Vaasan kaupunginhallitus antoi siunauksensa vanhusten dementiayksiköiden kilpailuttamiselle viime keväänä. Hoivayhtiöt Mendis ja Hoivaverkko voittivat kilpailun ja rakentavat Vaasaan kaksi dementiahoidon yksikköä, yhteensä 160 hoitopaikkaa.
Kaupunginhallitus ei sen sijaan voinut ottaa kantaa dementiakotien sijaintiin koska asiaa ei ollut mitenkään valmisteltu. Kaupungin tonttivarannosta löytyneitä Y-tontteja oli merkattu kilpailuun osallistuneille toimijoille ilman prioriteettijärjestystä mitä tulee tavoitellun palveluverkon kokonaisuuteen. Kilpailutus oli jo julkistettu, eikä sosiaali-ja terveysvirasto halunnut ryhtyä pidentämään kilpailutusaikaa tonttikysymyksen takia.
Tonttiratkaisut määrittävät aina tulevaisuutta, niin tässäkin tapauksessa. Kaupunginhallituksessa keväällä käydyssä keskusteluissa pidettiin tavoittelemisen arvoisena asiana, että hoivakodit sijoittuisivat eri puolille kaupunkia. Näin siitä syystä, että hoivayksiköt on nähtävä laajemmin myös alueensa vanhushuollon resurssikeskuksina – jos ei heti nyt, niin kuitenkin optiona myöhemmin. Olisi myös hoivakodin ja siellä asuvien etu, että yhteys ympäröivään yhteisöön on mahdollisimman luonnollinen. Jos palveluverkon näkökulmaa ei huomioida hoivayksiköiden yhteydessä, siihen joudutaan palaamaan hinnakkaasti erikseen.
Dementiahoidon järjestämisen ohella vanhushuoltomme kaikkein suurin haaste nimittäin on, miten tuemme niitä, jotka vielä asuvat omissa kodeissaan. Pienillä eläkkeillä ei matkusteta päivittäin keskustaan nauttimaan maksullisista tai maksuttomistakaan palveluista, sillä jo kuljetusten omavastuut ylittävät monen vanhuksen taloudellisen sietokyvyn.
Vasabladet kertoi 12.8.2008, että hoivakoteja oltaisiin nyt sijoittamassa Tammikartanon ”hoivakaupungin” alueelle. Tämä tarkoittaisi, että keskustelua alueellisesta hoivakotiverkostosta ei lainkaan käytäisi. Mielestäni tähdellisempää kuin painottaa hoivakotien yhteyttä raskaamman hoidon yksiköihin Tammikartanon alueella, on uusien hoivakotien lisäarvon etsintä myös vanhushuollon alueellisessa palveluverkossa.
Hoiva-alan markkinat alkavat olla vähitellen yhä paremmin kilpailtuja – myös Vaasassa. Tämän vuoksi meille päättäjille ei kannata tarjoilla vastausta, että yksityiset toimijat ”eivät halua” sijoittua kaupungin eri alueille.
Maailma ei ole vielä kokonaan pyllyllään. Yhä edelleen kaupunki laajasti päättää siitä, mistä se maksaa. Vaasalaiset vanhukset ansaitsevat laajan lähestymiskulman asioihin aina kun tarjoutuu tilaisuus luoda uusia palveluja, joiden rahoitukseen käytetään yhteisiä verovaroja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti