tiistai 22. helmikuuta 2011

Myös koti on hoitopaikka

Päivän lehdet kertovat jälleen vanhushuollon hoitopaikkapulasta vaikka Vaasa lisäsi äskettäin hoitopaikkoja lähes 130:lla. Lisäys oli merkittävä vanhusten määrään nähden. Muutoksen seurauksena hoitoon on päässyt ainakin väliaikaisesti aiempaa lievemmin kriteerein kaupungin hoitoketjun kaikissa osissa. Nyt ovat siis kaikki hoitopaikat jälleen täynnä ja vanhuksia on sijoitettu jopa käytäville.

Monet varmaankin ehdottavat, että ongelma on jälleen ratkaistava rakentamalla lisää hoitopaikkoja. Entäs jos käännettäisiin asia aivan uuteen suuntaan. Tiedämme jo erinomaisen kotisairaalan saavutusten perusteella, että kotihoidon mahdollisuuksia ei ole yleisesti ottaen lähellekään käytetty. Myös oma koti on miellettävä tarpeen tullen hoitopaikaksi. Meidän on kysyttävä, mitä sellaista lisäarvoa laitoshoidon käytäväpaikoilta haetaan, jota ei voi antaa kotona – jos koti vielä on olemassa. Päivittäisiin hoitoihin tai virkistystoimintaan voi lähteä avustettuna tai tuettuna myös omasta kodista käsin. Sitä varten ei tarvitse asua hoitoyksikössä.

Vanhusmäärän kasvaessa omaishoitajien asema on syystäkin noussut suureksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi. Seuraavassa hallitusohjelmassa omaishoitajien asemaa on kohennettava. Sen sijaan että puhuttaisiin omaishoitajien palkasta, laki puhuu edelleen hoitopalkkiosta. Näin yritettäneen todistaa, etteivät omaishoitajat oikeaa työtä tekisikään. Tällä myös haluttaneen tehdä selväksi, että omaishoito jää kauaksi ammatillisesta hoitotyöstä – aivan riippumatta siitä muuten, mikä koulutus omaishoitajalla on. Heidän joukossaan on paljon hoitoalankin ammattilaisia. Usein omaishoitajat antavat ympärivuorokautista hoivaa – oman terveytensä uhalla. Järkikin sen sanoo, että vuorotteluhoitoa pitäisi tarjota pikemmin yläkanttiin kuin alakanttiin.

Omaishoitajien heikko asema johtuu siitä, että vanhushuollossa puheet eivät kohtaa asenteita, saatikka toimenpiteitä. Luodaan sellaista käsitystä, että kotihoitoa tuettaisiin jo voimakkaasti, mutta todellisuudessa vanhushuoltomme enimmät eurot samoin kuin enimmät lisäeurot menevät kaiken aikaa raskaimpaan vanhushuoltoon. Näin on käynyt myös Vaasassa. Nyt tarvittaisiin rohkeutta kokeilla, mihin saakka kotihoitoa voi venyttää – hoidettavan ja omaishoitajien toiveet ja inhimillisyys huomioiden. Tämä ja edelliset sukupolvet ovat mielistyneet sijoittamaan miljoonansa laitoksiin ja muihin hoitoyksiköihin sen sijaan, että olisi investoitu radikaalisti enemmän kotihoidon tukemiseen. Uusien seinien rakentamiskustannukset on kokonaan sivuutettu.

Meidän on uskallettava ihan oikeasti muuttaa vanhushuollon suuntaa. Tähän tarvitaan asennemuutoksia myös työelämän puolella eli niille, jotka haluavat hoitaa läheisiään, tulee se sallia työsuhteen katkeamatta ja yhteiskunnan tuella. Haasteita pitää heittää myös asuntotuotannolle eli kolmen sukupolven ratkaisuja on saatava tarjolle niitä varten, joille se sopii.

Pelkästään julkisen sektorin voimin ja toimin hyvää vanhushuoltoa ei saada aikaan. Sukulaisnuoret tilaavat netistä jo kaikki painavimmat elintarvikkeet kotiovelle, monet lapsiperheet hankkivat samaan tapaan kotiovelle jopa kaikki elintarvikkeensa. Minun ikäluokkani ihmiset ovat jo todellisia nettihaita, mikä tulisi ottaa kaikessa vanhushuollon kehittämisessä huomioon. Vanhusväestö aletaan onneksi vähitellen nähdä merkittävänä kuluttajaryhmänä, jolle kauppa oppii räätälöimään kotona pärjäämistä helpottavia palveluja ja tekniikkaa – joskus jopa ihan edulliseen hintaan.

Ei kommentteja: