Ministeristä lähtien ollaan mielestäni täysin väärillä poluilla jos kuvitellaan, että sen paremmin hallitusohjelma kuin mikään valtioneuvoston linjauspaperikaan voisivat oikeusvaltiossa yksin riittää tekemään konkreettista päätöstä kaksikielisen oppilaitoksen lopettamisesta.
Opetusministeriöltä (OKM) saatu päätös on oikeusvaikutteiseksi tarkoitettu ja valituskelpoinen. Sen vuoksi on kysyttävä, mitä ministeri tarkoittaa ilmaisullaan, että ”hän kuuntelee jos Vaasa tekee muutosesityksen” (Pohjalainen 23.4). Moinen on tulkittava lähinnä hätäreaktioksi.
Jos ministeri on tosissaan kuunnellut Vaasaa, hän itseoikaisee OKM:n päätöksen välittömästi. Jos itseoikaisua ei tule valitusaikana, valitus on ainut mahdollisuus riitauttaa ratkaisu. Myös kantelu saattaa johtaa päätöksen purkamiseen jos päätös on tehty väärässä järjestyksessä. Vaasan kaupunginhallitus on antanut VAMK:lle ohjeen valittaa päätöksestä ja kannella oikeuskanslerille.
Oikeusvaikutteiset päätökset on perustettava lakiin. Tiedossani ei ole säädöksiä, jotka antaisivat millekään viranomaiselle toimivaltaa lopettaa kaksikielisiä instituutioita tässä maassa. Olisi naurettavaa väittää, että valtion rahoituksen poisvetäminen ruotsinkielisestä opetuksesta ei tätä konkreettisesti tarkoittaisi.
OKM:n ratkaisu on annettu rutiineihin kuuluvien aloituspaikkapäätösten oheistuotteena. Asia on erittäin periaatteellinen kansallisen tason kysymys, koskeehan Valtioneuvoston linjaus kaikkia ammattikorkeita – ja jatkossa ilmeisimmin myös toisen asteen oppilaitoksia. Näistä syistä johtuen olen kannellut asiasta oikeuskanslerille.
Kenellekään ei voi tänään olla yllätys, että jo vuosikymmenten ajan RKP:n entisen puheenjohtajan ja ministerin nimeä kantavaa ”Taxellin mallia” on ajettu läpi kuin käärmettä pyssyyn. Tämä malli lähtee siitä, että ruotsinkielisten asema turvataan yksikielisten rakenteiden kautta. Aihe on esillä nyt myös kuntauudistuksessa. Poliittisen eliitin tulisi vihdoin kyseenalaistaa tämä RKP:sta lähtenyt linjaus.
Ex-rehtori Ruotsalan puheenvuoroissa Pohjalaisessa on tullut esiin, että hän jopa vastustaa kaksikielisiä ratkaisuja. Ruotsala näyttää unohtavan, että Vaasan osallistumisesta SÖFUK:n kuntayhtymään aikanaan äänestettiin valtuustossamme. Joudun toteamaan, että tämä tapahtui allekirjoittaneen aloitteesta. Me, jotka tähtäsimme yhden kaksikielisen oppilaitoksen perustamiseen, jäimme vähemmistöön. Kansanedustajana (KK 703/1992) tein mm. kirjallisen kysymyksen nuorisoasteen ja ammattikorkeakoulukokeilun opetuskielestä. Olen määrätietoisesti kamppaillut kaksikielisten ratkaisujen puolesta niin kauan kuin olen politiikkaan osallistunut.
Nyt olisi tärkeää virittää kansallisen tason ohjelmatyö kaksikielisten instituutioiden pelastamiseksi kaikilla toimialoilla tässä maassa ja ryhtyä tarvittaessa turvaamaan tavoitetta lainsäädännön muutoksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti