Asuin lähes viisi vuotta 1970-luvulla Lahdessa. Vain harvakseltaan olen käynyt tässä entisessä kotikaupungissani, jossa muun muassa synnytin toisen lapseni. Paljon on kaupunki muuttunut. Ansaitsisi tulla tutkituksi perin pohjin uudestaan, missä täällä oikein mennään.
Kuten kuka tahansa turisti, katselen Lahtea nyt sellaisen turistin silmin, joka tuodaan tänne seminaariin kahdeksi vuorokaudeksi. Majoitun keskikaupungin hotelliin ja huomaan lähes ahdistuvani tiiviistä rakentamistavasta ja betoniviidakosta, joka ei salli nähdä ”pitemmälle”. Tässä Cumulus-hotellin juurella oikein mietin, mahtaako arkkitehdin nimeä enää kukaan haluta muistaakaan. Kohtalaisen kapea katutila, korkeat rakennusmassat sen molemmin puolin, kadun ylittävä, leveä kuluaari. Tätä enemmän ehkä vaivaa, että katutason tiloja on uhrattu toisarvoisille tai umpimielisille toiminnoille kuten lastausalueiksi ja autohalleiksi. Tällaisen tilan välissä keskellä kaupunkia on sitten hotellini vaatimaton sisäänkäynti.
Tuon täydellisenä vastakohtana turisti tulee nirvanaan lähestyessään Vesijärven rantaa ja Sibelius-taloa. Lahti on onnistunut mielestäni täydellisesti rantansa valloittamisessa sekä turistien että kaupunkilaisten käyttöön. Ranta on suunniteltu huolellisesti ja tilat yhdistyvät toisiinsa saumattomasti. Tuossa menee äiti lastensa kanssa, tuossa pojat skeittaavat, tuossa vaimo kuljettaa miestään pyörätuolilla, tuossa on terasseja laivoissa ja rannalla. Aivan kateeksi käy. On päivän selvää, että viihtyisän rannan aikaan saaminen on vaatinut määrätietoisuutta ja paljon rahaakin. Päättäjän kielellä: keskittymistä toteuttamaan kaupungin imagolle mitä tärkein hanke.
Vaasassa rantahankkeet ovat toki alullaan, mutta monta askelta pitää vielä ottaa. Yhteistä tahtoa ei ole löytynyt riittävästi esimerkiksi Kalarannan tienoon saamiseksi olohuoneeksi. Muutama vuosikymmen sitten asiassa yritettiin edetä, mutta vastustus oli suuri. Vaasalaiset halusivat mieluummin säilyttää Kalarannan kalakaupan rakennuksen kuin lähteä luomaan uutta kokonaisuutta. Merellinen Vaasa ratkaisi ainakin tuolla erää, että sen ykkösolohuone sijaitsee torin tienoolla. Hyvä niin. Nyt tori ja kävelykatu ovat kunnossa.
Arkkitehtikilpailu järjestettiin v. 2006 sisäsataman ja yliopiston rannan välisestä alueesta. Nyt olisi välttämätöntä kääntää katse uudelleen myös Kalarannan puolelle. Emme voi saada aikaan Vaasan väestöpohjalla tiivistä olohuonetta koko rantaraitin matkalta. Meidän on kyettävä valitsemaan, mihin keskitämme voimamme. Jos asukkaiden nykyisiä mielihaluja arvostetaan, tärkein kohde on juuri Kalaranta. Tarvitaan paljon rohkeutta, että voitaisiin luoda uutta historiallisessa rannassa. Tässä olisi aihe uudelle arkkitehtikilpailulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti