Korkeakoulujen uusi lukuvuosi on alkamassa ja avajaispuheita pidetään. Jälleen kerran saimme havaita, että kielikysymyksestä ei Vaasassa näytä päästävän. Se pysyy ikuisuuskysymymyksenä kunnes luonteviin kaksikielisyysratkaisuihin päästään. Vaasan ammattikorkeakoulun emeritus-rehtori Ruotsala osoitti turhautumisensa kaksikielisen Vaasan ammattikorkeakoulun ratkaisuun ilmeisimmin siitä syystä, että se on vain osittaisratkaisu kielikysymyksen hallintaan. Samaan aikaan opetusministeri Virkkunen innostaa Vaasan yliopistoa kaksikielistymään!
Korkeakouluja lukuun ottamatta kaksikieliset työympäristöt ovat seudullamme täyttä arkipäivää. Miksi tämä olisi korkeakoulujen osalta vaikeampaa – nimenomaan Vaasassa? Itse olen työskennellyt 15 vuotta kaksikielisessä työpaikassa, jossa ruotsinkieli oli arjen käytössä näkyvästi – kieleen perustuvia osastorajoja ei ollut. Minulla ei ole kokemuksesta moitteen sanaa sanottavana.
Korkeakoulujen kielisiassa on tekohengityksen makua. Tilanteen vaikutukset muuttuvat seudun kannalta vakaviksi kun opiskelijaikäluokat pienevät. Kaikki tietävät, että kieliraja on ylitettävä – siinä asiassa ei haluta jäädä luokalle. Kun ei haluta toimia saman hallinnon piirissä, on kehitetty himmeleitä, joissa vaihtelevia yhteistyökuvioita sitten harjoitetaan. Voiko turhauttavampaa strategiaa olla! Rinnasteinen prosessi on menossa PARAS-hankkeessa, jossa himmeleitä ehdotetaan ja perustetaan kuntaliitosten vaihtoehtona.
Pohjalainen haastatteli ministeri Virkkusen lausunnon johdosta ainoastaan RKP:n poliitikkoja. Kaikki tiedämme, että sieltä päin näissä asioissa on aina tuullut. Vaasan yliopiston hallituksen uusi puheenjohtaja - entinen RKP:n puheenjohtaja ja pitkäaikainen ministeri (myös opetusministerinä toiminut ministeri) - Ole Norrback päätti hymähtää ehdotukselle. Nordman vaikenee ja RKP:n nykyinen puheenjohtaja Wallin vastustaa. Edes nuori sukupolvi RKP:ssa ei siis näytä hellittävän ns. Taxellin mallista eli kieleen perustuvista hallintoyksiköistä.
On mielenkiintoista, että jälleen kerran ulkopuoliset näkevät tilanteen selkeästi ja osoittavat meille kestävän selviytymisen tien. Sitä ei ilmeisesti siedetä. Odotusarvo on, että väistöliikkeet seudullamme jatkunevat erilaisiin tekaistuihin syihin vedoten. Jatkossakin tultaneen osoittamaan luovuutta erilaisten, kielirajan ylittäviin yhteistyöhimmeleiden rakenteluun. Se on yhä raskaammaksi käyvä tie ja vie huomiota pois asioiden keskeisiltä sisällöiltä. Olemme hyviä, mutta voisimme olla vielä parempia jos hylkäisimme himmelit ja luottaisimme luontevan yhteiselon innostavaan voimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti