Työssä käyvien etuoikeudet lisääntyvät

Mielikuvituksella ei näytä olevan rajoja, kun rustataan työssä käyville uusia etuja. Työpaikkaruokailuseteli, liikunta-ja kulttuuriseteli, verovähennykset matkoista, julkisen liikenteen setelit, usein erittäin kattava työterveyshuolto… mitähän seuraavaksi? Tämä kaikki tapahtuu verottajan ja/tai työnantajan tukemana.

Kun vastaavia etuja ei ole työttömillä ja eläkeläisillä, tosiasialliset toimeentuloerot eri ryhmien kesken lisääntyvät. Tämä kaikki ei näy tilastoissa eikä tule huomioon otetuksi indekseissä. Mainituille etuuksille tulisi laskea niiden todellinen arvo.

Kun asiaa tarkastellaan sisällön kannalta, voisi sanoa, että työttömät ja eläkeläiset ovat paljon enemmän ko. etusetelien tarpeessa kuin työssä käyvät. Jos ihmiset eivät pääse vähätuloisuutensa takia osallistumaan yhteisön aktiviteetteihin, on vaarana syrjäytyminen joka kostautuu uudenmuotoisina kustannuksina.

Yhdenvertainen kohtelu edellyttäisi, että työttömät ja eläkeläiset saisivat samat etuudet kuin työssä käyvätkin ainakin siltä osin, kuin setelejä ja etuja de facto rahoitetaan yhteisistä verorahoistamme (vähennykset verotuksessa). Pelkästään työnantajien kustantamiin etuuksiin on sen sijaan vaikeampi puuttua.

Oliiviöljyn nimeen

Tällä jutulla on jo yli 20 vuotta vanhat juuret. Olin mukana ensimmäisissä eduskuntavaaleissani 1987 ja istuin vaalitentissä. Eteen tuli maatalouteen liittyviä rasvakysymyksiä. Minä sitten lausuin, että nuori perheemme on rahdannut vuosien varrella auton takakontissa valtavia määriä oliiviöljyä Euroopasta koska kyseisen tuotteen hinnat olivat Suomessa harjoitetun maatalouspolitiikan vuoksi todella korkeat. Kepulaiset innostuivat pilkkaamaan minua maanpetturiksi silloin ja vielä ainakin kaksissa seuraavissa vaaleissa!

Nyt, armon vuonna 2008 olen taas oleskellut oliiviöljyn tuotantomailla. Laadukkaiden oliiviöljyjen hinnat ovat edelleen kilpailukykyiset suomalaisiin hintoihin verrattuna. Uusi havainto on sen sijaan se, että ranskalainen ravintolaruoka on muuttunut käsittämättömän öljyiseksi. On sitten kysymyksessä vihanneshöystö tai perunamuusi, niin ne lilluvat vastenmielisesti oliiviöljyssä.

Ranskalaiset puhuvat mieluusti siitä, ettei sillä ole väliä, koska kysymyksessä on oliiviöljy, joka on terveellistä. Se on vähän samanlainen keskustelu kuin punaviinistä. Ensimmäinen lasillinen on terveellinen, mutta sen jälkeiset kääntyvät epäterveellisiksi.

Ensimmäistä kertaa palasin pikku kotiini Ranskasta itsetunto kohonneena, mitä tulee ruuan valmistukseen. Kotiruokani nousi taas korkeaan arvoonsa: maailman parastakin öljyä käytetään meillä nimittäin vain kohtuullisesti.

Tässä kohtuudessa olen ottanut yhä menestyksellisempiä askelia. En enää lorauta oliiviöljyä salaattikulhoon vaan jokainen ruokailija saa maustaa salaattinsa itse. Sitä varten olen löytänyt öljypullon, josta tulee pyhiä neitsyttippoja vain vähitellen. Ruokailija pystyy melkein laskemaan tipat – mutta vielä upeampaa – hän antaa jokaiselle neitsytöljytipalle sille kuuluvan arvon tietäen, että jo muutama tippa tuottaa sen terveyslisän, mitä hän on öljystä hakemassa

Hätäapua talven puutteeseen

Ilmastonmuutokset ovat tosiasia. Kymmenen vuotta sitten sai vielä etsiä tiedemiestä, joka olisi uskaltanut julkisesti sanoa sään lämpenemisen olevan pysyvä ilmiö. Viitattiin siihen, että vaihtelut tapahtuivat pitkän ajan normaalivaihteluiden rajoissa.

Tilanne on nopeasti muuttunut. Ilmastonmuutoksista on nyt tullut näkyvä aihe tieteessä ja politiikassa. Ihmisten arki on myös muuttunut muutoksen seurauksena.

Kunnon talvet eivät enää yllä Etelä-Suomeen ja rannikkoseuduille. Tarjolla on kuukausien ajan pelkkää pimeyttä sekä vuorotellen loskaa ja liukasta. Ulkoilusta on näillä keleillä tulossa ekstreemilaji. Keskussairaaloissa on ennätysmäärä potilaita odottamassa akuutteihin lonkkaleikkauksiin.

Hätäapuna talven puuttumiseen varakkaat suuntaavat talvilomillaan entistä varmemmin etelään, jossa auringonvalo on taattu. Näin haetaan puhtia jäljellä oleviin vuoden pimeisiin päiviin. Vähävaraisille ei ole tarjolla lääkettä talvisen auringon ja hankien pulaan ellei puhetta käännetä hyvään, vaikkapa ensi kesän haaveisiin. No, monet potevat talvimasennusta, ja tarvitsevat siihen ihan oikeaa lääkitystä.

Ilmastonmuutokset muuttavat elintapojamme pysyvästi ja vaikuttavat pian jo muun muassa asuinpaikan valintaan ja maanviljelyyn. Uudet alueet tulevat houkutteleviksi, toiset autioituvat. Kun Suomen talvet muuttuvat entistä leudommiksi, voi käydä niin, että maamme vetovoima asuinmaana vähenee. Pimeän, kylmän ja kostean yhdistelmä kuukausien ajan joka vuosi voi olla liikaa jopa meille suomalaisille.

Uimisen autuus

Uiminen on runoutta jo siitä alkaen kun hyppää veteen ja antautuu veden syleilyyn. Kesäiset ulappauinnit meressä ovat parasta mitä tiedän: uin kohti horisonttia ja kruisailen luotojen välistä. Metelöivät lokkiyhdyskunnat päästävät kummajaisen jatkamaan matkaa. Kun räpylät ovat sekä jaloissa että käsissä, vauhtia tulee pyytämättä. Suurimman tyydytyksen tuottaa kulkea kuin lastu veden pintaa hipoen. Saan olla samaan aikaan yhtä vedenalaisen ja näkyvän maailman kanssa.

Mieleeni on tullut, että olin kenties entisessä elämässäni kala tai hylje. Niin helppoa liikkuminen vedessä minulle on. Olen nyt jäänyt totaalisesti koukkuun uimahalliin. Kroppa huutaa jo päivän päästä jos ei pääse veteen. Otan automaattisesti uimisen huomioon päiväohjelmassani. Jos edessä on työmatka, uintivarusteet tulevat mukaan ilman muuta. Otan selvää etukäteen vieraan paikkakunnan uimahallin aukioloajoista.

Uimahallissakin voi uida nautinnollisesti. Tunnin tai kahden uintitreeneissäni keskityn hakemaan yhä parempaa uintitekniikkaa. Mikä hurma valtaakaan minut kun kokeilen kroppani ulottuvuuksia. Tämäkin sujuu, ja tämä… Uinnissa on paljon estetiikkaa. Uinti on kaunista. Nyttemmin haen uintiliikkeisiini erityisesti symmetriaa ja harmoniaa, vakautta. Nopeudesta en näillä vuosin puhu. Iltaan mennessä olen aina ehtinyt perille.

Kuvittelin jossakin vaiheessa parantavani uinnilla kuntoani ja vähän laihtuvanikin. Sain sätkyn kun luin jostakin, ettei uinti laihduta. Laihduttamiseen tarvitaan kuulemma säännöllisiä juoksuharjoituksia. Totta tuo näyttää olevan: muskelini tuntuvat nyt uinnin ansiosta jossain määrin kiinteämmiltä, mutta kilot eivät ole karisseet ankarankaan harjoituksen seurauksena.

Vaikka siis uiminen on autuaallista, se yksin ei tee autuaaksi. Yhden asian liikkeet ovat kuin taudin kohtaus. Oikeassa elämässä maaliin pääsee vasta kun saa haltuunsa tasapainon.

Lukutuokiot Lessingin seurassa

Vuoden 2007 nobelistin, Doris Lessingin 5-osainen kirjasarja ”Väkivallan lapset” on julkaistu suomenkielisenä pokkarikäännöksenä. Onnistuin viemään luku-urakan läpi kahden viikon talvilomani aikana.

Kirjasarja kertoo Rhodesiassa syntyneen perhetytön Martha Questin tiestä vahvasti tiedostavaksi, itsenäiseksi naiseksi. Hyvän kirjan pitää mielestäni vietellä mukaan jo ensimmäisen lukuistunnon aikana. Tätä kynnystä Lessing ei ylittänyt. Pelkkä tahdonlujuus sai minut jatkamaan.

Lessingin kerronta on äärimmäisen pikkupiirteistä ja aluksi jonninjoutavan tuntuista. Mietin jo, olisiko Nobel-raati erehtynyt. Mutta ei. Minä erehdyin. Tarinan edetessä pikkupiirteisyys toki säilyi, mutta nyt sisällöt alkoivat puhutella. Eivät niinkään juonen takia vaan siksi, että Lessing on oikein urakalla sijoittanut tekstiin politiikkaa ja naisasiaa. Hän kärjistää, mutta ennen kaikkea hän sijoittaa Marthan raatamaan alas kaikki mahdolliset pinttyneet arvot. Tämä ”työ” on kuitenkin jonkinlaista ajelehtimista, ja perustelut jäävät joskus vähäisiksi. Näin käy esimerkiksi kun Martha hylkää jo varhain lapsensa. Kasvuromaani ei koskaan palaa asiaan, vaikka Marthasta on tullut vuosikymmenien edetessä pehmeämpi ja tasapainoisempi. Marthasta piirtyy loppujen lopuksi kuva yksinäisestä, kylmästä ja tunnevammaisesta naisesta. Marthalta puuttui opas.

Annan vähän armoa. Marthan tärkeimmät kasvuvuodet osuvat toisen maailmansodan aikaan. Sota-aika vaikutti myös elämään Afrikassa. Tämä jakso onkin romaanisarjan antoisin. Sota-ajasta Lessing ammentaa perustelut myös monille kärjistyksilleen. Mutta ovatko ne edes kärjistyksiä? Meidät sota-ajan jälkeen syntyneet on säästetty huolellisesti ja pitkään sodan yksityiskohdilta esimerkiksi siviiliyhteiskunnan puolella. Lessing kertoo meille jotakin, mitä äitimme eivät kertoneet.