut pitkällä tauolla. Haluni osallistua julkiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun ei ole missään vaiheessa lopahtanut. Se vain on tapahtunut pääasiassa FB-sivustolla sekä kommentoimalla ja kirjoittamalla suoraan muilla sivustoilla.

Totta puhuakseni on tässä myös ollut muutamia irtiottoja, jotka ovat kiinnittäneet mielenkiintoni uusiin asioihin. Vuoden 2012 tammi-maaliskuussa oleilin mieheni kanssa Chilessä. Vuoden 2012 kuntavaaleihin en enää lähtenyt eli kunnallisten luottamustehtävien hoito jäi arjestani pois. Heti vuoden vaihteessa 2013 lähdimme Ranskaan, jossa vierähti lähes kolme kuukautta.

Teimme myös ratkaisun vakituisen osoitteemme siirtämisestä Vaasasta Helsinkiin. Vuosi jakautuu nyt kahteen toisiaan täydentävään osaan: sulanmaan aika Vaasanseudun huvilallamme ja sitten talvikausi Helsingissä ja matkoilla.

On aika palata kotiin omalle blogisivustolle ja puhaltaa siihen taas eloa. Edellä mainitut muutokset tulevat vaikuttamaan siihen, että kirjoittamisen aiheet varmaankin muuttuvat ja Vaasanseudun kysymysten käsittely vähenee. Kommentointi FB:ssä on pakostakin lyhyttä eikä perusteluja voi paljon avata. Ylipäätään se vaivaa, että on mukavuuttaan tyytynyt enemmän kommentointiin kuin omiin keskusteluavauksiin. Josko herääminen nyt tapahtuisi samaan tahtiin kevään kanssa.