Laitostunut kansa?

Suomessa asuvan laitosura on pitkä. Se saattaa alkaa jo alle vuoden ikäisenä päiväkodista. Siksi kai suomalaisille ei tuota päänvaivaa syödä työpaikkaruokalassa aikuisena tai asua vanhustentaloissa.

Asennemuutoksen historiasta kertoo, että entisajan vaivaistaloihin ja kunnalliskoteihin ”jouduttiin”, kun taas moderneihin vanhainkoteihin ja niitä vastaaviin palvelutaloihin ”päästään”. Laitospaikkojen suhteellinen määrä ehti lisääntyä merkittävästi ennen kuin nykyinen avohoitoa painottava rakennemuutos käynnistettiin. Uusin muutos ei näytä tapahtuvan ilman vastarintaa. .

Vanhusten hoitopaikkojen tarvetta vuoteen 2020 käsittelevä kehittämissuunnitelma on nyt merkitty tiedoksi valtuustossa, ja se on toimintaohje valmisteltaessa tulevia budjetteja. Paperissa todetaan varsin suorasukaisesti, että ”Hylätään ajatus siitä, että vanhenemiseen kuuluu muutto palvelutaloon”. Tätä ajatusta kierretään nyt perustamalla senioritaloja, jotka ovat palvelutaloja nekin.

Vanhenevat sukupolvet ovat jo tottuneet ”all included” valmismatkoihin. Minulla ei ole mitään sitä vastaan jos kansalaiset omin varoin haluavat laitostaa itsensä senioritaloihin kun eivät pääse uusituilla kriteereillä kunnallisille hoitopaikoille. Puheenvuoroista kuitenkin huomataan, että senioritaloille odotetaan veronmaksajien tukea. Juuri tämä seikka on vahvassa ristiriidassa yllä mainitun kehittämissuunnitelman kanssa.

Vanhusten sosiaalisen kanssakäymisen edistäminen on erittäin tärkeää, mutta mahdollista muutoinkin kuin asumalla yhdessä ”samaan heimoon kuuluvien kanssa”. Senioritalot ovat mukavuuslaitoksia, jotka saattavat vähentää vanhusten omatoimisuutta liian varhain.

Palvelutaloja tarvitaan vain niille, jotka eivät pärjää itse tai intensiivisenkään kotipalvelun turvin. Dementiayksiköiden lisätarve on ilmeinen. Tätä tarvetta voidaan tyydyttää ostopalveluin ja muuntamalla joidenkin palvelutalojen tiloja tähän käyttöön.

Kaupunkisuunnittelun varsinainen haaste olisi kaavoittaa elinpiirejä, joissa eri sukupolvet voivat asua limittäin ja tukea toistensa arkea silloin kun haluavat.

Tosiasia on, että yhä useampi asuu yksin. Eivät he kaikki ole yksinäisiä. Yksinäisyyden torjuntatoimet on aloitettava jo nuorena. Olisi hyvä tulla toimeen edes itsensä kanssa.