Jouluvalmisteluja

Joululaulut ovat soineet kaupoissa jo parin viikon ajan. Monet mielipidekyselyt näyttävät utelevan, josko tämä tapahtuu liian aikaisin. Näyttää siltä, että äänentoistolaitteet on nyt ruuvattu pienemmälle.

Silti joulun tulon kaupoissa kyllä huomaa. Mitä ihmisiltä vielä puuttuu, kun sitä täytyy sunnuntairuuhkissakin jonottaa? Omat säntäilyni kohdistan etupäässä askartelu-ja käsityökauppoihin, sillä minuun on nyt tarttunut "vanhanaikainen joulu"-tauti. Lahjat pitää tehdä tai tuunata itse. Sámalla periaatteella koristellaan kotia.

Jälleen kerran intoa on enemmän kuin taitoa. Olen kuitenkin jo pikku likasta lähtien sanonut itselleni, että kehtaan aina käyttää itsetekemäni tuotteet. Onhan tuo sinnikkyys saanut joskus huvittaviakin piirteitä. Käsitöistä puheenollen joskus on hameen sivusaumasta tullut armottoman vino, kuosin kohdistus ei ole onnistunut, vetoketju on istutettu kerrassaan kelvottomasti tai vuori kinnaa.

Itsenäisyyspäivän aika on tyypillisesti ensimmäisen piparkakkusatsin aikaa. Tänään saimme laitettua piparkakkutalon lapsenlapsille. Muumitalon muoto on säilyttänyt suosionsa vuodesta toiseen.

Tämän päivän yllättävin rupeama oli laittaa unohtuneet kukkasipulit maahan. Mies väänsi kangella reikiä lähes routaiseen maahan, ja minä upotin 70 sipulia. Melko ihme tapahtuu, jos kevät palkitsee kukkaloistolla kirsikkapuumme alla.

Talvi tuli - ja talvi meni. Niin synkkää aamupäivää kuin tänään, ei liene ollut aikoihin. Maa oli pikimusta, satoi, tuulikin. Toisaalta: tämän parempaa päivää ei sisätöille olisi voinut toivoa. Mikään ei houkutellut ulos, paitsi Topi-koiran haukku.