Terveydenhuollon kanavasota

4.6.2010



Suomen terveydenhuoltojärjestelmän suurimpana yksittäisenä ongelmana on jo vuosikymmenet pidetty rahoituksen monikanavaisuutta. Järjestelmän osalta olemme saaneet pyyhkeitä myös OECD:lta.

Kun terveyskeskukset yskivät, asiakkaat hakevat ja saavat alta aikayksikön vastaanoton yksityiseen lääkäriin. Rahalla voi siis ostaa nopeamman pääsyn ensikäynnille ja sitä kautta mahdollisesti tarvittavaan muuhun hoitoon. Juuri tähän seikkaan liittyy väite, jonka mukaan yksityissektorilta tuleva asiakas pääsee nopeammin esim. keskussairaalassa suoritettavaan toimenpiteeseen kuin asiakas, joka tulee kunnallisen perusterveydenhuollon kautta.

Hoitotakuu on yhtenäistänyt hoitoon pääsyä, mutta puutteitakin on. Palautteen perusteella tiedämme, että hoitotakuu yskii siksi, että eri vaiheiden välillä on byrokraattisia odotusaikoja. Aina ei ole kysymys resurssipulasta vaan siitä, miten asiakkaan kulku prosessin läpi on ylipäätään järjestetty. Yksityisellä puolella asiakkaan ”läpimeno” saattaa olla nopeampaa – kun ei puhuta hengenvaarasta - ja se nähdään tehokkuuskysymyksenä sekä asiakkaan että palveluntuottajan näkökulmasta. Kun prosessi sujuu joutuisasti, säästetään asiakkaan kärsimyksiä, saavutetaan terveyshyötyjä ja säästetään yhteiskunnan resursseja kuten sairaslomapäiviä.

SITRA on tarttunut terveydenhuollon kanavakysymykseen ja esittää rahoituksen keskittämistä yksiin käsiin. Työterveydenhuolto yhdistettäisiin muuhun perusterveydenhuoltoon. Ajatuksena olisi taata koko väestölle hyvän työterveydenhuollon tasoiset palvelut. Palvelun tuottajana voisi olla joko yksityinen tai julkinen taho, kuten nytkin. Erona olisi se, että asiakas saisi itse tehdä valinnan. Nämä ovat kiistatta hyviä tavoitteita.

Ensimmäiset, suurten puolueiden piiristä tulleet kommentit eivät lupaa uudistukselle tukea. Yksi moittii systeemimuutoksen antavan avaimet kaikkien aikojen yksityistämiseen, toinen pelkää yksityisen toiminnan vähenevän ja kolmas on jotain siltä väliltä. Kansalaisen näkökulma ei tule esiin ensikommenteissa. Rahoituksen kokoamista yksiin käsiin pitää kuulemma vastustaa siksi, että se on kepulainen projekti. Hmm, kuulostaa menneitten vuosikymmenten kaiulta.

Terveydenhuoltoon nyt menevillä rahoilla pidetään ihmisiä pitkissä jonoissa ja sairaslomilla odottamassa leikkauksiin ja toimenpiteisiin pääsyä. Entäs jos rahoituksen kokoaminen yksiin käsiin ja kokonaisedun näkökulma saisivatkin aikaan sen, että kaikki kansalaiset pääsisivät jatkossa hoitoon ja hoitoprosessien läpi yhtä sutjakkaasti kuin nyt yksityissektorilla?

Kiireelliseen hoitoon pääsee Suomessa aina, mutta muuhun hoitoon etusijan saa rahalla ja KELA:n subventiolla. Viimeksi mainittu rahoitusosuus on kerätty meiltä kaikilta sairausvakuutetuilta pakollisena maksuna. Puuttuvan omarahoituksen takia kaikki maksajat eivät kuitenkaan pääse nauttimaan vakuutuksesta vaikka hoidontarvetta olisikin. Tämä on väärin.

Toivottavasti SITRA:n mallia ei ammuta heti alas. On päivän selvää, että kuntien rooli kokonaisuudessa on selvitettävä huolellisesti. Myös ennaltaehkäisevän terveydenhuollon organisointi ja sen kytkeminen muuhun terveydenhuoltoon ovat SITRA:n ehdotuksen suuria haasteita. Ehdotuksen vaikutukset kansalaisten tasolla tulee konkretisoida.