Delegoinnista deletointiin?

Otsikon kummallisia sanoja on ensin selitettävä.

Delegointi tarkoittaa päätösvallan luovuttamista, valtuutusta. Suomessa tätä sanaa käytetään kun esimerkiksi valtuusto luovuttaa valtaansa kaupunginhallitukselle tai lautakunnille. Yhtä hyvin delegoinnista puhutaan kun lautakunta luovuttaa valtaansa virkamiehille. Koko ajan on siis kysymys päätösvallan luovuttamisesta ”ylemmältä” tasolta alemmalle; tällä välillä vuoropuhelu pääasiassa myös käydään. Ranskassa taas ajattelu kulkee päinvastoin: delegointi tarkoittaa aina kansan valtuutusta. Jolle päätösvalta on annettu, varautukoon siis käymään vuoropuhelua kansan kanssa!

Deletointi on tuttu sana niille, jotka käyttävät tietokoneita. Vain yksi napin painallus, ja mielipidettä/asiaa/ilmiötä ei enää ole!

Miksi haluan rinnastaa otsikon sanat? Haluan havainnollistaa nykymenoa. Kunnanvaltuustojen asialistoissa päätettäviä asioita on enää vähän. Tärkeimmät asiat liittyvät talousarvioon ja maankäyttöön. Valtuusto tekee päätöksiä myös siitä, hyväksyykö se valtuutettujen aloitteisiin annettuja vastauksia. Tiedoksi merkitään erilaisia ohjelmia ja raportteja. Keskusteluja käydään ja ponsia tehdään, mutta ne yksin eivät muuta mitään. Näin valtuusto on käytännössä deletoinut monet tärkeätkin aiheet omalta asialistaltaan.

Sama ilmiö kertaantuu kun mennään hallintoketjussa eteenpäin. Vallitsee sellainen kummallinen ilmasto, että on olemassa asioita, jotka ovat merkitykseltään ”liian pieniä” päätettäviksi. Asioita vain tapahtuu. Sen vuoksi kansalaiset eivät saa esimerkiksi vastauksia kysymykseen: ”Kuka tai mikä elin on päättänyt, että vanhuksia ei ulkoiluteta päivittäin jos sää ja vanhuksen kunto sallivat?” Hyvinvoinnin kannalta tärkeitä esimerkkejä löytyy myös henkilökohtaisen hygienian hoidon puolelta, ruokailusta ja lääkityksestä.

On onni, että siellä täällä on syntynyt ”vapaita” ryhmiä, jotka ovat ryhtyneet asukkaiden puolesta äänekkäiksi. He toteuttavat tehtävää, jonka piti olla luottamushenkilöillä ja hyvän koulutuksen saaneilla ammattilaisilla, erityisesti ammattijohtajilla. Kansalaisliikkeet toteuttavat demokratian perusideaa: kansaa on kuultava. He toteuttavat myös Raamatun sanomaa: ”Kohtele muita niin kuin toivot muiden kohtelevan sinua.” Vapaitten kansalaisliikkeiden asema voimistuu sitä enemmän, mitä huonommin luottamushenkilöt ja ammattilaiset kuuntelevat kansaa. Kansa ei loppupeleissä yksinkertaisesti hyväksy sitä, että hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita deletoidaan pois avoimen päätöksenteon ulottuvilta, delegoinnin tuloksena.

Aivan liian usein kunnanvaltuutetut löytävät itsensä tilanteesta, että puuttuu tieto, mihin säästöt konkreettisesti saattavat johtaa. Tällaiset tiedot on oltava käytettävissä ennen lopullista päätöksentekoa. On täysin moraalitonta esitellä säästöjen seurauksia vasta päätösten jälkeen ja markkinoida valtuutettuja syyllisiksi. On tapahtunut, että virkamiesten ja lautakuntien ehdotuksia ei tuoda lainkaan valtuuston tietoon. Valtuuston pitää olla ryhdikkäämpi ja vaatia jatkossa paljon yksityiskohtaisempia perusteluja talousarvioon. Ei kehysbudjetointi tarkoita sitä, että tieto yksityiskohdista pantataan valtuustolta.

Tässä olisi haastetta niille, jotka kehittävät nettipalveluja. Jos valtuutettu voisi seurata kunkin asiakokonaisuuden osalta, mitä muutoksia ruohonjuuritaso on esittänyt ja miten niitä perustellut, sekä miten prosessi on kunkin asian osalta edennyt, olisi mahdollisuus käydä varteen otettavaa keskustelua myös ehdotusten sisällöistä. Valtuutetut pääsisivät ottamaan kantaa siihen, kenen tai minkä toimielimen kannanottoja ne joko kannattavat tai deletoivat. Tällainen mahdollisuus loisi aivan uuden mahdollisuuden vahvistaa kunnallishallinnon demokraattista luonnetta.

Edellä olen esittänyt joitakin ”uusia” ideoita. Näin olen halunnut haastaa uuteen valtuustoon valittavia pohtimaan työnjakoa valtuuston ja muiden toimielinten välillä. Haluan myös alleviivata, että on valtuuston omissa käsissä kehittää valtuustotyöskentelyä.

Ja lopuksi: kehotan jokaista tulevaa valtuutettua varautumaan siihen, että hän toimii aktiivisesti ainakin yhdessä lautakunnassa (ml. kaupunginhallitus). Itsestään selvää jatkossa pitäisi olla, että lautakuntien puheenjohtajat ovat poikkeuksetta valtuutettuja.