Kaikki olemme riemuinneet siitä, että Merenkurkun tietyt alueet ovat saaneet maailmanperintöstatuksen. Muste on tuskin kuivunut tästä päätöksestä, kun tuulivoimalapuistoa jo suunnitellaan osittain em. alueelle. Voiko sivistymättömämpää lähestymistapaa enää kuvitella? Millaiseen asemaan asetetaan ne, jotka ovat perustelleet maailmanperintöaluetta?
Kysymys ei mielestäni voi olla pelkästään siitä, osuuko tuulivoimalapuisto maailmanperintöalueen ulkopuolelle vai ei. Pelkkä karttatarkastelu ei riitä. Kysymys on ihmissilmän kantamasta. Merellä tämä kantama on aika pitkä. Mittasuhteet ja kohtuullisuus on testattava luonnossa. On päivänselvää, että tuulimyllyjä ja maailmanperintöä ei voida yhdistää samalla katseella. Saattaa olla, että tämä näkökulma on kokonaan unohtunut maakuntakaavasta. Maailmanperintöalue olisi ansainnut kaavaan ihmiskatseen kattavan varovyöhykkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti