Yhä useammat työnantajat ovat lisänneet työntekijöilleen järjestämiensä harrastusmahdollisuuksien määrää. Usein työntekijät voivat harrastaa jopa kokonaan työnantajansa laskuun. Tämä on erinomainen asia. Työttömiksi joutuvat ja eläkeläiset jäävät näistä eduista paitsi. Jossain saattaa tosin olla työnantaja, joka on avannut esim. kuntosalinsa oven maksutta myös talon entisille työntekijöille. Tämän toivoisi yleistyvän; työnantajien kannalta katsottuna ei olisi kysymys suurista kustannuksista.
Passiivisuus on yksilön hyvinvoinnin kannalta suuri riski. Monet työttömät ja eläkeläiset saavat toki päivänsä täyttymään mielekkäästi omin neuvoin. Yhä enemmän on kuitenkin yksinäisiä ihmisiä, joiden kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa jää kunnan tai järjestöjen organisoimien harrastusten varaan. Tyypillisesti eläkeläiset ovat puolisonsa omaishoitajia ja tarvitsevat tuuletusta harrastusten parissa jaksaakseen jatkaa tätä arvokasta työtä.
On siis hyviä syitä kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten työelämän ulkopuolella olevien harrastustoiminta järjestetään ja miten sitä voidaan tukea. Aktiivisuuden säilyttäminen on yksilölle paras henkivakuutus. Kunnan kannattaa tukea omaehtoista harrastamista, sillä näin voidaan monesti siirtää myöhemmäksi sosiaali-ja terveydenhuollon tiiviimpiä interventioita.
Vaasan vanhushuollon järjestämiä avoimia harrastuspiirejä, joihin saattoi osallistua nimellisellä maksulla, on vähennetty – esimerkkinä Vuorikoti ja sen puutyöt. Eläkeläisten harrastustoimintaa on siirretty yhä enemmän kansalais-ja työväenopistojen tehtäväksi. Tähän ei ole periaatteellisesti muistutettavaa. Kuitenkin samaan aikaan opistot ovat järjestäneet toimintansa yhä useammin lyhytkurssien muotoon ja kurssimaksuja korotetaan joka vuosi. Näin harrastaminen opistoissa on tullut yhä kalliimmaksi.
Juuri tänään tapasin erään eläkeläisen, joka totesi, että hänen toivomansa ohjelma maksaisi opistolla 300 euroa. Näin suurta rahaa hänellä ei ole. Hän kertoi toisenkin ongelman. Koska hän on vaimonsa omaishoitaja, hän ei voi osallistua harrastuspiireihin, jotka alkavat jo klo 9 aamulla. Aikaisemmin hän saattoi mennä Vuorikodille puutöihin kun hänelle sopi. Näistä syistä johtuen hän on joutunut lopettamaan rakkaan puutyöharrastuksensa.
Huolenaihetta tuottaa se, että puutyön uudelleen organisointia koskeneet päätökset tehtiin kuulematta asianosaisia. Kyllä Vaasassakin on opittava keskustelemaan asioista ennen päätöksentekoa niiden kanssa, joita asia koskee.
ASETAN TÄSSÄ SAMALLA VAASAN VANHUSHUOLLOLLE UUDEN HAASTEEN: OTTAKAA SELVÄÄ, MITEN VOITTE TUKEA OMAISHOITAJIEN TUULETTUMISTA ESIM. VIIKOITTAISTEN HARRASTUSTEN PARISSA! TÄTÄ KYSYMYSTÄ EI KUITATA LAKISÄÄTEISILLÄ VAPAAPÄIVILLÄ. ARVOSTAKAA IKÄÄNTYNEITÄ OMAISHOITAJIA EDES TÄMÄN VERRAN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti