Rajalla

Raja 1918 elokuva oli eilen ensi-illassa. Kävin katsomassa tämän paljon etukäteen mainostetun filmin Vaasassa. Leffateatteriin oli saapunut vain noin 50 katsojaa, joten ei tästä ensi-illasta kansanjuhlaa tullut. Petyin suosion puutteeseen, sillä isänmaalliset aiheet yleensä kiinnostavat pohjalaisia ja valkoisen Vaasan asukkaita. Olisiko tällä kertaa ollut syynä pelko, että filmi näyttää valkoiset pahassa valossa?

TV-arvostelussa filmi oli saanut kolme pistettä viidestä. Ei se minunkaan mielestäni enempää ansaitse. Mutta tämä ei tarkoita, etteikö filmi olisi ollut näkemisen arvoinen. Päinvastoin: oli tärkeää tehdä vuoden 1918 tapahtumista elokuva. Kansalaissodasta olemme puhuneet ja lukeneet, mutta vähemmän Venäjän vallankumouksen ja ensimmäisen maailmansodan vaikutuksesta Suomeen.

Raja on helppo piirtää, mutta tehdä se, on toinen juttu. Itsenäisen Suomen raja jouduttiin tekemään käsityönä, sillä siihen saakka ihmiset olivat kulkeneet rajajoen molemmin puolin vapaasti. Poikkinainti eri kieliryhmien kesken ja joen yli oli ollut yleistä ainakin 600 vuoden ajan.

Ja minkälaista tämä käsityö pahimmillaan oli kun rajalle piti antaa valtakunnan rajan luonne, ja rajan toisella puolella olikin nyt vihollinen ja vihollisjärjestelmä - mutta myös ystäviä? Elokuva toi esille, että aika mielivaltaisiin ratkaisuihin jouduttiin. Kuulaa tuli kalloon jos "kyllä"-sana ei sujunut Suomen puolelle pyrkivältä. Vallankäyttäjän roolissa olivat suomalaiset jääkärit tai muut äkkiä koulutetut sotilaat. Kansalaissodan kahtiajako oli elävästi läsnä rajallakin.

Elokuvan sisälle oli leivottu pieniä tarinoita inhimillistämään uusien puitteitten usein säälimättömiä olosuhteita. Kaikki nämä tarinat olivat aika pinnallisia eivätkä eläisi yksinään. Tarinoiden perusteluissa elokuva oli säästeliäs. Ehkä tämä seikka liittyy elokuvan kaupalliseen puoleen, koska näin mukaan saatiin mahdollisimman monen tyyppisistä kohtaloita ja tilanteita.

Puolensa on valittava, elokuva viestii. Oikeassa elämässä - jos sellaista on - rauhanoloissa saattaa pärjätä tätä vaatimusta alleviivaamatta.

Pidin Minna Haapkylän näyttelemää Maarian roolia erityisen onnistuneena. Kamera rakastaa häntä. Kapteeni von Munckina esiintynyt Martin Bahne pärjäsi myös hyvin - kokemattomuudesta johtuva epävarma käyttäytyminen, ja elokuvan loppua kohti lisääntyvä päättäväisyys tulivat hienosti esiin. Leonid Mozgovoi joviaalina ja kokeneena majuri Gentschinä esitti roolinsa nautittavasti. Erittäin vaikuttavasti näytteli mielestäni Lauri Nurkse luutnantti Suutarina; tälle roolihahmolle lankesi usein tehtävä olla yksinuottisesti annettujen määräysten toimeenpanija.

Raja 1918 käsikirjoitus ansaitsee kiitoksen. Kokonaisuus on hallinnassa, ja katsojille tarjotaan paljon meheviä repliikkejä makusteltavaksi. Viime mainittu seikka hieman keventää raskaan aiheen vaikutusta.