Harri Leppälä kirjoittaa www.vaasalaisia.info/ vaaliehdokkaiden blogissa: "Nykyisessä valtuustossa istuu aivan liian paljon "eläkeputki-ikäisiä" edustajia, joilla on jo oma elämä valmis talot ja mökit maksettu. Heitä tuskin kiinnostaa paljonkaan muu kuin oma asemansa säilyttäminen".
Samaa logiikkaa käyttäen jokaista poliitikkoa kiinnostaisi vain se, mikä koskee omaa nahkaa. Tämä on poliitikosta puheen ollen ajatuksena surullinen ja älytön, anteeksi vain. Politiikka ei ole itsekkäiden laji. Poliitikon on haettava yhteistä hyvää.
Uusille kunnanvaltuutetuille kerron, että pitää osata muodostaa kanta myös silloin kun asia ei ole omakohtainen. Että pystyisi tähän, on oltava samaistumisen kyky. Tätä voi harjoittaa jatkuvalla vuoropuhelulla ihmisten kanssa ja olemalla läsnä, missä hekin ovat. Kukaan meistä ei nimittäin voi elää omakohtaisesti kuin yhtä elämää.
Mikä saa ajattelemaan, että ikääntyessä esim. unohtuisivat ne vaikeudet, jotka on kyennyt vuosien varrella voittamaan. Jälkikäteen moni vaikeus ei näytäkään niin suurelta kuin juuri silloin kun se on kohdalla. Asiat eivät voi koskaan olla niin hyvin, etteikö tarvittaisi selviytymistä – aina uusista tilanteista.
Meillä vähän varttuneemmilla on yhteyksiä kaikkiin ikäpolviin. En voisi kuvitellakaan, että lapseni tai lapsenlapseni tulisivat sanomaan minulle päin pläsiä, että heidän ikäistensä polttavat kysymykset eivät kiinnosta minua. Ne kiinnostavat todella paljon. Itse asiassa, lasten ja nuorten yhteiskunnallisten asioiden hoitoon on nyt paljon enemmän aikaa kuin silloin kun omat lapset olivat pieniä ja oli muutoinkin ruuhka-aika.
Missä tahansa porukassa – myös valtuustossa – on rikkaus, että siellä on erilaisia ihmisiä. Nuoria tarvitaan kipeästi mukaan, mutta ei sen takia tarvitse julistaa eläkeikäisiä ikään kuin arvottomiksi. Ainakin itse nauttisin kovasti energisten nuorten mukanaolosta ja heidän haastamisestaan maailmaa parantamaan valtuustossa. Juuri tässä onkin hyvä syy minulle toivoa, että tulen valituksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti