Jakolinjana työ

Yhteiskunnan kahtiajako on jyrkentynyt. Tähän on rakenteellisia syitä. Työ jakaa kansan kahtia paitsi työaikana, myös työttömänä, sairaana ja eläkkeellä. Sosiaaliturvan tasolla pyritään säilyttämään työaikaista tulo-ja kulutustasoa. Palkat nousevat ja paremman koulutustason ansiosta siirrytään korkeampipalkkaisiin töihin. Koska työeläkkeet seuraavat 80 % painolla hintoja ja vain 20 % palkkoja, on selvää että eläkeläiset tulevat jäämään jälkeen palkansaajien elintason noususta.

Ihmiset, jotka ovat perusturvan varassa saavat etuuksia, jotka seuraavat pelkästään hintaindeksiä jos sitäkään. Esim. kansaneläke on ollut sidottuna kuluttajahintaindeksiin. Tämän vuoden maaliskuuhun saakka indeksisuojan ulkopuolella olivat vähimmäismääräiset kuntoutus-, sairaus-, äitiys-, erityisäitiys-, isyys-, vanhempain- sekä erityishoitoraha samoin kuin lapsilisät, lasten kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki. Opintotuki jäi uudistuksen ulkopuolelle, joten se ei ole vieläkään sidottu indeksiin.

Ilman tieteellistä todisteluakin on sisäänrakennettu tosiasia, että perusturvan varassa elävät tulevat jatkossa jäämään jälkeen yleisestä elintason noususta. Mitä vähäisemmät tulot ihmisellä on, sitä vähemmän liikkumavaraa hänellä kulutuksen suhteen on. Hänen taloudellista pärjäämistään määrittävät hänelle välttämättömien hyödykkeiden hintakehitys kuten asumisen ja ruuan kustannukset. Häntä ei helpota vähääkään jos sellaisten tuotteiden hinnat putoavat, joita hänen tulotasollaan ei yllä käyttämään. Sen vuoksi olisi tärkeää, että välttämättömien hyödykkeiden ALV olisi selkeästi alempi kuin muiden hyödykkeiden.

Eläkeläiset ovat ryhmä, jonka kuluttamisen erityispiirteet esim. terveydenhuoltomenot tulisi huomioida indeksissä nykyistä suuremmalla painolla. On vakavasti harkittava, että eläkeläisille saadaan oma hintaindeksi.

Lisäksi on saatava hyväksyttävä vastaus siihen, miksi eläkkeitä ja sosiaalisia tulonsiirtoja verotetaan enemmän kuin saman suuruisia työtuloja.

Olemme todellakin monessa suhteessa kahtiajaettu kansa.