Pääsin tässä katsomaan sairaalaelämää potilaan näkökulmasta vajaan viikon ajan. En ole löytänyt mitään moitittavaa itse hoidon osalta. Hoitajat ovat ripeitä ja ystävällisiä, lääkäritkin alkoivat jo toisena aamuna puhua.
Mutta ketkä katsoisivat asioita potilashuollon vinkkelistä? Havaitsin, että sairaalasängyn patja oli kuin munakuppi. Ihmekös, että ristiselkä rupesi vihoittelemaan kun ei saanut tukea. Muussa ympäristössä puhuttaisiin kai puhkinaidusta sängystä. Oli siinä yrittämistä kun kuopasta piti pöngätä itseään ylös sängystä. Huomattiin, että 4-hengen huoneen muutkin sängyt olivat samanlaisia kulahtaneita. Sänkyjen mekaniikka on käsikäyttöistä, joten joka kerta kun haluaa vaihdella sängyn asentoa, on paikalle kutsuttava hoitaja. Ja on hoitajapula! Kerran yritin perushoitajaa saada hoitamaan homman kun hän oli kohdalla, mutta tehtävä oli hierarkiassa viikattu sairaanhoitajalle. Huvittavaa on, että sängyn vaivoja hoidetaan potilaalle annettavin särkylääkkein. -- Monet matkaavat maailmalla jo lempityynynsä kanssa, mutta oman patjan kanssa on hieman hankalampaa.
Siunatuksi lopuksi on puhuttava vessoista. Potilaat tällä osastolla vuotavat usein molemmista päistä. Henkilökunta ei ole yhtenään putsaamassa vessoja, joten näky on usein kuin junan vessassa. Näinä sairaalabakteerien aikoina yksi sairaanhoitaja sanoi: ”Tällaista täällä aina on”. Toinen taas totesi, että ”peskää käsiänne, kyllä se siitä”. Tarina ei pääty tähän sillä huoneemme vessa teki tenän eikä enää huuhtele. Näin viikonloppuna keskussairaalassa ei ole kuulemma huoltomiehiä saatavilla. Me naiset pyöritämme päätämme epäuskoisina. Käytävillä on pari vessaa, mutta ne ovat siistejä vain muutaman kerran vuorokaudessa. Mitään seurantalistaa ei ole näkyvillä siivousten ajankohdista ja määristä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti