Työssä käyvien etuoikeudet lisääntyvät

Mielikuvituksella ei näytä olevan rajoja, kun rustataan työssä käyville uusia etuja. Työpaikkaruokailuseteli, liikunta-ja kulttuuriseteli, verovähennykset matkoista, julkisen liikenteen setelit, usein erittäin kattava työterveyshuolto… mitähän seuraavaksi? Tämä kaikki tapahtuu verottajan ja/tai työnantajan tukemana.

Kun vastaavia etuja ei ole työttömillä ja eläkeläisillä, tosiasialliset toimeentuloerot eri ryhmien kesken lisääntyvät. Tämä kaikki ei näy tilastoissa eikä tule huomioon otetuksi indekseissä. Mainituille etuuksille tulisi laskea niiden todellinen arvo.

Kun asiaa tarkastellaan sisällön kannalta, voisi sanoa, että työttömät ja eläkeläiset ovat paljon enemmän ko. etusetelien tarpeessa kuin työssä käyvät. Jos ihmiset eivät pääse vähätuloisuutensa takia osallistumaan yhteisön aktiviteetteihin, on vaarana syrjäytyminen joka kostautuu uudenmuotoisina kustannuksina.

Yhdenvertainen kohtelu edellyttäisi, että työttömät ja eläkeläiset saisivat samat etuudet kuin työssä käyvätkin ainakin siltä osin, kuin setelejä ja etuja de facto rahoitetaan yhteisistä verorahoistamme (vähennykset verotuksessa). Pelkästään työnantajien kustantamiin etuuksiin on sen sijaan vaikeampi puuttua.