On hyvä, että keskustelu on siirtynyt käsittelemään yksityistettyjä vanhuspalveluja laajemminkin. Kondis on osa kokonaisuutta, mutta siihen ei nyt pidä juuttua. Tiedetäänhän, että vastaavia hankkeita viritellään Vaasaan muidenkin taholta.
Olen koko Kondis-matkan ajan yrittänyt kiinnittää huomiota palvelutalojen maksupolitiikkaan. Tämän tein siksi, että sain läheltä seurata, kuinka kummitätini "ryöstettiin" säätiön omistamassa palvelutalossa. Selvitin asiaa myös erään toimeksiannon johdosta yleisemmin. Ketä asia kiinnostaa, löytää vastauksia hinnoitteluun internetistä.
Maksupolitiikka on kaksijakoinen sen mukaan, hoidetaanko henkilöä pitkäaikaisesti laitoksessa vai kotona. Laitoshoidon maksu kattaa käytännössä kaikki hoidon ja huollon kustannukset (myös lääkkeet), minkä lisäksi asiakkaalle jää kuukausittainen käyttövara henkilökohtaiseen käyttöön. Kunnallisen laitoshoidon maksu määräytyy armottomasti tulojen mukaan ja maksuilla on lakiperusta. Yksityisiä pitkäaikaishoidon laitoksia meillä on aika vähän.
Avohoidon maksupolitiikka lähtee siitä, että henkilö maksaa itse esim. vuokransa ja lääkkeensä. Jos henkilö on päässyt kunnallisen kodinhoitoavun piiriin, maksu määräytyy tässäkin tulojen mukaan. Muista palveluista peritään tyypillisesti tasamaksu. Nyt kun kunnat ovat riisuneet kodinhoitopalvelun sisällöstä pois siivouksen, asioinnin, kauppa-ja pyykkipalvelun, pikku maksuja on yhä enemmän. Turvapuhelimesta ja päivätoiminnastakin kunnat perivät jo eri maksun. Kunnat voivat periä em. erillispalveluista mitä hintaa tahansa. Avohoidossa olevalla henkilöllä ei ole turvanaan ns. käyttövaraa.
Yksityinen kodinhoito ja palvelutalot voivat hinnoitella palvelunsa tietysti vapaasti. Itä-Suomen lääninhallituksen tekemän selvityksen mukaan (2007) palvelutalojen vuokrat vaihtelivat 120-672 €/kk. Lisäksi perittiin peruspalvelumaksua 35-330 €/kk ja hoitopalvelumaksua 108-1720 €/kk. Kaikissa palvelutaloissa ei ole yöpäivystystä, mikä vaikuttaa hintoihin. Yhteen laskettuna edellä mainitut luvut tarkoittavat, että kuukausimaksut yksityisissä palvelutaloissa vaihtelivat 263 €-2722 €/kk. Tämän päälle tulevat siis vielä lääkkeet sekä mahdollisesti ulkoilutuksesta, roskapussin viennistä ym. perittävät maksut.
Rakennemuutoksen alkusysäys liittyi hoidon laatuun eli ajateltiin, että jos hoito suinkin on mahdollista toteuttaa laitoksen ulkopuolella, se on inhimillisintä omassa kodissa tai palvelutalossa jos omatoimisuutta on jäljellä. Kun olen työkseni kiertänyt palvelutaloja, tiedän, että halvimpien palvelutalojen taso ei enää riittäisi omalle ikäpolvelleni. Tilkan esimerkki Helsingissä on toisesta päästä eli puhutaan valtavista kuukausimaksuista palvelutaloissa.
On siis riittäviä syitä pohtia, miten pitkälle päästäisiin ns. kolmatta tietä kulkien. Katseet on käännettävä mielestäni ponnekkaasti oman kodin puoleen. Kenenkään ei pitäisi muuttaa palvelutaloon vain siksi, että oma koti on riittämättömästi varustettu tai talo hissitön. Vammaiset henkilöt saavat avustusta välttämättömiin muutostöihin kodissa. Vuokralla asuva voi tehdä näitä muutoksia omistajan luvalla. Kuntoutusohjaajat ja uusi vammaisasiamies auttavat muutostöiden junailussa.
Nyt olisi sosiaalista kysyntää sille, että myös taloyhtiöt ottavat hyvinvoinnista suuremman vastuun. Asuvatpa henkilöt vuokralla tai omassa asunnossa, taloyhtiöiden pitäisi rynnistää rakentamaan hissit. Tähän toimintaan saadaan avustuksia. Taloyhtiöt voisivat myös palkata talonmiehiä ja jopa omia kodinhoitajia. Näillä konsepteilla avohoito säilyy laadukkaana, mutta tulee paljon halvemmaksi kuin esim. yksityisessä palvelutalossa. Ainakin voitaisiin viivyttää siirtymistä hinnakkaaseen palvelutaloon. Edellä mainittu kehitys ei tapahdu itsestään. Siksi olisi aiheellista tukea sitä esimerkiksi kehittämismäärärahoin ja projektein.
Kun tiedetään, että keskieläke on 1200 €/kk, ymmärretään, että palvelutalot eivät ole korkeitten maksujen takia läheskään kaikkien ulottuvilla nykyisellä maksupolitiikalla. Jopa kunnallinen kotipalvelu on osoittautumassa liian kalliiksi kun välttämättömistä täydentävistä palveluista on maksettava erikseen. Tästä syystä tarvitaan asiakasmaksuremonttia ja kannanottoa siihen, edellytetäänkö tulevaisuudessa, että vanhukset ”syövät” ainoan asuntonsakin tarvitsevansa hoivan vastikkeeksi.
tiistai 23. syyskuuta 2008
sunnuntai 21. syyskuuta 2008
Siksi kuntaliitos
Toisin kuin esimerkiksi Mustasaaren kunnanjohtaja Rurik Ahlberg (TV1 18.9) näkee, Vaasan ja Mustasaaren kuntaliitosta tarvitaan ennen kaikkea yhdyskuntarakenteen järkevöittämiseksi. Vaasanseudun yhdyskuntarakenne on kehittynyt epätarkoituksenmukaiseksi nykyisen kuntarajan takia. Ei riitä, että asiaa tarkastellaan vain Sepänkylän suuntaan. Moottoritien ympäristö Vaasasta etelään on jäänyt hyötykäyttöä vaille Mustasaaren rajan puolella. Vaikka alueita saataisiin vastedes yhteistyöllä kaavoituksen piiriin, mikään ei muuta sitä, että alueet sijaitsevat kuntarajan toisella puolella.
Vaasalla on vetovoimaa, joten varsinkin suuret yritykset pyrkivät tänne. Eivät yritykset maailmalla mitään Mustasaaresta tiedä. Vaasa kaavoittaa edelleen kiltisti työpaikkoja naapurikuntien asukkaille. Kun rakennuspaikat ovat yhä kivikkoisempia ja savisempia, kunnallistekniikan ja rakentamisen kustannukset kasvavat. Jatkuvassa ajolähtötilanteessa myöskään yhdyskuntarakenne ei kehity järkeväksi. Kuntaliitoksen jälkeen työpaikkoja päästäisiin sijoittamaan enemmän nykyisten naapurikuntien alueille, jolloin työmatkat lyhenisivät. Tämä askel on otettava jo ekologisista syistä.
Toinen pointti liittyy tietenkin kuntatalouteen. Yhä useampi naapurikunnan asukas käy töissä Vaasassa ja käyttää vaasalaisia palveluja. Vaasa ei saa heidän kunnallisverojaan. Mitä korkeammaksi Vaasan työpaikkaomavaraisuus kasvaa, sitä heikommaksi Vaasan kuntatalous suhteellisesti menee. On selvää, että koko Vaasanseudun kehitys uhanalaistuu jos Vaasan talous yskii.
Elinkeinoelämän maksaman yhteisöveron tuotto nimittäin on vain alle 10 % kunnallisveron tuotosta Vaasassa. Kuntatalouden kannalta on olennaista, että kunnallisveroja maksetaan sinne, missä palveluja tuotetaan. Aiheesta on keskusteltu paljon. Tämä ei ole ainoastaan Vaasan ongelma. Teoriassa olisi mahdollista tavoitella ratkaisua, jossa työpaikkakunta pidättää itselleen osan vieraspaikkakuntalaisen kunnallisverosta. Käytännössä ei näytä olevan mitään valmiuksia muuttaa lainsäädäntöä tähän suuntaan.
Siksi kuntaliitos on helpoin tie kohtuullistaa tilanne koko seutua hyödyttävällä tavalla. On lapsellista ajatella, että naapurikunnat hoitavat osuutensa vaasalaisista palveluista pääsylippumaksuilla. Kunnallisia palveluja subventoidaan jokaisessa kunnassa verovaroin.
Vaasalla on vetovoimaa, joten varsinkin suuret yritykset pyrkivät tänne. Eivät yritykset maailmalla mitään Mustasaaresta tiedä. Vaasa kaavoittaa edelleen kiltisti työpaikkoja naapurikuntien asukkaille. Kun rakennuspaikat ovat yhä kivikkoisempia ja savisempia, kunnallistekniikan ja rakentamisen kustannukset kasvavat. Jatkuvassa ajolähtötilanteessa myöskään yhdyskuntarakenne ei kehity järkeväksi. Kuntaliitoksen jälkeen työpaikkoja päästäisiin sijoittamaan enemmän nykyisten naapurikuntien alueille, jolloin työmatkat lyhenisivät. Tämä askel on otettava jo ekologisista syistä.
Toinen pointti liittyy tietenkin kuntatalouteen. Yhä useampi naapurikunnan asukas käy töissä Vaasassa ja käyttää vaasalaisia palveluja. Vaasa ei saa heidän kunnallisverojaan. Mitä korkeammaksi Vaasan työpaikkaomavaraisuus kasvaa, sitä heikommaksi Vaasan kuntatalous suhteellisesti menee. On selvää, että koko Vaasanseudun kehitys uhanalaistuu jos Vaasan talous yskii.
Elinkeinoelämän maksaman yhteisöveron tuotto nimittäin on vain alle 10 % kunnallisveron tuotosta Vaasassa. Kuntatalouden kannalta on olennaista, että kunnallisveroja maksetaan sinne, missä palveluja tuotetaan. Aiheesta on keskusteltu paljon. Tämä ei ole ainoastaan Vaasan ongelma. Teoriassa olisi mahdollista tavoitella ratkaisua, jossa työpaikkakunta pidättää itselleen osan vieraspaikkakuntalaisen kunnallisverosta. Käytännössä ei näytä olevan mitään valmiuksia muuttaa lainsäädäntöä tähän suuntaan.
Siksi kuntaliitos on helpoin tie kohtuullistaa tilanne koko seutua hyödyttävällä tavalla. On lapsellista ajatella, että naapurikunnat hoitavat osuutensa vaasalaisista palveluista pääsylippumaksuilla. Kunnallisia palveluja subventoidaan jokaisessa kunnassa verovaroin.
Ahvenanmaan malliin ?
TV2:n ”Vaaliexpress” (17.9) uskaltautui ottamaan esille vaasalaisille tuttuja aiheita, joista ei paljon muualla tiedetä. Tällainen on mm. Vaasan asema ns. reikäleipäkuntana. Wikipedia ei tosin tänä päivänäkään tunnusta Vaasaa reikäleipäkunnaksi – kenties siksi, että meillä on Mustasaaren lisäksi 7 km yhteistä rajaa Maalahden kanssa ja meri lännessä.
Ohjelmassa vaiettiin kaksikielisyydestä, ihme kyllä. Mustasaaren vastenmielisyyttä kuntaliitokseen Vaasan kanssa ei voida selittää kieliongelmilla, sillä kumpikin kunta on jo kaksikielinen. Lisäksi uusi kielilaki turvaa kielelliset oikeudet paremmin kuin koskaan. Turva on jopa niin hyvä, että voidaan kysyä, ovatko RKP:n tavoitteet kielipuolueena jo täyttyneet.
Kuntaliitoksen vastustamisen perustelun ydin lienee tullut sanotuksi Mustasaaren kunnanjohtajan suulla torstai-aamun TV-lähetyksessä. Haikaillessaan Ahvenanmaata muistuttavasta umpiruotsinkielisestä ympäristöstä, hän antoi RKP:lle ääriliikkeen kasvot. On pöyristyttävää, että RKP leimaa näin avoimesti kaksikieliset ympäristöt ruotsinkielisille riittämättömiksi. Mitä tästä mahtavat ajatella kaksikieliset ihmiset? Onko heistä tullut taakka RKP:n politiikalle?
Kuntaliitoksen jatkoaikaan on paljon ymmärrettävämmät syyt kokonaan suomenkielisissä Kyrönmaan kunnissa koska kaksikielisyys olisi niille kokonaan uusi juttu. Mustasaaren ajanpeluu sen sijaan on koko seudun kehityksen kannalta vahingollista.
Olemme vuosikymmenet puhuneet siitä, että hallintoa on kevennettävä. Kuitenkin viime vuosien kehitys on ollut täysin päinvastainen. Selkeän kuntaliitoksen sijasta on nyt perustettu moninaisia yhteistyön muotoja, joihin sitoutuu valtava määrä uutta, rinnakkaista hallinnointia, rahaa ja yhä vähemmän demokratiaa.
Koko Vaasanseutu jo maksaa siitä, että RKP pelaa aikaa valtansa vähenemisen estämiseksi ja lypsääkseen vääjäämättömistä ratkaisuista mahdollisimman hyvän hinnan. Valtansa vähenemistä RKP tarkastelee ennen kaikkea alueelliselta kannalta. Kuntaliitosten seurauksena ilmeisimmin kävisi niin, että RKP menettäisi monopoliasemansa tärkeimmissä kuntayhtymissä: Pohjanmaan Liitossa ja Sairaanhoitopiirissä. Tämä näyttää olevan liian kallis hinta RKP:lle; katsotaan, että vallan kasvu uusissa, suuremmissa kunnissa ei kompensoi menetystä alueellisissa orgaaneissa.
Ohjelmassa vaiettiin kaksikielisyydestä, ihme kyllä. Mustasaaren vastenmielisyyttä kuntaliitokseen Vaasan kanssa ei voida selittää kieliongelmilla, sillä kumpikin kunta on jo kaksikielinen. Lisäksi uusi kielilaki turvaa kielelliset oikeudet paremmin kuin koskaan. Turva on jopa niin hyvä, että voidaan kysyä, ovatko RKP:n tavoitteet kielipuolueena jo täyttyneet.
Kuntaliitoksen vastustamisen perustelun ydin lienee tullut sanotuksi Mustasaaren kunnanjohtajan suulla torstai-aamun TV-lähetyksessä. Haikaillessaan Ahvenanmaata muistuttavasta umpiruotsinkielisestä ympäristöstä, hän antoi RKP:lle ääriliikkeen kasvot. On pöyristyttävää, että RKP leimaa näin avoimesti kaksikieliset ympäristöt ruotsinkielisille riittämättömiksi. Mitä tästä mahtavat ajatella kaksikieliset ihmiset? Onko heistä tullut taakka RKP:n politiikalle?
Kuntaliitoksen jatkoaikaan on paljon ymmärrettävämmät syyt kokonaan suomenkielisissä Kyrönmaan kunnissa koska kaksikielisyys olisi niille kokonaan uusi juttu. Mustasaaren ajanpeluu sen sijaan on koko seudun kehityksen kannalta vahingollista.
Olemme vuosikymmenet puhuneet siitä, että hallintoa on kevennettävä. Kuitenkin viime vuosien kehitys on ollut täysin päinvastainen. Selkeän kuntaliitoksen sijasta on nyt perustettu moninaisia yhteistyön muotoja, joihin sitoutuu valtava määrä uutta, rinnakkaista hallinnointia, rahaa ja yhä vähemmän demokratiaa.
Koko Vaasanseutu jo maksaa siitä, että RKP pelaa aikaa valtansa vähenemisen estämiseksi ja lypsääkseen vääjäämättömistä ratkaisuista mahdollisimman hyvän hinnan. Valtansa vähenemistä RKP tarkastelee ennen kaikkea alueelliselta kannalta. Kuntaliitosten seurauksena ilmeisimmin kävisi niin, että RKP menettäisi monopoliasemansa tärkeimmissä kuntayhtymissä: Pohjanmaan Liitossa ja Sairaanhoitopiirissä. Tämä näyttää olevan liian kallis hinta RKP:lle; katsotaan, että vallan kasvu uusissa, suuremmissa kunnissa ei kompensoi menetystä alueellisissa orgaaneissa.
perjantai 5. syyskuuta 2008
Kaupunginhallituksen toimivaltaa on laajennettava
Kaupunginhallituksen toimivaltaa on laajennettava
Varsinkin sosiaali-ja terveyspuolella on viime aikoina käsitelty periaatteellisia kysymyksiä, joissa päätösvallan pitäisi olla itsestään selvästi kaupunginhallituksella eikä lautakunnalla. Esimerkkeinä mainittakoon dementiayksiköiden kilpailutus ja nyt käsillä oleva terveyskeskuksen lääkäripäivystyssopimus Mustasaaren kanssa.
Mikään ei tietenkään estä apulaiskaupunginjohtajaa aina ottamasta ”haltuunsa” asioita, jotka hän näkee kaupungin kannalta strategisesti tärkeiksi. Jos näin ei tapahdu, törmäyskurssi ehtii pahimmassa tapauksessa syntyä ja joudutaan sammuttamaan tulipaloa. Juuri näin on käynyt päivystysasiassa. Asia ei ole voinut edetä lautakuntaan ilman apulaiskaupunginjohtajan myötävaikutusta, onhan hän itse ollut mukana neuvottelemassa uudesta sopimuksesta. Positiivinen tulkinta asialle onkin, että lautakunnan päätöksellä yritetään purkaa pattitilanne ja kiirehtiä sopimuksen syntyä.
On hyväksyttävää, että Vaasa on tehnyt päivystyssopimuksen Laihian ja Vähäkyrön kanssa sillä terveydenhuollon yhteistoimintasopimus niiden kanssa astuu voimaan 1.1.2009. Mustasaari haki yhteistyösuuntansa muualta.
On kiistatonta, että päivystykseen tarvitaan lisää lääkärin ja hoitajan työpanosta sekä suuremmat vastaanottotilat jos Mustasaarikin on mukana. Tämä aiheuttaa lisää kuluja. Mustasaaren on siis varauduttava aikaisempaa korkeampiin kustannuksiin jos se haluaa päivystyspalvelut Vaasasta.
Oikeudenmukainen lähtökohta olisikin, että kaikkiin osapuoliin sovellettaisiin lähtökohtaisesti samaa periaatetta: jokainen päivystykseen osallistuva kunta maksakoon väestönsä mukaisen osuuden päivystyskustannuksista. Todettakoon, että virkamiesten tekemien laskelmien mukaan Mustasaarelta peritty maksu on ollut pienempi kuin sen väestöosuus olisi edellyttänyt. Vaasa on siis subventoinut Mustasaarta koko sopimuksen voimassaolon ajan. Muistetaan nyt tämä kun neuvotteluja Mustasaaren jatketaan.
On tietenkin valitettavaa, että tarvittavat konkreettiset järjestelyt tulevat olemaan väliaikaisia ja siksi verrattain hinnakkaita. Tässä yhteydessä on olennaista vakuuttua siitä, että vaasalaisten olot päivystyksessä tai muussa terveydenhuollossa eivät heikkene Mustasaaren kanssa tehtävän uuden sopimuksen johdosta.
Lisäkustannukset on siedettävä jos sopimusta halutaan. Tämä koskee nyt ennen muuta Mustasaarta. Helpottaa jos Mustasaaressa ymmärretään ratkaisun väliaikaisuus. Kaikki seudun päivystys siirtyy nimittäin keskussairaalaan 2011.
Varsinkin sosiaali-ja terveyspuolella on viime aikoina käsitelty periaatteellisia kysymyksiä, joissa päätösvallan pitäisi olla itsestään selvästi kaupunginhallituksella eikä lautakunnalla. Esimerkkeinä mainittakoon dementiayksiköiden kilpailutus ja nyt käsillä oleva terveyskeskuksen lääkäripäivystyssopimus Mustasaaren kanssa.
Mikään ei tietenkään estä apulaiskaupunginjohtajaa aina ottamasta ”haltuunsa” asioita, jotka hän näkee kaupungin kannalta strategisesti tärkeiksi. Jos näin ei tapahdu, törmäyskurssi ehtii pahimmassa tapauksessa syntyä ja joudutaan sammuttamaan tulipaloa. Juuri näin on käynyt päivystysasiassa. Asia ei ole voinut edetä lautakuntaan ilman apulaiskaupunginjohtajan myötävaikutusta, onhan hän itse ollut mukana neuvottelemassa uudesta sopimuksesta. Positiivinen tulkinta asialle onkin, että lautakunnan päätöksellä yritetään purkaa pattitilanne ja kiirehtiä sopimuksen syntyä.
On hyväksyttävää, että Vaasa on tehnyt päivystyssopimuksen Laihian ja Vähäkyrön kanssa sillä terveydenhuollon yhteistoimintasopimus niiden kanssa astuu voimaan 1.1.2009. Mustasaari haki yhteistyösuuntansa muualta.
On kiistatonta, että päivystykseen tarvitaan lisää lääkärin ja hoitajan työpanosta sekä suuremmat vastaanottotilat jos Mustasaarikin on mukana. Tämä aiheuttaa lisää kuluja. Mustasaaren on siis varauduttava aikaisempaa korkeampiin kustannuksiin jos se haluaa päivystyspalvelut Vaasasta.
Oikeudenmukainen lähtökohta olisikin, että kaikkiin osapuoliin sovellettaisiin lähtökohtaisesti samaa periaatetta: jokainen päivystykseen osallistuva kunta maksakoon väestönsä mukaisen osuuden päivystyskustannuksista. Todettakoon, että virkamiesten tekemien laskelmien mukaan Mustasaarelta peritty maksu on ollut pienempi kuin sen väestöosuus olisi edellyttänyt. Vaasa on siis subventoinut Mustasaarta koko sopimuksen voimassaolon ajan. Muistetaan nyt tämä kun neuvotteluja Mustasaaren jatketaan.
On tietenkin valitettavaa, että tarvittavat konkreettiset järjestelyt tulevat olemaan väliaikaisia ja siksi verrattain hinnakkaita. Tässä yhteydessä on olennaista vakuuttua siitä, että vaasalaisten olot päivystyksessä tai muussa terveydenhuollossa eivät heikkene Mustasaaren kanssa tehtävän uuden sopimuksen johdosta.
Lisäkustannukset on siedettävä jos sopimusta halutaan. Tämä koskee nyt ennen muuta Mustasaarta. Helpottaa jos Mustasaaressa ymmärretään ratkaisun väliaikaisuus. Kaikki seudun päivystys siirtyy nimittäin keskussairaalaan 2011.
Kritiikki monopolia vai RKP:tä vastaan?
Pohjalaisen pääkirjoitus (4.9) kohdisti harvinaisen terävän miekanpiston vaasalaiseen valtuutettuun, Raija Kujanpäähän tämän valtuustossa (1.9) pitämän puheenvuoron takia. Kujanpää puhui sairaanhoitopiiristä ja arvosteli voimakkaasti RKP:tä.
Kujanpään kritiikki kohdistui mielestäni RKP:hen eikä niinkään kieleen. Olen itsekin toiminut vuosikymmeniä sitten luottamushenkilönä sairaanhoitopiirissä. Nappasin heti Kujanpään pääsanoman. Kysymys on poliittisesta hegemoniasta, jota sairaanhoitopiirissä (ja myös Pohjanmaan Liitossa) edustaa RKP. Sisämaan kunnissa vastaavaa hegemoniaa harjoittaa useimmiten Keskustapuolue.
Pahimmillaan hegemonia toimii niin, ettei muita kuunnella koska heitä ei tosiasiassa tarvita päätöksen aikaansaamiseen. Vuoropuhelua ei synny, vaikuttamaan ei päästetä. Pienistäkin asioista leivotaan periaatekysymyksiä pönkittämään hegemoniaa. Toiminta ei ole avointa. Riittää kun kabinetti päättää asioista. ”Toisuskoiset” tulevat kokouksiin siunaamaan asiat. Boikotti ei auta jos hegemonialla on enemmistö.
Valitettavasti RKP toimii sairaanhoitopiirissä monissa asioissa edellä kuvattuun tapaan. On epärealistista kuvitella, että RKP:n poliittista hegemonia kyettäisiin horjuttamaan
Toisuskoiset tarvitsevat nyt tukea. Kun lähes kaikki tärkeimmät johtopaikat on miehitetty RKP-läisillä, monet asioiden valmistelun kannalta tärkeät keskustelut pysyvät RKP-läisten hallussa tai tulkitaan miten sattuu muille.
Päätöksenteon kannalta olisi tärkeää, että olisi käytettävissä myös ”toinen mielipide”. Sitä ei nyt saada sairaanhoitopiirin sisältä, joten se tulisi hankkia sen ulkopuolelta. Asian hoitamiseksi tulisi harkita, että toisuskoisten käyttöön annetaan määräraha, jonka turvin he voivat ostaa sairaanhoitopiirin ulkopuolista asiantuntija-apua päätöksentekoon. Tällaisen tuen turvin julkiseen keskusteluun saataisiin myös enemmän asiallisia paukkuja ja RKP joutuisi perustelemaan päätösesityksensä nykyistä paremmin.
RKP käyttää hegemoniaansa vaaleissa saamaansa kannatukseen perustuen. Monopoli on laajan kannatuksen huono seuraus. Toisuskoisten kapasiteetti kannattaisi ottaa käyttöön. Toimintatapoja voidaan muuttaa, jos on halua.
Kujanpään kritiikki kohdistui mielestäni RKP:hen eikä niinkään kieleen. Olen itsekin toiminut vuosikymmeniä sitten luottamushenkilönä sairaanhoitopiirissä. Nappasin heti Kujanpään pääsanoman. Kysymys on poliittisesta hegemoniasta, jota sairaanhoitopiirissä (ja myös Pohjanmaan Liitossa) edustaa RKP. Sisämaan kunnissa vastaavaa hegemoniaa harjoittaa useimmiten Keskustapuolue.
Pahimmillaan hegemonia toimii niin, ettei muita kuunnella koska heitä ei tosiasiassa tarvita päätöksen aikaansaamiseen. Vuoropuhelua ei synny, vaikuttamaan ei päästetä. Pienistäkin asioista leivotaan periaatekysymyksiä pönkittämään hegemoniaa. Toiminta ei ole avointa. Riittää kun kabinetti päättää asioista. ”Toisuskoiset” tulevat kokouksiin siunaamaan asiat. Boikotti ei auta jos hegemonialla on enemmistö.
Valitettavasti RKP toimii sairaanhoitopiirissä monissa asioissa edellä kuvattuun tapaan. On epärealistista kuvitella, että RKP:n poliittista hegemonia kyettäisiin horjuttamaan
Toisuskoiset tarvitsevat nyt tukea. Kun lähes kaikki tärkeimmät johtopaikat on miehitetty RKP-läisillä, monet asioiden valmistelun kannalta tärkeät keskustelut pysyvät RKP-läisten hallussa tai tulkitaan miten sattuu muille.
Päätöksenteon kannalta olisi tärkeää, että olisi käytettävissä myös ”toinen mielipide”. Sitä ei nyt saada sairaanhoitopiirin sisältä, joten se tulisi hankkia sen ulkopuolelta. Asian hoitamiseksi tulisi harkita, että toisuskoisten käyttöön annetaan määräraha, jonka turvin he voivat ostaa sairaanhoitopiirin ulkopuolista asiantuntija-apua päätöksentekoon. Tällaisen tuen turvin julkiseen keskusteluun saataisiin myös enemmän asiallisia paukkuja ja RKP joutuisi perustelemaan päätösesityksensä nykyistä paremmin.
RKP käyttää hegemoniaansa vaaleissa saamaansa kannatukseen perustuen. Monopoli on laajan kannatuksen huono seuraus. Toisuskoisten kapasiteetti kannattaisi ottaa käyttöön. Toimintatapoja voidaan muuttaa, jos on halua.
torstai 4. syyskuuta 2008
RKP vastusti kokoaikaista vammaisasiamiestä
En ole koskaan aiemmin tehtävässäni Vaasan kaupunginhallituksen jäsenenä kokenut mitään vastaavaa kuin vammaisasiamies-kysymyksen käsittelyssä. Sosiaali-ja terveyslautakunta yksimielisesti puolsi kokoaikaisen vammaisasiamiehen toimen perustamista. Lopullinen asiasta päättäminen kuului kaupunginhallitukselle. Lopputulos on, että kokoaikainen vammaisasiamies saadaan RKP:n ja ennen kaikkea apulaiskaupunginjohtaja Kristina Stenmanin sitkeästä vastustuksesta huolimatta. Tämän Nordman olisi voinut todeta kertoessaan sympaattisesti kaupunginhallituksen päätöksestä perustaa kokoaikainen vammaisasiamies (Pohjalainen 5.9).
Mitä tapahtui näiden kahden päätöksen välissä? Lautakuntakäsittelyn jälkeen apulaiskaupunginjohtajan Stenman pyysi sosiaalipuolen virkamieheltä uutta paperia, jossa vedotaan lukuisiin muihin ongelmiin sosiaalipuolella ja lopuksi todetaan, ettei kokoaikaiseen asiamieheen ole varaa. Tätä perusteenaan käyttäen Stenman esitti, että sosiaaliasiamiehen ja vammaisasiamiehen tehtävät yhdistetään. Stenman kokonaan ohitti sen seikan, että sosiaaliasiamiehen tehtävääkin pitäisi jo hoitaa kokoaikaisena väestömäärän perusteella (ministeriössä valmisteilla oleva suositus).
Pitkän ja kokoaikaista vammaispalveluasiamiestä täysin tukevan keskustelun jälkeen Stenman poisti asian listalta 11.8.2008. Kun asia tuli uuteen käsittelyyn 25.8, Stenman esitti, että asiamies palkattaisiin kolmeksi kuukaudeksi! Tämän jälkeisen ajan osalta hän ehdotti, että lautakunta tekisi asiamiehen tehtävien hoidosta 1.1.2009 lähtien uuden esityksen.
Esittelijän täytyy mielestäni huolehtia siitä, että hänen tekemänsä esitykset ovat toimeen pantavissa. Tämä Stenmanin esitys ei ollut kun otetaan huomioon tehtävän julkinen haku ja valittavan irtisanoutumiseen tarvittava aika. Kaikkien jo tehtyjen selvitysten jälkeen olisi ollut myös kohtuutonta vaatia lautakuntaa arvioimaan uudelleen tehtävien hoitoa eli aloittamaan jälleen lähtöruudusta.
RKP ei voi ylpeä siitä, miten sen jäsenet kaupunginhallituksessa äänestivät. RKP ei voi olla mielestäni myöskään ylpeä siitä miten heidän mandaatillaan toimiva apulaiskaupunginjohtaja Stenman vammaisasiamies-asiassa toimi. Kokoaikaisen vammaisasiamiehen puolustajat löytyvät aivan muualta kuin RKP:n joukoista.
Mitä tapahtui näiden kahden päätöksen välissä? Lautakuntakäsittelyn jälkeen apulaiskaupunginjohtajan Stenman pyysi sosiaalipuolen virkamieheltä uutta paperia, jossa vedotaan lukuisiin muihin ongelmiin sosiaalipuolella ja lopuksi todetaan, ettei kokoaikaiseen asiamieheen ole varaa. Tätä perusteenaan käyttäen Stenman esitti, että sosiaaliasiamiehen ja vammaisasiamiehen tehtävät yhdistetään. Stenman kokonaan ohitti sen seikan, että sosiaaliasiamiehen tehtävääkin pitäisi jo hoitaa kokoaikaisena väestömäärän perusteella (ministeriössä valmisteilla oleva suositus).
Pitkän ja kokoaikaista vammaispalveluasiamiestä täysin tukevan keskustelun jälkeen Stenman poisti asian listalta 11.8.2008. Kun asia tuli uuteen käsittelyyn 25.8, Stenman esitti, että asiamies palkattaisiin kolmeksi kuukaudeksi! Tämän jälkeisen ajan osalta hän ehdotti, että lautakunta tekisi asiamiehen tehtävien hoidosta 1.1.2009 lähtien uuden esityksen.
Esittelijän täytyy mielestäni huolehtia siitä, että hänen tekemänsä esitykset ovat toimeen pantavissa. Tämä Stenmanin esitys ei ollut kun otetaan huomioon tehtävän julkinen haku ja valittavan irtisanoutumiseen tarvittava aika. Kaikkien jo tehtyjen selvitysten jälkeen olisi ollut myös kohtuutonta vaatia lautakuntaa arvioimaan uudelleen tehtävien hoitoa eli aloittamaan jälleen lähtöruudusta.
RKP ei voi ylpeä siitä, miten sen jäsenet kaupunginhallituksessa äänestivät. RKP ei voi olla mielestäni myöskään ylpeä siitä miten heidän mandaatillaan toimiva apulaiskaupunginjohtaja Stenman vammaisasiamies-asiassa toimi. Kokoaikaisen vammaisasiamiehen puolustajat löytyvät aivan muualta kuin RKP:n joukoista.
4.9.2008 Paperilla hiihtäen mielenterveysasiat kuntoon?
Ennen kuin Vaasa on saanut juuri alkua pidemmälle perustason mielenterveyspalvelut omalle väestölleen, se on jo rientänyt tekemään johtosääntömuutoksen, jossa kaupunki toimittaa mielenterveyspalveluja myös Laihialle ja Vähäkyrölle. Kysyn vain: mitä palveluja? Hiihdetäänkö tässä nyt paperilla ja lähetetään Helsinkiin viestejä, jotka eivät käytännössä pidä lainkaan paikkaansa? Jos muutkin menettelevät samoin, Helsingin herrat tekevät yhteenvedon PARAS-hankkeen vastauksista ja sanovat, että ”mielenterveyspalvelujen yhteistoiminta sujuu hyvin uusissa rakenteissa”. Huh huh.
Mikään ei ole niin retuperällä vaasalaisessa sosiaali-ja terveydenhuollossa kuin mielenterveyspalvelut. Kun sosiaali-ja terveyshuoltoon viimeksi tehtiin organisaatiomuutos, mielenterveystyötä ei arvostettu sitä vähää, että se olisi ansainnut oman linjajohtajansa. Luvassa on nyt mielenterveysstrategian laadinta, mutta kenet voidaan näissä oloissa rekrytoida johtamaan prosessia?
Kaupungin internet-sivuston sosiaali-ja terveyshuollon päävalikosta ei löydy lainkaan mielenterveyspalveluja! Löytääkseen tietoja hänelle tarjotuista palveluista, mielenterveyskuntoutujan on miellettävä itsensä ensin vammaiseksi. Valitettavasti tämäkään ei auta, sillä mielenterveyspalveluja ei ole tunnistettu edes sivuston seuraavan tason otsikoissa. Hakusanalla ”mielenterveys” löytyy linkkejä liikuntaan, oppilashuoltoon, päihdehuoltoon ja mielenterveyskeskukseen. Vaasan sosiaali-ja terveydenhuollolla ei näytä päihdehuoltolinkin lisäksi olevan mitään myytävää mielenterveyskuntoutujille.
Edellä kerrottu ei tietenkään tarkoita, etteikö mitään palveluja mielenterveyskuntoutujille oikeasti olisi, mutta ne ovat aivan liian työläästi löydettävissä. Esimerkiksi lääkärit ja hoitajat hoitavat vastaanotoillaan myös mielenterveyskuntoutujia. Tiedossa on kuitenkin, että kotipalvelu ja kotisairaanhoito eivät ole riittävästi orientoituneet ottamaan vastaan mielenterveysasiakkaita. Osaamistakin puuttuu. Aivan äskettäin kuulin, että Huutoniemen sairaalassa odottaa neljä ”klinikkavalmista potilasta” siirtoa pois sairaalasta, mutta Vaasalla ei ole tarjota heille soveltuvaa hoitoa. On mielenkiintoista, etteivät nämä klinikkavalmiit potilaat ole tähän mennessä kiinnostaneet lainkaan Vaasan sosiaali-ja terveyshallinnon johtoa. He puhuvat vain keskussairaalan (pääsairaalan) somaattisista klinikkavalmiista potilaista!
Mielenterveyspotilaiden palvelujen kehittäminen ei onnistu kenenkään sivutyönä. Olen tehnyt Vaasan kaupunginhallituksessa esityksen, että kaupungin sosiaali-ja terveydenhuollon organisaatiota muutetaan niin, että mielenterveystyö saa oman linjajohtajansa. Näin on meneteltävä ja kiireellisesti. Huutoniemen sairaalan lääkärit eivät tällä hetkellä edes tiedä, kuka sairaalasta kotiutettavien potilaiden jatkohoidon järjestämisestä Vaasassa päättää. Saumattoman hoitoketjun toteutuminen on tänään pelkkä unelma vaasalaiselle mielenterveyskuntoutujille.
Mikään ei ole niin retuperällä vaasalaisessa sosiaali-ja terveydenhuollossa kuin mielenterveyspalvelut. Kun sosiaali-ja terveyshuoltoon viimeksi tehtiin organisaatiomuutos, mielenterveystyötä ei arvostettu sitä vähää, että se olisi ansainnut oman linjajohtajansa. Luvassa on nyt mielenterveysstrategian laadinta, mutta kenet voidaan näissä oloissa rekrytoida johtamaan prosessia?
Kaupungin internet-sivuston sosiaali-ja terveyshuollon päävalikosta ei löydy lainkaan mielenterveyspalveluja! Löytääkseen tietoja hänelle tarjotuista palveluista, mielenterveyskuntoutujan on miellettävä itsensä ensin vammaiseksi. Valitettavasti tämäkään ei auta, sillä mielenterveyspalveluja ei ole tunnistettu edes sivuston seuraavan tason otsikoissa. Hakusanalla ”mielenterveys” löytyy linkkejä liikuntaan, oppilashuoltoon, päihdehuoltoon ja mielenterveyskeskukseen. Vaasan sosiaali-ja terveydenhuollolla ei näytä päihdehuoltolinkin lisäksi olevan mitään myytävää mielenterveyskuntoutujille.
Edellä kerrottu ei tietenkään tarkoita, etteikö mitään palveluja mielenterveyskuntoutujille oikeasti olisi, mutta ne ovat aivan liian työläästi löydettävissä. Esimerkiksi lääkärit ja hoitajat hoitavat vastaanotoillaan myös mielenterveyskuntoutujia. Tiedossa on kuitenkin, että kotipalvelu ja kotisairaanhoito eivät ole riittävästi orientoituneet ottamaan vastaan mielenterveysasiakkaita. Osaamistakin puuttuu. Aivan äskettäin kuulin, että Huutoniemen sairaalassa odottaa neljä ”klinikkavalmista potilasta” siirtoa pois sairaalasta, mutta Vaasalla ei ole tarjota heille soveltuvaa hoitoa. On mielenkiintoista, etteivät nämä klinikkavalmiit potilaat ole tähän mennessä kiinnostaneet lainkaan Vaasan sosiaali-ja terveyshallinnon johtoa. He puhuvat vain keskussairaalan (pääsairaalan) somaattisista klinikkavalmiista potilaista!
Mielenterveyspotilaiden palvelujen kehittäminen ei onnistu kenenkään sivutyönä. Olen tehnyt Vaasan kaupunginhallituksessa esityksen, että kaupungin sosiaali-ja terveydenhuollon organisaatiota muutetaan niin, että mielenterveystyö saa oman linjajohtajansa. Näin on meneteltävä ja kiireellisesti. Huutoniemen sairaalan lääkärit eivät tällä hetkellä edes tiedä, kuka sairaalasta kotiutettavien potilaiden jatkohoidon järjestämisestä Vaasassa päättää. Saumattoman hoitoketjun toteutuminen on tänään pelkkä unelma vaasalaiselle mielenterveyskuntoutujille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)