Laadukkaan ruuanvalmistuksen esteistä

Olen intohimoinen kokkaaja. Sen taitaa tietää paitsi kotiväki, vähän laajempikin porukka. Nautin suunnattomasti kaikesta ruuanvalmistukseen liittyvästä. Kun hommasta pitää, ei osaa pitää sitä edes työnä vaan pelkästään ilona. Tässä ilon ilmauksessa on jo mukana kaikki välttämättömät perunankuorimiset etc..

Ruuanvalmistuksen perusta on hyvissä raaka-aineissa. Valitettavasti tänään joutuu kysymään, onko kaikkia tarvittavia raaka-aineita Suomessa edes saatavilla. Ravintolat ehkä saavat, mutta missä ovat tavallisen tossunkuluttajan mahdollisuudet? Harmittaa lujaa, että elukoiden sisälmysten tarjonta ei ole arkipäivää Suomessa, kuten monessa muussa EU-maassa. Uskokaa tai älkää, mutta Firenzen voi nähdä myös sisälmysten valossa (sen jälkeen kun museoita oli kierretty päivätolkulla). Mikä nautinto oli nähdä, että siellä kauppahallissa myytiin lehmän mahalaukkuja, sian tuoreita korvia ja päitä, putsattuja jäniksiä, ja mitä vielä. Tarjolla oli tietenkin myös rasvareunaista häränselkää ja monenlaista luullista lihaa. Suomessa jo kotimakkaraan tarvittavien suolien hankinta on iso projekti.

Entä sitten juurekset? Suomessa lantun, palsternakan ja juurisellerin hinnat ovat nousseet etelän hedelmien tasolle ja ylikin. On käsittämätöntä, että kukaan ei protestoi jopa yli neljän euron kilohintoja!

Surkuhupaisaa on tarjota kaupaksi pieniä lantunpaloja kelmuissa: kuoriminen ja kuivuneiden pintojen poistamisen jälkeen käteen ei jää enää mitään. Kyllä äitimme ja isoäitimme kääntyisivät haudoissaan. Palsternakan palat ovat kelmujen alla järjestään mädäntyneitä, oli kauppa mikä tahansa. Tänään viimeksi erään K-marketin myyjä kertoi, että ko. mätä erä oli saapunut aamulla. Sama ongelma on juurisellereissä, tosin hieman lievempänä.

Hyvä kysymys on, miksi afrikkalaisia bataatteja voidaan myydä irtomyynnissä, mutta suomalaisia palsternakkoja ja sellereitä ei? Luulisi, että haihtumisesta johtuva hävikki on vähäisempi kuin mätänemisestä johtuva. Tällä kuluttajaa halveksivalla tavalla lopetetaan mahdollisuudet maukkaan kotimaisen ruuan valmistukseen lopullisesti.

Missä h:ssa viipyy suomalaisten kotikokkien protesti? Vai olemmeko me häviävä luonnonvara? Meillä on lukuisa määrä erilaisia järjestöjä, jotka ilmoittavat vaalivansa näitä asioita. Ovatko ne nukahtaneet?