Ennen kuin Vaasa on saanut juuri alkua pidemmälle perustason mielenterveyspalvelut omalle väestölleen, se on jo rientänyt tekemään johtosääntömuutoksen, jossa kaupunki toimittaa mielenterveyspalveluja myös Laihialle ja Vähäkyrölle. Kysyn vain: mitä palveluja? Hiihdetäänkö tässä nyt paperilla ja lähetetään Helsinkiin viestejä, jotka eivät käytännössä pidä lainkaan paikkaansa? Jos muutkin menettelevät samoin, Helsingin herrat tekevät yhteenvedon PARAS-hankkeen vastauksista ja sanovat, että ”mielenterveyspalvelujen yhteistoiminta sujuu hyvin uusissa rakenteissa”. Huh huh.
Mikään ei ole niin retuperällä vaasalaisessa sosiaali-ja terveydenhuollossa kuin mielenterveyspalvelut. Kun sosiaali-ja terveyshuoltoon viimeksi tehtiin organisaatiomuutos, mielenterveystyötä ei arvostettu sitä vähää, että se olisi ansainnut oman linjajohtajansa. Luvassa on nyt mielenterveysstrategian laadinta, mutta kenet voidaan näissä oloissa rekrytoida johtamaan prosessia?
Kaupungin internet-sivuston sosiaali-ja terveyshuollon päävalikosta ei löydy lainkaan mielenterveyspalveluja! Löytääkseen tietoja hänelle tarjotuista palveluista, mielenterveyskuntoutujan on miellettävä itsensä ensin vammaiseksi. Valitettavasti tämäkään ei auta, sillä mielenterveyspalveluja ei ole tunnistettu edes sivuston seuraavan tason otsikoissa. Hakusanalla ”mielenterveys” löytyy linkkejä liikuntaan, oppilashuoltoon, päihdehuoltoon ja mielenterveyskeskukseen. Vaasan sosiaali-ja terveydenhuollolla ei näytä päihdehuoltolinkin lisäksi olevan mitään myytävää mielenterveyskuntoutujille.
Edellä kerrottu ei tietenkään tarkoita, etteikö mitään palveluja mielenterveyskuntoutujille oikeasti olisi, mutta ne ovat aivan liian työläästi löydettävissä. Esimerkiksi lääkärit ja hoitajat hoitavat vastaanotoillaan myös mielenterveyskuntoutujia. Tiedossa on kuitenkin, että kotipalvelu ja kotisairaanhoito eivät ole riittävästi orientoituneet ottamaan vastaan mielenterveysasiakkaita. Osaamistakin puuttuu. Aivan äskettäin kuulin, että Huutoniemen sairaalassa odottaa neljä ”klinikkavalmista potilasta” siirtoa pois sairaalasta, mutta Vaasalla ei ole tarjota heille soveltuvaa hoitoa. On mielenkiintoista, etteivät nämä klinikkavalmiit potilaat ole tähän mennessä kiinnostaneet lainkaan Vaasan sosiaali-ja terveyshallinnon johtoa. He puhuvat vain keskussairaalan (pääsairaalan) somaattisista klinikkavalmiista potilaista!
Mielenterveyspotilaiden palvelujen kehittäminen ei onnistu kenenkään sivutyönä. Olen tehnyt Vaasan kaupunginhallituksessa esityksen, että kaupungin sosiaali-ja terveydenhuollon organisaatiota muutetaan niin, että mielenterveystyö saa oman linjajohtajansa. Näin on meneteltävä ja kiireellisesti. Huutoniemen sairaalan lääkärit eivät tällä hetkellä edes tiedä, kuka sairaalasta kotiutettavien potilaiden jatkohoidon järjestämisestä Vaasassa päättää. Saumattoman hoitoketjun toteutuminen on tänään pelkkä unelma vaasalaiselle mielenterveyskuntoutujille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti