lauantai 26. maaliskuuta 2011

Vaalikentillä puhuttua

Yleinen arvonlisäverokanta on Suomessa 23 % ja jo nyt EU:n korkeimmasta päästä. Vain Tanskassa ja Unkarissa on korkeampi ALV kuin Suomessa. Tästäkin vinkkelistä nähtynä on siis päivänselvää, että Suomessa ei pidä lähteä nostamaan ALV:ia. Sen sijaan on tilaa viedä pitemmälle jakoa alennetuista ALV-kannoista. Välttämättömyyshyödykkeiden asettaminen laajemmasti alemman ALV:n piiriin palvelisi kaikkein köyhimpiä.

Verotusrakenteen kokonaisuuden kannalta ALV edustaa tuplaverotusta sillä maksamme sen nettotuloistamme, joista lähes aina olemme jo maksaneet verot. Suomen kokonaisveroaste laskettuna BKT:sta ylittää jo nyt reippaasti EU-maiden keskiarvotason. Tämä on maamme kilpailukyvyn kannalta ongelmallinen asia. On selvää, että Suomella ei ole suurta veronkorotusvaraa kun haetaan keinoja valtiontalouden tasapainottamiseen tulevalla hallituskaudella.

Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Se on totta. Lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt. Mutta niin on lisääntynyt myös vanhusten köyhyys – eikä heillä ole toivoakaan päästä tuosta köyhyydestä pois koska ovat pysyvällä eläkkeellä. Tämän vuoksi seuraavalla hallituskaudella on puututtava eläkeindekseihin. Eläkkeellä oleville on kehitettävä oma hintaindeksi, joka peilaa eläkeläisten omaa kulutusta. Eläkeläisten suhteellisen köyhtymisen pääsyy on tietenkin taitettu indeksi, joka ihan määritelmällisesti tulee jättämään eläkeläiset yhä enemmän jälkeen palkansaajien tulotasosta. Siksi eläkeindeksiä on tältäkin osin korjattava.

Hyvinvointivaltion pelastamiseen on ryhdyttävä hakemaan uusia keinoja. Verojen maksaminen ei ole ainoa tapa osoittaa solidaarisuutta. Tarvitsemme enemmän henkilökohtaista vastuuta olkoonpa sitten kysymys lasten, vammaisten tai vanhusten hoidosta. Suomi on ottanut normikseen, että sellaisissakin perheissä joissa on pieniä lapsia, molempien vanhempien on työskenneltävä kokoaikaisesti palkkatyössä. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että tätä normia on muutettava eli kyllä 1,5 työpanoksen on riitettävä. Silloin voidaan ottaa suurempi vastuu omien lasten kasvatuksesta. Ja luotaisiin työpaikkoja nuorille. Me emme pysty – vaikka laittaisimme rahaa kuinka paljon – pelkästään psykiatreilla, psykologeilla ja muilla ammattilaisilla poistamaan lasten pahoinvointia ja ehkäisemään mielenterveysongelmia. Mitä edellä sanoin lapsiperheistä pätee myös muuhun hoivaan eli ihmisiä pitää kannustaa siihen, että he voivat jäädä hoitamaan läheisiään irrottautumalla työstä osittain ja joustavasti.

Tällainen ajattelutavan muutos auttaisi meitä pääsemään kohtuullisuuden tielle. Elämän tarkoitus ei voi olla materiaalisen kulutuksen jatkuva kasvu. Sellainen elämäntyyli ei ole myöskään kestävää vaikka tämä jokaista lämmittävä sana on siihen liitettykin. Rooman Klubi on muistuttanut näistä asioista jo 1960-luvulta lähtien. Kehittyneiden maiden lisäenergian tarpeeseen yhdistyy tietenkin raaka-aineiden yhä suurempi riisto seuraavilta sukupolvilta. Näin tapahtuu vaikka uusiokäyttö ja suljetut prosessijärjestelmät tuotannossa etenevät.

Demariehdokkaita on Vaasassa neljä. Kun äänestäjät tekevät valintojaan, myös yksittäisillä mielipiteillä voi ja saa olla ratkaiseva vaikutus. Ollessani eduskunnassa vuodet 1991-2003 lisäydinvoimasta äänestettiin kaksi kertaa. Kumpaisellakin kerralla äänestin ydinvoimaa vastaan. En lähde tässä laajempiin perusteluihin, kunhan totean, ettei ydinvoima edusta kestävää kehitystä koska jättää säteilyriskit seuraavien sukupolvien ongelmiksi jopa vuosisadoiksi. Nyt työnsä päättävä eduskunta äänesti lisäydinvoimasta viime vuonna. SDP:n eduskuntaryhmän kannat vaihtelivat. Kahden uuden ydinvoimalaluvan kannalla olijat olivat erittäin todennäköisesti laskeneet, että hakijoista itsestään selvin – Fortum, saa luvan Loviisaan valmiin infran perusteella. Eli tarjous meni siihen malliin, että osta kaksi, ota kolme. Itse vastustan edelleen lisäydinvoimaa. Ottakaa selvää, miten teidän ehdokkaanne äänesti tai miten hän ajattelee näistä asioista.

Toinen seikka, jonka haluan ottaa tänään esille, on suhtautuminen koulujen ja oppilaitosten pakkoruotsiin. Itse olen pakkoruotsin poistamisen kannalla. Käsittelen asiaa tänään erityisesti siksi, että tämän päivän Pohjalaisessa ministeri Astrid Thors niputti halveksivaa tyylilajia käyttäen pakkoruotsin vastustajat ja maahanmuuton vastustajat. Thors asettui kuin jonkinlaiseksi jumalaksi. Tässä nyt näemme selkeällä tavalla, miten poliittinen eliitti pahimmillaan käyttäytyy. Painavin perusteluni pakkoruotsin poistamiseen on kieli-ilmastomme, joka kaipaa parannusta. Siihen ei päästä pakkoa lisäämällä kuten esittää Folktingetin työryhmä tuoreessa raportissaan. Vain vapaaehtoisella kielivalinnalla voimme tervehdyttää tilanteen. Minulla ja meillä täällä Vaasassa on hyvä syy luottaa vanhempien kykyyn valita ruotsi silloin kun siitä on hyötyä. Täällä Vaasassa ruotsi on A2 kielenä jopa 70-90:lla eli kaksikieliset olosuhteemme ovat käytännössä kaikkien arvostamia. On tärkeää, että annamme koulujen kielikorista lisää tilaa maailmankielille. Ottakaa selvää, miten ehdokkaanne tähän pakkoruotsiasiaan suhtautuvat jos asia on teille tärkeä. Tässä meidän demariehdokkaiden joukossa täällä Vaasassa asiasta on kantoja sekä puolesta että vastaan.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

"vain vapaa kielivalinta voi lopettaa ruotsia kohtaan koetun inhon" sanot vaalikoneella. Aivan oikein. Se myös hälventäisi muutamien suomenkielisten tuntemaa kaunaa ruotsinkielisiä kohtaan.
Övningskolaa käyvä TETtiäinen kirjoittaa Pohjalaisessa:"joillakin tiedot jäävät päähän, joillakin eivät. Voi olla myös henkisesti raskasta, jos ei nappaa." Lapsi uskaltaa sanoa sen, mitä aikuiset kiertelevät.
Monelle erityistä tukea saavalle , väkisin ruotsia opetettavalle peruskoululaiselle olisi paljon enemmän hyötyä äidinkielen tukiopetuksesta.

35 vuotta lehtorina yläasteella