Kransseja eläville ja kuolleille

Suomi on edelleen hyvinvointiyhteiskunta. Vai mitä sanotte siitä, että muutamalla eurolla pääsee osallistumaan työväenopiston kranssikurssille? Kransseja valmistetaan luonnon materiaaleista. Tämä tarkoittaa, että on käytävä ensin metsässä. Mikäpä onkaan ihanampaa kuin käydä kauniissa talvisäässä tonkimassa jäkälää ja hankkimassa pajuja ja havuja. Käpyjä on kerätty onneksi jo kesällä. Kun saa asiantuntevaa oppia ensin kurssilta, uskaltaa sitten laittaa pystyyn vaikka kotipajan lastenlasten iloksi.

Kansalais-ja työväenopistot ovat laajentaneet toimintaansa alun vakavasta kansansivistysilmeestä myös harrastusten puolelle. Turhaako? Hämeenlinnan kaupunginjohtaja loihe lausumaan tässä syksyllä, että tällaisista rönsyistä sietäisi työväenopistoissa luopua, kustannussyistä. Mahtoiko hän ollenkaan ajatella harrastusten merkitystä ihmisten terveydelle? Ennaltaehkäisevien toimien tulisi olla arvossa. Terveyttä ei hoideta pelkästään terveyssektorin toimin. Kaupunginjohtajan puheenvuorosta ei käynnistynyt julkista keskustelua, onneksi.

Suomessa on lukematon määrä yhdistyksiä erilaisiin tarpeisiin vastaamassa. Valitettavasti niissä on aktiivisia jäseniä yleensä kovin vähän. Ihmiset eivät halua sitoutua enää yhdistystoimintaan. Olisihan se byrokraattinen ajatus, että pääsisi harrastamaan vain yhdistyksen jäsenyyden kautta. Ihmiset eivät ole tänään kovin pitkäjänteisiä. Tarjolla olevia harrastuslajeja on yhä enemmän; varttuneemmatkin haluavat pysyä ajan hermolla ja kokeilla vähän sitä ja tätä. Tähän tarkoitukseen kansalais-ja työväenopistot ovat aivan omiaan. Onhan kurssittaminen oma, ammattitaitoa vaativa lajinsa.

Kranssit ovat tärkeitä hautausmaiden koristeita, mutta on kransseista monenlaista iloa myös vielä eläville.