sunnuntai 24. elokuuta 2008

Kuinka monta todistusta on tarpeeksi?

Kunnallisvaalit lähestyvät. RKP ja ennen kaikkea Vaasan sosiaali-ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Thomas Öhman itse tarvitsevat profiilin nostoa. Öhman haluaa tulla valituksi uudelleen valtuustoon, josta viime vaaleissa putosi. Hän käytti ns. otto-oikeutta ja masinoi Vaasan imagoa vahingoittaneen manööverin lautakunnassa, joka päätti olla antamatta maahanmuuttajien sosiaaliohjaajan sijaiselle erivapautta ruotsinkielen taitovaatimuksesta.

Öhman on pahasti hakoteillä. Erivapaus ruotsinkielen taidosta olisi pitänyt antaa sillä kyseinen henkilö oli hakijoista ammatillisesti pätevin. Ei voi olla kenenkään etu, että Vaasa jättää puutteellisen kielitaidon vuoksi palkkaamatta pätevimpiä henkilöitä. Erivapauksia kielitaitovaatimuksesta annetaan monille vakinaisillekin työntekijöille. Sijaisen kielitaitoon ei pidä kohdistaa suurempia vaatimuksia kuin vakinaiseen toimenhaltijaan.

Sijaisen palkkausprosessin on myös oltava joustava. Tämän vuoksi sijaisen on voinut ottaa johtava viranhaltija. Jos sijaisuusaika kuluu valintaprosessiin, koko sijaisuus menettää merkityksensä. On myös kysyttävä, ovatko kielitaitovaatimusta koskevat erivapausasiat jääneet Vaasassa delegoimatta? Kaikista erivapauksista nimittäin päätetään kaupunginhallituksen yleisjaostossa eikä ao. nimittävässä lautakunnassa.

Lopuksi on kysyttävä, kuinka monta todistusta kielitaidosta täytyy hankkia? Käytännössä ensimmäinen yhteismitallinen tutkinto on ruotsinkielen ylioppilastutkinto. On humpuukia väittää, että esimerkiksi laudaturin ruotsissa kirjoittanut osaa ruotsia pärjätäkseen työelämässä. Seuraava todistustaso on AMK-tai korkeakoulututkinto, joiden sisään on nykyisin leivottu erillinen todistus ruotsinkielen taidosta. Kyseessä olleella sosiaaliohjaajalla oli tämä todistus. On petos vaatia tällaista suoritusta ammatilliseen tutkintoon ellei sillä ole mitään virkaa tosipaikan tullen. Kolmas taso on sitten yleinen kielitutkinto.

Tärkeämpää kuin joku kirjallinen todistus kielitaidosta, on ottaa selville henkilön käytännön kielitaito, yleensäkin kommunikointikyvyt. Todistuksilla ei ole mitään virkaa jos henkilö on kyvytön kommunikoimaan kaikilla kielillä.

Nykyiset kielitaitovaatimukset eivät ole eläneet ajan mukana. Mielestäni lakia tulee muuttaa nopeasti niin, että ammattitutkintoon liittyvä toisen kotimaisen kielen koe katsotaan päteväksi näytöksi kielitaidosta kaksikielisessä hallinnossa silloin kun ao. ammattitutkintoa edellytetään. Samalla voidaan luopua nykyisistä vaatimuksista, semminkin kun pätevän henkilökunnan saanti julkiselle sektorille muutoinkin vaikeutuu.

Ei kommentteja: