lauantai 8. joulukuuta 2007

Keittiöstä konehuone

Kun palasin 11-vuotiaana tyttönä ensimmäiseltä reissultani Ruotsista, piti keksiä jotakin kotiin tuotavaa. NK:sta kävin ostamassa marjanpoimurin ja kaksi metallirengasta, joilla paistetuista munista sai pyöreitä. Siitä alkoi kiinnostukseni keittiövekottimiin ja -koneisiin, eikä mitään laantumisen merkkejä näy.

Perin aikanaan lapsuudenkodistani1950-luvulla hankitun jykevän Electrolux-yleiskoneen. Sen jälkeen erilaisia yleiskoneita olen hankkinut vähintään puolen tusinaa. Useimmat tämän päivän yleiskoneet näyttävät ihan leluilta; osia on yhä enemmän ja koneen koonti kuhunkin käyttötarkoitukseen vaatii hyvää muistia. Niinpä olen palaamassa lähtöruutuun: tärkeitten koneitten on oltava jykeviä. Näin on keittiööni tullut hiljattain sekä lihamylly että jauhomylly.

Ihmisen kekseliäisyydellä ei näytä olevan rajoja. Kierrätykseen ovat omasta keittiöstäni päätyneet jo ainakin sähköveitsi ja leipäkone. Jokaisessa keittiössä pöytäpinta päättyy jossakin vaiheessa. Tästä syystä monet koneet ovat hautauneina komeroiden syvyyksiin. Sieltä niitä joutaisi kerätä kirppikselle enemmänkin. Sen jälkeen kun on pannut vanhoja koneita kiertoon, voi taas ostaa uusia.

Tavaratalokierroksilla jalat kuljettavat minut vuorenvarmasti kotitalousosastolle. Ei niin pientä tarvetta, etteikö siihen jokin vempain olisi keksitty! Tasokas design yhdistyy keksintöihin, mikä tekee shoppailusta mielenkiintoisen. Ekstaasin olen kokenut pariinkiin kertaan New Yorkissa, jossa olen viettänyt tuntitolkulla keittiövempainkaupoissa. Tuomisina on ollut kymmenittäin erilaisia hyötyesineitä. Omat laatikot täyttyvät, mutta saavat ystävätkin tästä harrastuksesta osansa.

Ajan myötä jotkut keksinnöt osoittautuvat paremmiksi kuin toiset. Tutkin tarkkaan kojeet ja laitteet, ennenkuin luovutan. Tarpeita luodaan tehokkaasti. Jokin asia tulee muotiin, ja kohta häviää. Etenkin kansainvälistyvä ruokakulttuuri tuottaa impulsseja. Nämä lienevät pääsyitä kasvavaan kasaan käyttämättömiä keittiötarvikkeita vähän kaikissa kodeissa.

Jos minä en enää tee fondueta tai paista rosetteja, niin ehkä joku toinen haluaa kokeilla. Kirppiksen kautta siihen voisi antaa mahdollisuuden. Kirppiskansa ja minä olemme yhtä uteliaita. Erona on vain se, että minä syöksyn heti ostamaan ja kokeilemaan uutuuksia kun taas kirppiskansa jaksaa viisaasti odottaa, että kyllästyn ostamaani.




Ei kommentteja: