Kevään suurta hurmaa

Jäitten lähtö on joka vuosi yhtä majesteetillinen tapahtuma. Tuulet ja myrskyt paiskovat jäälauttoja suuriksi kasoiksi, jotka muistuttavat jäävuoria. Juuri jään alta paljastunut vesi on uskomattoman sininen. Aurinko korostaa jään ja meren puhtaita värejä.

Välinäytöksenä saamme seurata kalastajalaivojen päivystystä jään ja veden yhtymäkohdassa. Kuuluu kolinaa. Laivat jouduttavat lopullista ratkaisua rikkomalla jäitä. Näinä päivinä saadaan lähivesistä kenties vuoden parhaat ahvensaaliit. Kalat ovat uteliaina nousseet valoa kohti.

Sitten tuulen suunta muuttuu ja tuulen voima vähenee. Alkaa pienenneiden jäälauttojen hiljainen lipuminen etelään. Meri on tyyni, mutta virta varma. Ensimmäinen punainen kalastajavene putkahtaa esiin salmen takaa. Kaksi vanhaa miestä laskee ensimmäisiä kesäverkkojaan.

Lokit lentelevät riemuissaan. Sitten näemme yhden lokin seisovan vedessä – siltä se kaukaa katsoen näyttää. Kiikari vahvistaa havainnon, että jäähtyvä kevätilta on vielä jähmettänyt kirkkaan riitteen sinne tänne. Juuri riittävän vahvan, että se kantaa yhden lokin.

Sää hemmottelee kevään rakastajia, ja huomio siirtyy talvesta toipuvan puutarhan puolelle. Kas vain, jänöpuput ovat herkutelleet krookuksen nupuilla. Ei se mikään ihme ole, sillä niin monta kertaa kevät on aikonut tulla. Perennat vaativat vanhojen varsien katkaisemista ja monet pensaat ryhdistävää leikkausta. Ensimmäisen haravointikerran aikana ehdimme taas tehdä suunnitelmia siitä, mihin kaikkiin kohennuksiin tänä keväänä ryhdymme. Ja jo nauramme. Lista on pitkä, mutta kesä lyhyt. Niin on aina ollut ja tulee olemaan. Savu kiemurtelee metsän reunassa kun yritämme polttaa mammuttikantoa pois kulkua haittaamasta.

Taimien kouluttaminen on kiehtova askare. Miten taimet ovat viihtyneet uudessa mullassa? Oliko eilinen multa sittenkin liian kylmää? Purkkeja on kasapäin, mutta tarpeeseen nähden liian vähän. Pesuvaditkin kelpaavat nyt. Kylvän viimeiset siemenet. Haaveita on paljon: erilaisia kaali-, kurkku-, kurpitsa- ja tomaattilajikkeita riittää. Kukkaloiston puolta on myös ajateltu.

Uupuneena, mutta onnellisina jätämme siemenet ja taimet varttumaan. Tiedämme, että puutarhan kevät ja kesä tulevat tarjoamaan paljon työtä, elämyksiä ja yllätyksiä. Syksyn satoaika on kaukana, tässä vaiheessa pelkkiä haaveita vain.