21.2.2008

Paikannimitoimikuntaa tarvitaan

Vaasan kaupunginhallituksen suunnittelujaostossa jäi pöydälle ehdotus uuden tien nimeämisestä Höstvedelle. Ehdotukseni asian palauttamisesta ei saanut riittävää kannatusta. Tähän olisi ollut syytä mm. siksi, ettei ehdotettua nimivalintaa ”Värnebacksvägen-Värnebackantie” ollut mitenkään perusteltu.

Aiemmin Vaasassa oli paikannimitoimikunta. Sen tuottamat kadun ja teiden nimet perusteltiin, ja kiinnittivät näin omalta osaltaan uusia kerrostumia vaasalaiseen paikannimistöön. Nykyisin ehdotuksen teiden ja katujen nimistä tekee kaavoitusinsinöörin sijainen yksin.
Mielestäni paikannimiasiassa olisi palattava arvostamaan kulttuurista ja kielenhuolollista näkökulmaa. Olisi hyvä, että paikannimiä pohtisivat ja niitä ehdottaisivat ihmiset, jotka harrastavat tämän tyyppisiä kysymyksiä. Paikannimitoimikunta on syytä perustaa uudelleen.
Kielilain 33 § mukaan viranomaisten kaksikielisessä kunnassa asettamien kilpien, liikennemerkkien ja muiden yleisölle suunnattujen vastaavien opasteiden tekstien on oltava suomen- ja ruotsinkielisiä, jollei kansainvälisen käytännön mukaisesti käytetä pelkästään vierasta kieltä. Mitä kieltä nämä kyltit tänään oikein ovat, sitä on mielenkiintoista tarkastella.
Näyttää siltä, että paikannimiä käännetään ja väännetään eri puolilla Suomea vaihtelevista lähtökohdista. On koko joukko historiallisia ja kansan yleisesti käyttämiä paikannimiä, joita ei käännetä ollenkaan. Näin pitää ollakin. Sen sijaan uudet paikannimet pyritään useimmiten kääntämään merkityksen mukaan. Enimmäkseen tämän mukaan Vaasassakin on tähän saakka toimittu.

Kolmaskin linja näyttää olevan. Ja se on kaikkein vähiten perusteltavissa. Tällöin uusia paikannimiä ei käännetä asiallisesti ottaen ollenkaan. Näin tapahtuu vaikka nimellä olisi selkeä tai tunnettu vastine toisellakin kielellä. Näissä tapauksissa ”kaksikielisten” liikenne-ja osoitekilpien lisäarvoksi jää vain pääte ”katu/gatan”, ”tie/vägen” tai ”stået/raitti”.

Kaikenlaisia keinoja vältellä paikannimen kääntämistä on käytetty. Valitsemalla erisnimi – yleensä mikä tahansa nimi kartasta tai merikortista, saatetaan suojautua sitä vastaan, että nimi tulisi kääntää. Näin tapahtuu silloinkin, kun paikannimi ei ole ollut ollenkaan yleisessä käytössä. Tällainen menettely ei ole perusteltua eikä vastaa kielilain tarkoitusta.

Kielilain tarkoittamaa kaksikielisyyttä ei voi mielestäni kuitata näin kevyesti. Tässä tulee mieleen, että kouluopinnot kai sentään kattavat sen verran, ettei tiekilpiin tarvita omaa riviä vain päätettä varten. Kaksikielisten paikannimien luonnissa täytyy olla nykyistä enemmän kunnianhimoa. Yksinkertaistaen: tässä on kysymys siitä, että kummallakin kieliryhmällä on oikeus omaan kieleensä. ”Värnebackantie” on epäkieltä. On päivänselvää, ettei em.näkökulmien huomioon ottaminen voi kuulua kaavoitusinsinöörin toimenkuvaan. Kielipolitiikka ei saa sotkea kielenhuollon näkökulmaa!

Jättämällä kääntämättä paikannimiä merkityksen mukaan menetetään mielestäni myös pieni, mutta näkyvä mahdollisuus parantaa kielitaitoa kaksikielisessä arjessa. Kun Vaasa on hyvin kansainvälinen kaupunki, tulisi paikannimissä huomioida myös muunkielisten mahdollisuuksia ääntää uusia paikannimiä.