Huomio budjettiperusteluihin

On käynyt kiistattoman selväksi, että päättäjien tietoon ei tuoda riittävän konkreettisesti seikkoja, joilla voisi selvityksiin pohjautuen tai systemaattisesti puolustaa enempää resurssointia hyvinvointipalveluihin.

Olen tällä palstalla jo puhunut esim .kehysbudjetin aivan liian yleiselle tasolle jäävistä perusteluista. Budjettiperusteet menevät toki jo sektoreiden sisään, mutta nekään eivät tuo esille ongelmia, vaan ainoastaan nykyisen palvelurakenteen hallinnon kapulakielellä ja yksittäisiä lisäyksiä resursseihin. Otetaanpa esimerkki.

”Palvelualuekohtaiset perustelut, tavoitteet
Ikäkeskus
Ikäkeskus toimii Tammikartanon palvelukeskuksen tiloissa, ja se on avohoitoa tukeva, useita vanhustyön ammattilaisia kokoava, geriatrin johtama yksikkö. Täällä toimivat muistipoliklinikka, päiväkeskus, SAS-toiminta (Selvitä-Arvioi-Sijoita), vanhusten sosiaalityöntekijät, vanhusten omaishoidon tuki (kuuluu hallinnollisesti
kotihoitoon), hoitotarvikejakelu ja viriketyöntekijät. Vanhusten vapaaehtoistyön ohjaaja ja vanhusten liikuntaneuvoja kuuluvat hallinnollisesti ikäkeskukseen. SAS-toimintaa ja palveluohjausta kehitetään. Ikäkeskus käynnistyi 2007, toimintaa vakiinnutetaan niin, että se optimaalisesti tukee vanhustyön kokonaisuutta.
Kotihoito
Kotipalvelu antaa vanhuksille ja vammaisille ympärivuorokautisesti tilapäistä, tuettua, valvottua ja tehostettua palvelua ja hoitoa. Kotihoidossa siirryttiin kuudesta alueesta kolmeen. Tarkoituksenmukaisten tilojen saamiseksi on tehty tarveselvitys. Palvelujen kysyntä ylittää tarjonnan erityisesti ilta- ja viikonlopputyössä. Painopisteenä on turvata intensiivisen hoidon tarve ja varmistaa osastoilta kotiutukset. Palvelusetelin käyttö on vakiintunut, asiakkaita on pysyvästi lähes 100. Tukipalveluina järjestetään mm. ateria-,
kylvetys-, turvapuhelin- ja kauppapalveluja. Veteraanit saavat maksuttomat kotisairaala- ja kotisairaanhoitopalvelut vuoden 2008 alusta.
Kotisairaanhoidon vastuulla on kotona asuvien vanhusten ja pitkäaikaissairaiden sairaanhoidon toteuttaminen. Tehtäviin kuuluu mm. hoitotoimenpiteitä, näytteiden ja kokeiden ottoa ja lääkehuollosta vastaaminen. Kotisairaala hoitaa korkealla ammattiosaamisella osin osastohoitoa korvaten infektio-, syöpä- ym. potilaita
heidän kotonaan kiinteässä yhteistyössä keskussairaalan ja terveyskeskuslääkäreiden kanssa. Kotisairaanhoidon ja kotisairaalan yhteistyötä tiivistettiin muodostamalla niistä yhteinen palveluyksikkö.”

Budjettiperusteet on varmasti laadittu annettujen ohjeitten mukaan. Ohjeita on arvioitava uudelleen. Päättäjät lautakunnasta valtuustoon on valistettava tietämään, millaisia konkreettisia ongelmia pärjääminen ehdotetulla budjetilla aiheuttaa. Täytyyhän kaupungilla olla palautejärjestelmä ja näkeväthän työntekijät itsekin epäkohtia, jotka tulisi nopeasti poistaa. Päätöksentekijöitä asia kiinnostaa silloin kun asioiden ratkaisemiseen tarvitaan lisää rahaa.

Asiat eivät ole sillä hoidettu, että tarjotaan määrällisesti riittävästi palveluja. Kysymys on myös palvelujen laadusta, mistä olen niin monta kertaa puhunut. Otan esimerkin. Meille sanotaan, että päivähoito on Vaasassa mallikkaassa kunnossa. Tämä sopii juhlapuheisiin. Mitä vastataan sille sundomilaiselle äidille, joka kertoo, että hänen lapsensa varahoitopaikka löytyy Gerbystä!

Toinen esimerkki voi koskea vaikkapa vanhusten oikeutta saada päivittäinen suihkunsa. Oli ällistyttävää lukea lehdestä, että johtava virkamies sysäsi vastuun hoitajille sanoen tähän tapaan: ”Eivätkö hoitajat tiedä, että hygienia on osa hoitoa, ja että on heidän lähiesimiestensä asia kiinnittää asiaan huomiota?” Jokainen ymmärtää, että tämä on myös resurssikysymys, ja ongelman mittasuhteista päättäjien on oltava perillä. Vaadin nopeaa selvitystä siitä, miten vanhainkodeissamme, palvelutaloissamme ja kotipalvelussa huolehditaan ikäihmisten ja vammaisten hygieniasta.

Ensi vuoden budjettia ei ole vielä lyöty lukkoon. Toivon nyt jokaiselta hallintokunnalta täydentävää paperia kh:lle ja valtuustoryhmille siitä, mitä suuria ongelmia jää näkyviin jos resurssit jäävät annettujen kehysten tasolle ja minkälainen ”varastrategia” ongelmien hallitsemiseksi on laadittu. Vasta tällainen vuoropuhelu voi asettaa luottamushenkilöt aidosti vastuuseen tekemisistään.