Itä-länsi-ottelu

Luin tänään artikkelin, jossa todisteltiin, että ihmisrotujen välillä ei oikeastaan ole mitään geneettisiä eroja. Olipa nahkamme minkä värinen tahansa, tämä siis pitäisi paikkansa. Afrikassa gorillojen välillä olisi suurempia eroja kuin maapallon eri puolilla asuvien ihmisten välillä.

Eroja ja yhtäläisyyksiä – niitä me ihmiset kaiken aikaa etsiskelemme esimerkiksi perheemme ja jälkeläistemme keskuudessa. Laajempaa perspektiiviä saa kun matkailee tai asuu eri puolilla Suomea ja maailmaa. Suomessa erot lännen ja idän välillä näyttävät edelleen olevan melko suuret joskin varmaan vähenemään päin jos muuttoliike lisääntyy.

Vaasassa asuva tyttäreni ilmestyi tänään meille ja totesi, että kyllä ne karjalaiset asiakkaat sitten ovat helppoja ja iloisia. Siis tunnistettavasti erilaisia! Lieneekö länsisuomalainen ihminen enemmän tosikko ja pidättyväinen. Omat mausteensa soppaan tuo, että länsirannikolla on tuo ruotsinkielisten ankkalammikko omine sisäisine sääntöineen. Tavataan sanoa, että ellet ole ”född tai gift med” niin kielimuurin yli sinne ei pääse. Oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että tämä pitää melko hyvin paikkansa.

Länsi-Suomessa myös suomenkieliset ovat paljon pidättyväisempiä kuin ihmiset Itä-Suomessa. Muualta tuleviin suhtaudutaan Länsi-Suomessa epäillen. Tämän olen jälleen kerran kokenut vahvasti Vaasan uuden kaupunginjohtajan rekrytoinnin yhteydessä. Sitä, että on leikkinyt pienenä vaasalaisella hiekkalaatikolla, arvostetaan ylipaljon. Paikalliset verkostot ovat sitä vahvemmat, mitä aikaisemmin ne on luotu. Mutta eihän pelkästään se riitä jos ja kun halutaan kaupunkina saavuttaa painoarvoa maailmalla.

Länsisuomalainen ”vakaa” ihminen suhtautuu epäilevästi myös vilkkaisiin ja temperamenttisiin ihmisiin. Ajatus kai kulkee siihen malliin, ettei sellaisia ihmisiä voi ottaa ihan vakavasti. Kysymys on myös osin täysin perusteettomasta pohjalaisesta uhosta.

Miten pysähtyneisyys ihmissuhteissa sitten käy yksiin sen kanssa, että alueemme haluaa olla dynaaminen menestyjä? Ei mitenkään. Me tarvitsemme kehittyäksemme uutta verta ja ulkopuolisten arviointia. Me tarvitsemme ennen kaikkea avoimuutta ja vuoropuhelua. Sisäpiirien väliset hyväveliverkostot on paljastettava ja hankittava uusi luottamus kansalaisten ja yrittäjien yhdenvertaiseen kohteluun.

Tampereelle vai Turkuun?

Koko terveydenhuollon ja siinä ohessa erikoissairaanhoidon tuleva rakenne on toistuvien uudistusehdotusten kohteena. Kun päätökset siirtyvät, epävarmuus lisääntyy. Vaasan keskussairaalan yliopistollinen keskussairaala on Tampere. Vaasa on toiseksi kauimpana yliopistollisesta keskussairaalasta. Siksi lääkkeeksi ei voi missään tapauksessa sopia, että lähdettäisiin hakeutumaan entistä kauemmaksi eli Turkuun.

Tällaista ratkaisua ilmeisimmin nyt ponnekkaasti valmistellaan sekä Turussa että Vaasan sairaanhoitopiirissä. Kieliperusteella yritetään mitätöidä lisääntyvä matka-aika ja entistä hankalampi matkanteko. Junalla Vaasasta Turkuun kestää pitempään kuin Helsinkiin, lisähaittana on ylimääräinen junanvaihto. Matkalla vielä ohitetaan meitä lähempänä oleva yliopistollinen keskussairaala! Nauraisin, ellei itkettäisi.

Turun yliopistolliselle keskussairaalalle sopisi varmistaa väestövastuunsa Vaasan sairaanhoitopiirin avulla. Palkkioksi tarjottaneen mahdollisuutta säilyttää Vaasan keskussairaalan taso pitkälle tulevaisuuteen. Kuinka kauan ja millä hinnalla, siitä ei puhuta. Jos skaalaetua ei kyetä käyttämään hyväksi, a-hinnat karkaavat täällä käsistä. Maksajina ovat tietenkin Vaasan sairaanhoitopiirin kunnat.

Sairaitten ihmisten kannalta kaikkein tärkeintä on saada asianmukainen ja laadukas hoito oikea-aikaisesti. Nyt kun Seinäjoki kuuluu jo samaan työssäkäyntialueeseen kuin Vaasa (80 km on työn vastaanottovaatimus), on mitä luontevinta tavoitella ensisijaisesti sellaisia erikoissairaanhoidon työnjakoratkaisuja, joiden avulla kummankin maakunnan sairaat ihmiset saavat laadukkaan hoidon edes jommasta kummasta sairaanhoitopiiristä, Keski-Pohjanmaatakaan unohtamatta. Työnjaosta sopiminen on enemmän kuin yhteistyö. Toimimalla ”kuin” yhdessä voimme hoitaa sairaudet pitemmälle omalla alueellamme kun yhteinen väestöpohjamme antaa mahdollisuuden skaalaetuihin.

Hevoskyydin ajoista käsitys palvelujen saatavuuden mittaamisesta kilometreinä on menettämässä merkitystään. Matka-aika on olennaisempi kysymys kuin kilometrit. Jossakin menee kuitenkin raja.

Terveydenhuollon teknologian kehittäminen on tuonut tullessaan yhä kalliimmat investointitarpeet, sairaanhoidollinen osaaminen on pirstoutunut yhä pienempiin erikoisaloihin, tehokkaan lääkehoidon ansiosta avohoidon mahdollisuudet ovat yhä paremmat. On päivänselvää, että uudessa tilanteessa väestöpohjien täytyy olla aiempaa suuremmat jos haluamme pitää terveydenhuollon menot kurissa. Turku on Vaasasta käsin kuitenkin todella väkinäinen ratkaisu. Sen tajuaa kyllä jo karttaa katsomalla. Siksi katseemme on oltava ennen kaikkea Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirien kanssa toteutettavassa työnjaossa. Tampereelle ”Erva-alueena” ei ole vaihtoehtoa.

Taikametsän valtaus

Taikametsä vai uusia asuinrakennuksia? Kaupunginhallitus äänesti ja päätti, että asuintalot vievät voiton – nykyisen asemakaavan mukaisesti. Teeriniemen ns. Taikametsä on syntynyt toistaiseksi rakentamattomien asuintonttien alueelle.

Annan lähtökohtaisesti suuren arvon sille, että kansalaiset ilmaisevat reippaasti mielipiteensä. Päättäjiltä vaatii Vaasan oloissa paljon rohkeutta ja hyviä perusteluja, että he eivät lähde muitta mutkitta 700 adressin allekirjoittajan matkaan.

Vaikka meitä niukan enemmistön päättäjiä on julkisuudessa jo ehditty haukkua ikivanhoiksi kääviksi ja ties miksi, haluan omalta osaltani tuoda esiin joitakin päätökseeni vaikuttaneita tärkeitä näkökohtia. Asian kaupunginhallitukselle esitellyt vt. toimialajohtaja on kolmen pienen lapsen äiti. Tämän mukaisesti kaupunginhallitus myös päätti. On ikärasismia väittää, että päättäjien ikä olisi vaikuttanut asiassa. Kokemus kaupunkisuunnittelussa toki vaikutti.

Teeriniemenkatu on Teeriniemen pääkatu, joten on pläkkiselvää, että juuri sen ääreen on kaavoitettu tehokkaimmin. Teeriniemenkatua kulkee myös alueen ainoa bussi ja Taikametsän vieressä on alueen ainoa kauppa. Mitään uutta aluetta ei kaavoitettaisi niin, ettei em. näkökohtia otettaisi huomioon eli metsän paikka ei voi olla pääväylään rajoittuvassa korttelissa ellei kysymyksessä ole alueet toisiinsa yhdistävistä viherväylistä tai suojelualueesta.

Teeriniemen koulun ympäristö on vehreää ja ylellisen väljää aluetta. Sen saatoin todeta jälleen kerran kun kiersin ko. koulun. Omat lapseni ovat varttuneet juuri tällä samalla, virikkeitä täynnä olevalla alueella. Taikametsästä ei silloin tiedetty mitään vaan liikuttiin joustavasti sähkölinjan alla ja monilla muilla vihreillä alueilla joita Teeriniemellä on todella runsaasti.

Teeriniemellä kuten muissakin kouluissa oppilaille on osoitettu määräysten mukainen aidattu alue välitunteja varten. Tämä on sitä tärkeämpää, mitä pienemmistä koululaisista puhutaan. Teeriniemellä ko. tarkoitukseen tarkoitettu alue näytti aika hylätyltä eli kehittämiskelpoiselta. Kun toimitaan aidatulla alueella, oppilaiden valvonta helpottuu. Pelataan riskillä jos välituntien vietto siirretään aitaamattomalle alueelle kuten Taikametsään. Taikametsän säilyttämisen perustelut eivät ilmeisimmin lähdekään koulun oppilaiden tarpeista vaan laajemmista perusteluista.

Päättäjille on kerrottu, että lapset eivät nykyisin käytä Teeriniemen koulun ympärillä olevaa laajaa viheraluetta koska se ei ole tarpeeksi kiinnostava. Tapaus Taikametsä totta kai herättää päättäjät tarkemmin pohtimaan, mitä vikaa on viheralueeksi kaavoitetulla alueella ja miten puutteellisuudet voidaan korjata ja lasten viihtyvyys taata. Toisaalta kautta aikojen lapset ovat olleet eniten kiinnostuneet ”kielletyistä” alueista. Kaavoitusmerkintää muuttamalla tätä ilmiötä ei pystytä eikä ole tarvetta muuttaa.

Takaisin hyvään hallintoon

Tultuani pitkän tauon jälkeen uudelleen mukaan kaupunginhallituksen työskentelyyn yksi tärkeimpiä missioitani on ollut työskennellä hyvän hallinnon puolesta. Ajatukseni on, että kun hyvän hallinnon periaatteet osataan ja omaksutaan ns. takaraivoon, nämä vaatimukset eivät hidasta asioiden käsittelyä. Kaupunginhallituksen toimintatavat ohjaavat niin hyvässä kuin pahassa myös muuta hallintoa. Tästä asiasta ei pidä tehdä politiikkaa.

Kouhin viimeisessä kaupunginhallituksessa sain usein tukea Hellevi Lohvalta, jota laadukas hallinnointi niinikään kiinnosti. Liian usein jäimme vaatimustemme kanssa vähemmistöön tai jopa kahden. Asiakirjoista löytyy mm. äänestyksiä ja eriäviä mielipiteitämme, joita olemme perustelleet hyvän hallinnon periaatteilla. Päätöksistä vastataan toki yhdessä. Liian monet näyttivät ajattelevan, että tarkoitus pyhittää keinot. Otan tässä esille vain yhden esimerkin.

Puolustajia riittää edelleenkin sille, että asuntomessutoimikunnan annettiin päättää ilman valtuustolta saatua mandaattia mm. suurista hankinnoista, joista päättäminen olisi kuulunut koko projektin ajan voimassa olevan johtosäännön mukaan teknisen lautakunnan toimivaltaan. Suorastaan ylpeiltiin sillä, että näin joustavia me Vaasassa olemme. Kun tuli taloudellisiin korvauksiin johtaneen hallinnollisen vastuunkannon aika, selvittely ei päässyt alkua pitemmälle ja asia haudattiin urakoitsijan kanssa tehdyn sovintopaperin alle. Tilintarkastaja Audiatorin kertomuksessa vuodelta 2007 todetaan, että ”esimerkiksi projektien hallinnoinnissa on ollut puutteita”. Asuntomessuja, jotka pidettiin vuonna 2008, ei mainita edes nimeltä. Siinä kaikki.

Kouhin kaupunginhallituksen ajalta kaupungin oma sen paremmin kuin ulkoinenkaan tilintarkastus eivät löytäneet merkittäviä konkreettisia tiliepäselvyyksiä. Hallinnoinnin epäkohtia tuotiin toki esille ja parantamisehdotuksia tehtiin, mikä on täysin normaalia. Asioista puhuttiin kuitenkin melko ylimalkaisella tasolla. Nyt kun Tikanojan tapauksen kautta on tullut esille laajat ja vuosikymmenen jatkuneet holtittomat käytänteet ja taloudenpidon laiminlyönnit, tarkoittaa se, että myös koko tilintarkastus saa ehdot, ellei suorastaan jää luokalle.

Erityisen kiinnostavaa ja tärkeää on nyt saada selvitys Audiator Oy:ltä, jolta kaupunki on ostanut tilintarkastuspalvelun ties kuinka kauan. Miten Audiator selittää sen, että laiminlyönnit eivät ole tulleet ilmi tilintarkastuksissa aikaisemmin vaan se on antanut puhtaat paperit tilinpidosta kaupungille aina viime vuoteen saakka? Kaupungin tarkastustoimella puolestaan on edelleen napanuora sisäiseen tarkastukseen, mikä käy ilmi tarkastussäännöstä. On ilmeistä, että sisäisen tarkastuksen asemaa ja tehoa kaupungin hallinnossa on skarpattava.

On päivän selvää, että kukaan – olkoon luottamushenkilö tai virkamies – ei voi valvoa kenenkään olkapään takana, että työt tehdään kuten on sovittu. Siksi johtajat tarvitsevat tehokkaita raportointijärjestelmiä. Johtajilla täytyy olla kiinnostusta analysoida tuloksia ja aloitteellisuutta kehittää hallintoa. Nyt esille tulleissa tapauksissa on tullut esille, että olemme maksaneet korkeita palkkoja johtajille, jotka ovat toimineet käytännössä ilman alaistensa säännöllisen raportoinnin tukea. Kirjallista raportointia vierastetaan. Tällainen mahdollisuus ei ole tullut etukäteen pieneen mieleeni.

Kujanpään johtamassa kaupunginhallituksessa on koko ajan ollut toinen meininki. Yhteinen tahtotila hyvän hallinnon kehittämisen puolesta on erittäin vahva. Tästä esimerkkinä mainitsen rekrytointiprosessin systematisoinnin, jota noudatettiin toimialajohtajien valinnassa.

Nyt on aika päästä takaisin hyvään hallinnointiin. Historian osalta syyttömiä ei ainakaan luottamushenkilöissä taida juuri olla.

Kansa on oikeassa

Vaalit on käyty. Omalta osalta lyttyyn meni. Ehdokasasetelma niin omassa puolueessa kuin esimerkiksi oman kaupungin muiden puolueiden osalta on melko ratkaiseva juttu. Rekisteröin varhaisessa vaiheessa, että Persujen Maria Tolppanen tulee olemaan kova luu omalla reviirilläni. Niinkuin olikin. Maria tuli valituksi, onneksi olkoon. Kun olin 'pakkoruotsi pois' -teemalla tarkoituksella ottanut etäisyyttä ruotsinkielisiin, niin sekin tuntui.

Tärkeimpänä kaikista on kuitenkin se, että Vaasa on pieni kaupunki. Samasta puolueesta ei yleensä valita kuin yksi edustaja, jos sitäkään. Poikkeuksiakin on. Joskus aikaisemmin RKP on saanut kaksi edustajaa. Nyt taas kävi niin, ettei RKP saanut ketään läpi kun taas Kokoomus sai kaksi. Helsingissä ja Uudellamaalla suurten puolueiden ehdokkailla on helpompaa ainakin siinä suhteessa, että eri profiilin omaavilla saman puolueen ehdokkailla on todellisia mahdollisuuksia päästä läpi. Tämä mahdollisuus vastaa tietenkin parhaiten myös äänestäjien erilaisia profiileja.

Media on aivan uudella tavalla vuoden 2007 vaaleista lähtien tehnyt työtä sen eteen, että äänet keskitettäisiin. Tässä toiminnassa on menty vaalien lähestyessä joskus ihan naurettavuuksiin saakka. Muiden kuin ykkösehdokkaiden lähetettyjä kirjoituksia ja jopa vastineitten julkaisemista viivytellään. Jos valokuvaan on sattunut pääsemään, näytetään ehkä vain selkäpuolta. Kuvallisen viestin voima on sanaakin voimakkaampi.

Pohjalainen toisti vaalien alla moneen kertaan, että vaasalaisten tulisi äänestää vaaslaisia. Lehti julkisti vaalien jälkeen valokuvan, jossa hehkutettiin, että nyt viedään Vaasan asioita eteenpäin viiden kansanedustajan voimin. Tasan tarkkaan näistä edustajista yksi on mustasaarelainen ja kahden perheet asuvat muualla kuin Vaasassa. Yhden perhe asuu käsittääkseni Vantaalla. Eli vain kaksi edustajaa jakavat arjen meidän vaasalaisten kanssa. Tästä tosiasiasta on aktiivisesti vaiettu ennen ja jälkeen vaalien.

Kansa on puhunut. Persut eivät yllättäneet vaan puhkoivat viimein kuplat, joista suuret puolueet ovat vaaleista toiseen aktiivisesti vaienneet. Persut olivat tällä kierroksella lähimpänä kansaa jos sitä mitataan kannatuksen kasvuna. Kansa on oikeassa.

Suomen vai Euroopan köyhät

Kyllä nyt alkaa näyttää aivan selvältä, että demarit pääsevät valitsemaan keiden kanssa seuraava hallitus muodostetaan. Tottakai meidän kannattaa olla tyytyväisiä, että tarjolle vyöryi Portugal ja päästiin sitä kautta nostamaan yhteiseurooppalaisen moraalin kysymyksiä esille.

SDP on aivan oikeassa siinä, että yksi politiikan selkärangoista on moraali. Kun rappion merkit ovat olleet näkyvissä jo pitkään, tarvitaan suunnanmuutos. Meillä on moraalin kestävyysvaje. Ennenkaikkea. Valtionhoitaja-asenteella mikään ei muutu. Tarvitaan ilmeisimmin kunnon täräys. Kansa näyttää olevan valmis sellaisen antamaan.

Vaasan torilla ruokittiin tänään 250 kansalaista lohisopalla. Kauniin sään lumossa väki jäi pitkäksi toviksi keskustelemaan toriparlamenttiin. Esillä oli kaksi pääaihetta: Portugalin tuki ja taitettu indeksi, tässä järjestyksessä. Toistui monesta suusta, että on mahdotonta hyväksyä, että valtiontalouden kestävyysvajeen tilanteessa meillä olisi kyllä varaa pelastaa Euroopan (Portugalin) köyhät, mutta ei Suomen köyhiä. Tämä tuntuu erityisen irvokkaalta juuri nyt kun maamme tuloeroista ja suomalaisesta köyhyydestä ehdittiin tehdä vaalien kenties tärkein kysymys.

Jutta Urpilaisen tänä iltana TV:n vaalitentissä antamat vastaukset antavat aiheen vähintäänkin haaveilla siitä, että Suomen demarit voisivat EU:ssa olla se porukka, joka käynnistää prosessin, joka johtaa Portugalin tukemisessa huomattavasti tiukempiin ehtoihin kuin mistä nyt puhutaan. Painaahan vaakakupissa toinenkin vaihtoehto eli tukien evääminen jos Suomi veisi kielteisen kantansa uudessa demarijohtoisessa hallituksessa loppuun asti.

Demokratiassa se vain on niin, että on tultava toimeen kansan tekemän päätöksen kanssa. Sen verran vakavissaan suurissa kysymyksissä pitää vaalipuheissa olla, ettei tarvitse kääntää takkia vaalien jälkeen ja näin olla luomassa uutta moraalivajetta. Kun nyt useammat puolueet ovat sanelleet kaikenlaisia ehtoja hallitukseen osallistumiselle, pelkään pahoin, että vuorilliset takit käyvät kaupaksi vaikka kesä pian kutsuu.

Pakkoruotsi ja äidinkieli

Kielitaito on mm. sitä, että ymmärtää puhuttua ja kirjoitettua kieltä. Kaija Katteluksella (Pohjalainen 8.4) on selvästi vaikeuksia ymmärtää kielipolitiikan ydinkysymyksiä. Kun puhutaan pakkoruotsista, puhutaan koko ikäluokkaa koskevasta pakosta. Perustuslakimme ei pakota ruotsin opiskeluun, toisin kuin on väitetty. Kielipoliittinen keskustelu ei kohdistu yksilöön vaan on tietenkin väestötason keskustelua.

Äidinkielellä ja pakkoruotsilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kaikki pakkoruotsin poistamisen kannalla olevat varmaankin lähtevät siitä, että oma äidinkieli tulisi oppia jos mahdollista, täydellisesti. Sekä suomi että ruotsi ovat maailmalla marginaalikieliä. On jo aika antaa enemmän tilaa muiden kielten opiskelulle.

Peruskoulussa ei voida opettaa kaikkia asioita, joita ihmiset elämänsä aikana mahdollisesti tarvitsevat. Elinikäinen oppiminen on ainoa keino vastata kulloiseenkin osaamisen tarpeeseen. Kun osaa mitä tahansa yhtä vierasta kieltä, oppii kyllä tarpeen tullen muitakin. Mikään kieli ei pysy trimmissä ellei sitä pääse käyttämään. Pakkoruotsin kanssa käy useimmiten juuri näin.

Noin 70 % suomalaisista ja 60 % eduskuntavaaliehdokkaista vastustaa pakkoruotsia. Me kaikki haluamme, että ruotsin kielestä tulee valinnainen kieli. Tämä on kieli-ilmapiirin kohentamiseksi täysin välttämätöntä. Demokratiassa on kestämätöntä, että kapea puolue-eliitti linnoittautuu vastustamaan ruotsin valinnaisuutta. Jos näin jatkuu, asetelmat kärjistyvät entisestään. Kupla on puhkaistava ajoissa.

Entä kielirauha, joka on ollut ennen kaikkea RKP:lle tärkeä. Edistikö kielirauhaa, että juuri pakkoruotsin vastustajien mielenosoituspäivänä 31.3 ministeri Virkkunen nimitti työryhmän, jonka tarkoituksena on edistää – Folktingetin ja Ahtisaaren tuoreen työryhmäraportin tilauksesta - ruotsinkielen opetusta koulussa? Ei edistä, vaan kärjistää. Edistikö kielirauhaa, että pakkoruotsin vastustajien mielenosoituspäivänä samoille barrikadeille saapuivat myös pakkoruotsin puolustajat? Ei edistä.

Oma ehdotukseni on, että tähän saakka suunnitelmallisesti padottu keskustelu kansalliskielistämme päästetään nyt valloilleen. Paikataan nyt se hiljaisuus, jonka vallitessa kielilakimme uusittiin. Huolehditaan siitä, että lainsäädäntömme ei jatkossa lupaa mahdottomia, kuten nyt. Eräs RKP-läinen eduskuntavaaliehdokas totesi äskettäin vaalipaneelissa, että pakkoruotsia ei tarvitse opiskella siksi, että ruotsinkieliset saisivat kielelliset palvelunsa. Miksi sitten? Ihanko vain kiusaksi?