Kuka äänestää 100 kunnan puolesta, kuka on vastaan? Näin leikitellään monissa vaalipaneeleissa. Ja leikiksi uuden kuntarakenteen pohdiskelu näyttää menneen myös puolueissa ja valtionhallinnossa. Täysin hämmästyttävää on, että sosiaali-ja terveysministeri on hyväksynyt toimeksiannon, jossa hänen ministeriönsä laittaa soppaan lusikkansa asiassa, joka ei kuulu ministeriön tehtäviin.
Kuntien tulevaa lukumäärää koskeva haitari on julkisuudessa esitetyn mukaan 20-342. Kukaan ei näytä puhuvan kuntien tehtävistä. Sokea reettakin ymmärtää, että vaihtoehtoisissa malleissa myös kuntien tehtävät ovat täysin erilaiset. Mutta millaiset, siitä ei tehdä selkoa. Alan epäillä, ettei mitään loogisia vaihtoehtoja hallintomalleiksi ole edes olemassa.
Poliitikot ovat ajaneet kuntarakenneuudistuksen viime vuosina sekasortoiseen tilaan. Pahinta on, että tilanne näyttää vain pahenevan, ei selkiintyvän. Kuinka Suomella voi olla varaa tällaiseen sotkuiluun vuodesta toiseen? Puhu siinä sitten hallinnon tehokkuudesta. Vaikka kuntien määrä on viime vuosina vähentynyt, on myös syntynyt uusia hallintohimmeleitä, joiden lukumäärästä kukaan ei tehne selkoa. Tässä yhteydessä pitää muistaa, että on myös olemassa lähes 200 kuntayhtymää.
Mitä ajattelevat kuntarakenteesta ja kuntien tehtävistä ne, jotka ehdottavat 40-60 uuden sosiaali-ja terveydenhuoltoalueen perustamista?
Entä mitä ajattelevat kunnan tehtävistä ne, jotka esittävät 20 kuntaa? Lukumäärässä on jotakin tuttua, sillä se peesaa maakunnallisten liittojen (18) ja sairaanhoitopiirien (20) määrää. Ettei olisi liian yksinkertaista, korkealta taholta (Isolauri, 2010) on myös ehdotettu sairaanhoitopiirien lukumäärän puolittamista.
Minun mielestäni on selvää, että tulevaisuudessa kunnalla tulisi olla niin leveät hartiat, että se voi suoraan järjestää ja rahoittaa kunnalliset palvelut. Kokemus on nimittäin osoittanut, että kunnat eivät pysty mitenkään kontrolloimaan kuntayhtymien toimintaa. Niin suurille kuin pienillekin kunnille on jäänyt vain laskun maksajan rooli.
Ulospääsy sektoreittain organisoidusta putkihallinnosta näyttää täysin ylivoimaiselta tehtävältä koska kuntaa suuremman hallinnon rakenne vaihtelee tavattoman paljon. Jos tätä tavoitellaan, maakunnalliset liitot näyttäisivät luonnolliselta ratkaisulta. Niiden hallintokulttuuri ei ole tähän tehtävään riittävän kehittynyt. Sitä paitsi, kun liitoilla ei ole verotusoikeutta, ne jakavat vain muualta saatua rahaa eikä toiminta kohdistu suoraan kansalaisiin.
Jos kuntarakenneuudistuksen tavoitteet olisi asetettu kirkkaiksi, uudistus olisi jo viety läpi. Tämäntapaisissa kysymyksissä vesitetyt kompromissit ovat laiskan ratkaisuja. Vanha sanonta on hyvä: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti