Maan hallitusten kokoonpanossa ei edes tavoitella kaikkien eduskuntapuolueiden mukanaoloa, joskin kuitenkin selkeää enemmistöä. Opposition välttämättömyydestä demokraattisen kehityksen takaajana puhutaan yleensä myönteiseen sävyyn. Siksi eduskunnassa kaikkia puolueita arvostetaan lähtökohtaisesti samalla tavalla.
Kunnallishallinnossa on toisin. Lakiin perustuen kunnanhallitukset kootaan kaikista puolueista kannatuksen suhteellisuuden mukaan. Tällä säädöksellä on ilmeisimmin haluttu vääntää oikein rautalangasta, että kunnan etujen ajaminen on yhteinen suuri missio kun vastassa on iso maailma.
Oppositio ei kuulu kuntapolitiikkaan vai kuuluuko? Jos jokainen puolue hankkisi kaupunginhallitus-ja lautakuntapaikat omin avuin, oppositioasetelma voitaisiin lähes täysin välttää. Jos sen sijaan lähdetään perustamaan valintoja varten vaaliliittoja, asetelma uhkaa muuttua. Valitettavasti näin juuri meneteltiin viime kuntavaalien jälkeen Vaasassa.
Valtuuston 51 jäsenestä koottiin 28 valtuutetun enemmistö: RKP, Kokoomus, Kristilliset ja Kepu. Jäljelle jääneistä 23 valtuutetusta tuli vähemmistö: SDP, Vas, Vihreät, Pro-Vaasa. Vaikka toisin väitettiin, vaaliliitot eivät jääneet vain teknisiksi. Pohdin seuraavassa enemmistö-vähemmistö-asetelman vaikutusta kaupunginhallituksen toimintaan.
Kaupunginhallituksen toimikauden alusta lähtien kävi selväksi, että enemmistö olemme ”me”, vähemmistö on ”muut”. Vähemmistöstä tulleisiin muutosehdotuksiin on suhtauduttu jatkuvasti periaatteellisen vastustavasti. On syntynyt jopa aivan hassunkurisia tilanteita kun periaatteista on pidetty tiukasti kiinni vaikka vähemmistön suunnalta on tuotu esiin muutostarpeita päätösesityksiin, jotka ovat saattaneet olla ilmeisiä, säännösten valossa jopa välttämättömiä. Juuri näissä itsestään selvissä tapauksissa olisi tarjoutunut lukemattomia kertoja tilaisuus tehdä yksituumaisia päätöksiä äänestämisen sijasta. Hyvässä vuoropuhelussa ei ole merkitystä, miltä suunnalta esitykset tulevat. Jos on kunnianhimoa myös päätösten laadun osalta, rakentavat ehdotukset kannattaa hyödyntää.
Paljon ruutia on siis tuhlattu enemmistö-vähemmistö-asetelman ylläpitoon kaupunginhallituksessa. Kun kaupunginhallituksessa on mukana käytännössä kaikki puolueet, on tietenkin selvää, että todellisiakin mielipide-eroja on. En tarkoita, että näitä tarvitsisi kätkeä. Silloin kun on kysymys kaupungin kannalta tärkeistä asioista, kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa yhteisen kannan muotoilemiseen. Ensimmäinen haaste on tunnistaa nuo tärkeät asiat. Avoimelle keskustelulle ja eteenpäin menolle ei ole edellytyksiä jos kannat on lyöty lujasti lukkoon jo ennen keskustelua. Varsin turhauttavaa on huomata, että kannanottoja ei aina perustella vaan luotetaan löytyvän enemmistön valtaan päättää.
Moni asia Vaasassa on jämähtänyt siihen, että kielikortista on tullut jonkinlainen veto-oikeuden väline. Tähän syöttiin sitten tartutaan sen mukaan, ketä se näyttäisi hyödyttävän. Joskus on vaikuttanut siltä, että vaasalaisten RKP-läisten kannanottoja ohjaillaan väkevästi Vaasan ulkopuolelta, piiristä ja jopa valtakunnan tasolta. Vaasalaisten RKP-läisten joukossa on kuitenkin jo joitakin henkilöitä, jotka pystyvät katsomaan Vaasan kehitystä laajemmasta perspektiivistä kuin vain oman puolueensa.
Saattaa olla, että enemmistö-vähemmistö-asetelma Vaasassa kuvaa vain kaupunginhallituksen toimintaa ja jakolinjat on voitu paremmin ylittää lautakuntatyössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti