Kuntien ja valtionkin palveluksessa paperinkääntäjien määrä on lisääntynyt merkittävästi. Kun puhun paperinkääntäjistä, tarkoitan ylimitoitettua hallintoa, jonka prosessit eivät enää ole suhteessa käsiteltävään asiaan. Tällaista kehitystä on myös lainsäädäntö tukenut asettamalla laajat lausuntokierrokset päätöksenteon edellytykseksi. Monesti saadut lausunnot ovat keskenään ristiriitaisia. Suuren hallinnollisen vaivannäön päätteeksi ratkaisut saatetaan lopuksi tehdä poliittisin perustein jopa yksimielisten lausuntojen vastaisesti.
Paperinkääntäjien määrä on lisääntynyt sellaisissakin kunnissa, joiden väkiluku on radikaalisti vähentynyt. Kunnallishallintoon on ilmestynyt jos jonkinlaista johtajaa, apulaisjohtajaa ja asiantuntijaa. Mieleeni tulee klassinen vitsi Englannista, jossa sairaala oli toiminut kuulemma pitemmän aikaa ilman potilaita virkailijoiden lähettäessä toinen toisilleen lausuntopyyntöjä.
Toinen innovaatio, joka on laajentanut paperinkääntäjien ammattikuntaa, liittyy verkostotyöhön, tiimeihin ja ylenpalttiseen kokoustamiseen. Tulosten ja olennaisen perään ei aina kysytä. Paperinkääntäjien alkuperäiset ydintehtävät saattavat jäädä jopa pian sivuosaan, jonka takia on palkattava lisää paperinkääntäjiä ja kokouksissa istujia.
Yksi tapa ajatella on, että paperinkääntämistä lisäämisellä on pystytty turvaamaan työpaikkoja yhä paremmin koulutetuille henkilöille. Julkinen sektori on kouluttanut ja se on myös työllistänyt.
Sen verran asiakkaita tässä kehityksessä on tarvittu, että heitä juoksutetaan keräämässä asiakirjoja eri toimipisteistä ja usein kustantamaan niiden kopiointia. Tämä tapahtuu aikana, jolloin suurin osa asiakirjoista alkaa jo olla sähköisessä muodossa ja olisivat siten siirrettävissä kulloinkin tarvittavaan osoitteeseen paperitta ja ilman suuria kuluja ja tunti-tai päiväkausien ponnisteluja asiakkaan puolelta. Jos vain olisi valtuudet tiedonsiirtoon.
Tietosuojasta on pahimmillaan kehitetty jo hyvän hoidon este. Minä en esimerkiksi voi saada henkilöäni koskevia tietoja sosiaalivirastosta sähköpostitse tietoturvallisuusriskin vuoksi. Eli voin kyllä tehdä kysymykseni sähköpostilla, mutta kirjallinen vastaus tulee luomukirjeellä. Samaan aikaan salassapidosta ei piitata vähääkään sairaalassa vaan lääkärinkierrolla pääsee kuulemaan kaikkien huonekaveriensa sairaudet! Nettiasioinnin vaihtoehtoa ei vieläkään ole. Kuitenkin voin avaintunnuksilla mutkitta huolehtia henkilökohtaisista asioistani netissä vaikkapa pankin, verottajan ja monen muun valtionviraston kanssa tai ajanvarauksen tekemiseksi yksityiselle terveysasemalle.
On vähintäänkin omalaatuista, että kunnallinen sektori on muihin toimijoihin nähden vasta lähtökuopissa, mitä tulee sähköisen asioinnin tarjoamiseen. Onko toimettomuus tässä asiassa nähtävä sekä paperinkääntäjien että asiakkaiden työllistämisprojektina?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti