torstai 12. kesäkuuta 2008

Avoin kirje terveydenhuollon päättäville virkamiehille ja luottamushenkilöille


Olen seurannut pitkään psykiatrisen sairaanhoidon kehitystä Vaasassa ja laajemminkin. Joitakin ilon aiheita on ollut, mutta valitettavasti huolia on enemmän. Osa huolen aiheista juontaa juurensa kansalliseen tilanteeseen. Silti on olemassa koko joukko mahdollisuuksia tehdä asiat paremmin omalla alueella.

Olen nyt yli kuukauden ajan seurannut kiinteästi erästä potilastapausta. Perheen yhteydenotto minuun juontanee juurensa 1990-luvun alkuun, josta lähtien olen pyydettäessä yrittänyt auttaa/tukea heitä löytämään tarvitsemansa palvelut. Olen saanut paljon palautetta muidenkin mielenterveyskuntoutujien olosuhteista toimiessani 20 vuotta Vaasanseudun sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen puheenjohtajana ja Mielenterveyden Keskusliiton valtuuston puheenjohtajana yli yhdeksän vuotta.

Kymmenet tuhannet mielenterveyskuntoutujat kärventyvät ns. avohoidossa laiminlyötyinä. Miten tämän voi muutoin ilmaista kun asiakkaat joutuvat hätätilanteen koittaessa ja saadakseen lääkityksensä tarkistettua odottamaan pääsyä psykiatrin vastaanotolle jopa kuusi viikkoa? Kaiken tämän ajan omaiset tekevät parhaansa ja rukoilevat kotona, että tilanne pysyisi jotenkuten hallinnassa H-hetkeen saakka. Myös ystävät ovat lujilla.

Terveyskeskus ei suostu kajoamaan mielenterveyspotilaan lääkitykseen jos tämä on mielenterveyskeskuksen (MTK) pitkäaikaispotilas. MTK hoitelee asiakkaitaan turvallisesti vain virka-aikana 8-16, ja on kiinni viikonloput. MTK:n omahoitajalla on puhelinaika kahdesti viikossa, lyhyen aikaa kerrallaan. MTK:n psykiatrin vastaanotolle saa jonottaa toista kuukautta.

Myös yleissairaalapsykiatrian poliklinikka ja psykiatrian poliklinikka ovat avoinna vain virka-aikaan. Psykiatrian poliklinikalle tarvitaan lähete, mutta sitä ei terveyskeskuksen omalääkäri kirjoita. Keskussairaalan päivystyspoliklinikka välttää ottamasta psykiatrisesti sairaita ihmisiä potilaikseen ja passittaa heitä takaisin em. hoitopaikkoihin vaikka ne eivät ole edes auki. Iltaisin, yöaikana ja viikonloppuisin tai hätätilanteen muutoin yllättäessä mielenterveyspotilaalle ei ole käytännössä eikä teoriassa tarjolla yhtäkään avohoidon vastaanottoa Vaasassa!

Tämä ”Vaasan malli” tuottaa lisää sairaalapäiviä mielenterveyskuntoutujille vaikka virallinen linja on sitä vähentää. Varsinkin pakkohoitokokemusta omaavilla mielenterveyskuntoutujilla on vaikeuksia suhtautua luontevasti laitoshoitoon avohoitoa täydentävänä vaihtoehtona. Tämä tulisi ottaa kaikella vakavuudella huomioon. Mitään edellytyksiä pelkojen vähenemiselle ei liene niin kauan kun riittävää avohoitoa ei edes ole tarjolla, kuten esimerkkimme osoittaa.

Monet ihmiset tekevät suurenmoista työtä yrittäessään tukea ja hoitaa sairaita omaisiaan kotona. Eivät he itsekään ole aina terveitä. Ihmiset haluavat ja pystyvät ottamaan vastuuta pitkäaikaissairaista omaisistaan, mutta he tarvitsevat siihen tukea. Tuen merkitys korostuu erityisesti vaikeina hetkinä kun mielenterveyskuntoutujan kunto kotona äkillisesti heikkenee. Apua on saatava heti eikä kuuden viikon päästä. Lääkityksen tarkistamisella tilanne voitaisiin useimmiten ajoissa rauhoittaa, mutta sitä ei päästä tekemään ellei pääse lääkärille, joka homman hoitaisi. Jokainen päivä odotusta on liikaa ihmisille, jotka pelkäävät tilanteen kärjistyvän. Pakkohoitokokemusten vuoksi ja välttääkseen uusia traumoja, nämä ihmiset ovat todellakin sitoutuneita yrittämään kaikkensa.

On puhuttava myös alan ammattilaisten asenteista. Omaisiaan hoitavat ihmiset kokevat useilta mielenterveysalalla työskenteleviltä ammattilaisilta vähättelyä yrittäessään hätäännyksissään saada tukea edes puhelimitse. Samana päivänä asiantuntijat saattavat puhua asiakkaalle laitoshoidon tarpeesta tai vähätellä hänen ilmaisemansa hädän astetta. Kouluttamattomat ihmiset on jätetty vailla riittävää tukea koteihinsa yksin ratkaisemaan omaistensa lääkityksen mitoitusta. Samaan aikaan sairaaloissa ja hoitolaitoksissa huolehditaan pilkun tarkkaan, että lääkettä määrää tai sitä potilaalle luovuttaa ainoastaan koulutetut henkilöt.

Vaasan kaupunginhallituksen kokouksessa 9.6.2008 tein lausumaehdotuksen ensi vuoden budjettiraameja käsitelleessä asiassa ja vaadin, että sosiaali-ja terveyslautakunta tekee esityksen siitä, miten mielenterveyspalveluja perusterveydenhuollossa kehitetään vuoden 2009 aikana. Teko oli ainutlaatuinen, mutta niin on mielenterveyskuntoutujien tilannekin. Tämä on vihdoin ymmärrettävä Vaasassa.

Myös Vaasan keskussairaalan on aihetta nopeasti tarkistaa menettelynsä. Sairaalan sivustoilla mielenterveyspotilaita opastetaan hoitoon hakeutumisessa, mutta kuten edellä olevasta selviää, työnjako ei psykiatriassa toteudu sen mukaan. Näin ei voi jatkua. Ei voida myöskään jatkaa siten, että mielenterveyspotilaille ei ole tarjolla ympärivuorokautista avopäivystystä, jossa tosiasialliset psykiatrista asiantuntemusta vaativat avohoidon interventiot ovat mahdollisia. Tarvittaisiin myös esim. kotihoidon tehostetun tuen elementti niille, joiden tuen ja avun tarve on äkillisesti lisääntynyt.

Psykiatrisen hoidon alueelliseen kehittämiseen on tuotava mukaan myös mielenterveyskuntoutujien kokemusasiantuntemus. Näin on tehtävä jos olemme kiinnostuneita myös hoidon tuloksista.



Ystävällisesti


Marjatta Vehkaoja

Ei kommentteja: