Kivien lumo

Olimme ostaneet uuden kesäpaikan. Tarjolla oli vain vähemmän tai enemmän kivisiä rantoja Merenkurkussa. Kun kangen iski maahan, aina se otti kiinni kiveen ja kuului kilin kolin eli syvemmällä sama tilanne.

Tuli sitten eräs perhe ensimmäisen kerran kylään meille. Matkaa pikitieltä kertyy 1,6 km. Niin kuin aina ensi kertaa matkaa tehdessä metrit kasvavat kahdeksi. Perille tullessaan perhe kauhisteli kivien määrää tien laidoilla; olivat kai yrittäneet niitä laskea, mutta pää oli seonnut ensimmäisen tuhannen hujakoilla.

Kummitätikin osui kylään. Hän ei tohtinut herättää isäntäväkeä herättyään kukkojen kanssa samaan aikaan. Sen sijaan hän pohti ympäristöä. Meren ulappa aukeni aina Ruotsiin saakka. Hieno juttu, mutta… Veden pinnan rikkoi taas sadat kivet. Aamiaispöydässä diplomaattinen kummitäti totesi, että olisi se meri näyttänyt aika tylsältä ilman noita kiviä.

Pikku Aleksi (6 v.) on erittäin innostunut kivikävelystä. Jopa siinä määrin, että hän lähtee joskus luvatta yksin noille intohimoisille retkilleen. Kivikävely tarkoittaa hyppelyä rantakiviltä toisille. Välillä otetaan riskejä ja loikka loppuu rantaveteen. Sekös vain lisää riemua ja haastetta. Kotiin palataan yleensä väsyneenä ja onnellisena.

Kuski erehtyi kippauspaikasta; niinpä pihamme perällä on nököttänyt jo vuoden verran epämääräinen kivikasa. Oli siinä naurussa pitelemistä, että tähän kivimaailmaan tuodaan vielä ostokiviä! Aikaa kului ennen kuin keksin enimmäkseen pyöreäposkisille kiville käyttöä. Isot kivet pääsivät reunustamaan kukkapenkkejä. Pienimmistä valikoin katteen puutarhani käytäville.

Valikoidessani kiviä sukelsin samalla kivien kiehtovaan lumomaailmaan. Mikään kunnallisjärjestö ei olisi voinut saada aikaan tuota fantastista kivien monimuotoisuutta ja väriskaalaa. On pakko jälleen uskoa Luojan voimakkaaseen läsnäoloon. Sadepäivien aikana kivien värit terästyivät entisestään ja jokaisesta kivestä tuli yksilö. Kelpuutin puutarhani poluille vain kauneimmat kivet. Niiden valitsemiseen kului totisesti aikaa, niin myös kiviyhdistelmien sommitteluun. Kun nyt astelen noilla poluillani, koen oloni jos mahdollista, entistä tukevammaksi. Pieniä onnen hetkiä huomaan siellä täällä kun tunnistan pohdiskelleeni jonkin tietyn kiven paikkaa.