Sovitellen on toistettu, että kuntapolitiikka poikkeaa kansallisesta politiikasta siinä, ettei kunnassa oikeastaan ole oppositiota. Kaikki puolueet, joiden vaalitulos siihen riittää, ovat suhteellisesti edustettuina niin kunnanhallituksessa kuin lautakunnissa.
Alussa mainittu sovitteleva kanta voi tietenkin johtua siitä, että varsin monissa kunnissa on vahvat yhden puolueen enemmistöt (lähinnä Keskusta ja RKP). Vähemmistöön jääneet puolueet joutuvat asemoimaan itsensä suhteessa enemmistöön. Tavallista näissä kunnissa lienee, että vähemmistö ei ole oppositiossa enemmistöä vastaan vaan suostuu puhaltamaan yhteen hiileen tai alistuu meteliä pitämättä.
Sitten on kuntia, joissa puolueet ovat melko tasaväkisiä ja taistelevat suurimman puolueen asemasta vaihtelevalla menestyksellä. Enemmistön muodostamiseksi voittanut puolue tarvitsee muiden apua. Miksi näissä moniäänisissä kunnissa sitten pyritään ehdoin tahdoin luomaan poliittista monopoliasemaa samaan aikaan kun yhden puolueen kunnista puhutaan halveksivaan sävyyn ”moniarvoisuuden takapihoina”? Vallankäyttö maistuu, eikä sitä haluta jakaa useammalle kuin on pakko. Tästä se klubi muodostuu.
Enemmistökoalitiota saatetaan toteuttaa jo luottamushenkilöiden paikkojen jaossa, jolloin esimerkiksi kaikki puheenjohtajuudet napataan enemmistölle. Päälle päätteeksi korostetaan, että yllä mainitussa tilanteessa on kysymys vain ”teknisestä vaaliliitosta” ja ettei sillä ole mitään tekemistä varsinaisten yhteistyökuvioiden kanssa!
Kun kunnanhallituksessa istuu jäseniä kaikista menestyneistä puolueista, on sopimukseen perustuvan enemmistön – jos sellainen siis avoimesti perustetaan - kyettävä löytämään säädyllinen tapa vuoropuheluun vähemmistön kanssa. Tätä voisi helpottaa jos olisi olemassa kunnan hallitusohjelma, joka julkistettaisiin viimeistään samassa yhteydessä kun kunnanhallitus valitaan. Tällaisia ohjelmia en ole koskaan nähnyt. Tarkasti ottaen kunnan hallitusohjelma olisi siis kunnanhallituksen enemmistön ohjelma. Jos sopimuspohjaista enemmistökoalitiota ei ole, ohjelma on kunnanhallituksen yhteinen.
Valtakunnan hallitusohjelman rakennetta voisi hyvin soveltaa myös kunnan hallitusohjelman laadintaan. Kunnan hallitusohjelman julkistaminen voisi käynnistää hyödyllisen julkisen kansalaiskeskustelun vaalien jälkeenkin. Se lisäisi etenkin kunnallisen päätöksenteon ennustettavuutta, josta nyt on suuri puute. Vähemmistön tai opposition kannalta ohjelma toisi sen lisäarvon, että sieltäkin voitaisiin tehdä pitkäjänteistä työtä. Kansalaiset pääsisivät arvioimaan kunnan hallitusohjelman toteutumista ja parhaassa tapauksessa politiikan uskottavuuskin kasvaisi. Ja ehkä se kabinettipolitikointikin jäisi vähemmäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti