Kävin yksityisellä silmälääkärillä. Kotona huomasin, että maksusta saamassani kuitissa ei mainittu mitään KELA-korvauksesta. En ollut myöskään saanut mukaani KELA:n korvaushakemusta. Niinpä palasin myymälään asiaa tiedustelemaan. Tiskillä tehtiin selväksi, että lääkäri toimii omaan lukuunsa ja on yksin vastuussa siitä, että antaa asiakkaalle laskelman käynnin hinnasta ja suorakorvauksesta. Olin kuitenkin saanut kuitin samasta kassakoneesta kuin myymälän asiakkaat. Nyt oli syytä ihmetellä, miten ja kenen luvalla myös silmätutkimukseni tulokset olivat myymälän tietokoneella. Seuraava kysymys on, kumpi sai minulta perityn toimistomaksun – lääkäri vai myymälä? Niin, ja kumpi näistä saa hyväkseen KELA:n palautustaksan?
Silmälääkärin tutkimusta markkinoitiin 63 euron hinnalla. Hinnat asiakkaille ilmoitetaan Suomessa vakiintuneen käytännön mukaan bruttona. Missään vaiheessa minulle ei ollut kerrottu, että ”talo” hakee KELA-korvauksen puolestani. Suostumustani tällaiseen toimeen ei ole olemassa.
Toisella kerralla toimihenkilö tulosti pyynnöstäni laskelman ja lisäsi suorakorvaussumman siihen käsin. Tämä kuitti vasta kysymyksiä herättääkin. Käynnin kestoksi on koneellisesti kruksattu enintään 10 minuuttia ja kustannukseksi 75,40 €. Kohdassa ’kustannukset yhteensä’ lukee kuitenkin 52,00 € ja kohdassa korvaukset yhteensä 23,40 €. Jotta mainittu korvaussumma olisi mahdollinen, pitää KELA-taksan olla 39 €. Tämä olisi OK jos käynti olisi kestänyt 30-45 min. Käynti oli kuitenkin lyhyempi, korkeintaan 30 min. Tällöin KELA-taksa on 33 € ja korvaus 19,80 €.
On aihetta joihinkin johtopäätöksiin.
1. Suorakorvausten osalta ilmenee ylilaskutusta
2. KELA:n korvausperusteet yksityislääkärillä käynneistä on syytä muuttaa sellaisiksi, että ne ovat valvottavissa.
3. KELA-korvausten merkitys on vähentynyt kun palvelujen tuottajat perivät yhä korkeampia ylimääräisiä maksuja (esim. toimistomaksu), jotka eivät oikeuta KELA-korvaukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti