Ministeristä lähtien ollaan mielestäni täysin väärillä poluilla jos kuvitellaan, että sen paremmin hallitusohjelma kuin mikään valtioneuvoston linjauspaperikaan voisivat oikeusvaltiossa yksin riittää tekemään konkreettista päätöstä kaksikielisen oppilaitoksen lopettamisesta.
Opetusministeriöltä (OKM) saatu päätös on oikeusvaikutteiseksi tarkoitettu ja valituskelpoinen. Sen vuoksi on kysyttävä, mitä ministeri tarkoittaa ilmaisullaan, että ”hän kuuntelee jos Vaasa tekee muutosesityksen” (Pohjalainen 23.4). Moinen on tulkittava lähinnä hätäreaktioksi.
Jos ministeri on tosissaan kuunnellut Vaasaa, hän itseoikaisee OKM:n päätöksen välittömästi. Jos itseoikaisua ei tule valitusaikana, valitus on ainut mahdollisuus riitauttaa ratkaisu. Myös kantelu saattaa johtaa päätöksen purkamiseen jos päätös on tehty väärässä järjestyksessä. Vaasan kaupunginhallitus on antanut VAMK:lle ohjeen valittaa päätöksestä ja kannella oikeuskanslerille.
Oikeusvaikutteiset päätökset on perustettava lakiin. Tiedossani ei ole säädöksiä, jotka antaisivat millekään viranomaiselle toimivaltaa lopettaa kaksikielisiä instituutioita tässä maassa. Olisi naurettavaa väittää, että valtion rahoituksen poisvetäminen ruotsinkielisestä opetuksesta ei tätä konkreettisesti tarkoittaisi.
OKM:n ratkaisu on annettu rutiineihin kuuluvien aloituspaikkapäätösten oheistuotteena. Asia on erittäin periaatteellinen kansallisen tason kysymys, koskeehan Valtioneuvoston linjaus kaikkia ammattikorkeita – ja jatkossa ilmeisimmin myös toisen asteen oppilaitoksia. Näistä syistä johtuen olen kannellut asiasta oikeuskanslerille.
Kenellekään ei voi tänään olla yllätys, että jo vuosikymmenten ajan RKP:n entisen puheenjohtajan ja ministerin nimeä kantavaa ”Taxellin mallia” on ajettu läpi kuin käärmettä pyssyyn. Tämä malli lähtee siitä, että ruotsinkielisten asema turvataan yksikielisten rakenteiden kautta. Aihe on esillä nyt myös kuntauudistuksessa. Poliittisen eliitin tulisi vihdoin kyseenalaistaa tämä RKP:sta lähtenyt linjaus.
Ex-rehtori Ruotsalan puheenvuoroissa Pohjalaisessa on tullut esiin, että hän jopa vastustaa kaksikielisiä ratkaisuja. Ruotsala näyttää unohtavan, että Vaasan osallistumisesta SÖFUK:n kuntayhtymään aikanaan äänestettiin valtuustossamme. Joudun toteamaan, että tämä tapahtui allekirjoittaneen aloitteesta. Me, jotka tähtäsimme yhden kaksikielisen oppilaitoksen perustamiseen, jäimme vähemmistöön. Kansanedustajana (KK 703/1992) tein mm. kirjallisen kysymyksen nuorisoasteen ja ammattikorkeakoulukokeilun opetuskielestä. Olen määrätietoisesti kamppaillut kaksikielisten ratkaisujen puolesta niin kauan kuin olen politiikkaan osallistunut.
Nyt olisi tärkeää virittää kansallisen tason ohjelmatyö kaksikielisten instituutioiden pelastamiseksi kaikilla toimialoilla tässä maassa ja ryhtyä tarvittaessa turvaamaan tavoitetta lainsäädännön muutoksin.
tiistai 24. huhtikuuta 2012
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
KANTELU OIKEUSKANSLERILLE AIHEESTA
KAKSIKIELISEN AMMATTIKORKEAKOULUN LOPETTAMINEN
Olen tänään tehnyt oikeuskanslerille seuraavan kantelun.
"Opetusministeriöllä lienee oikeus lisätä ja vähentää ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja. Mutta mihin säädöksiin perustuu opetusministeriön oikeus tässä yhteydessä lopettaa kaksikielisen, yhtiömuotoisen ammattikorkeakoulun olemassaolo kaksikielisessä Suomessa?
Pyydän oikeuskansleria tutkimaan, onko opetusministeriöllä ollut oikeus tehdä päätös, jonka mukaan Vaasan ammattikorkeakoulu määrätään lopettamaan kaksikielinen opetus. Pyydän tässä yhteydessä huomioimaan, että kaksikielistä ammattikorkeakoulua ei konkreettisesti voi olla olemassa ellei se saa antaa kaksikielistä opetusta.
Vaasan kaupunki yhtiöittäessään Vaasan Ammattikorkeakoulun on edellyttänyt, että oppilaitos jatkaa kaksikielisenä. Yhtiöitetyn ammattikorkeakoulun toimilupaan kaksikielinen opetus on niinikään kirjattu. Kaksikielisen ammattikorkeakoulun perustelut Vaasassa liittyvät ennen kaikkea työelämän tarpeeseen saada kaksikielisiä työntekijöitä.
Opetusministeriö perustelee päätöstään Valtioneuvoston päätöksellä 15.12.2012 ”Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2011-2016”, jonka mukaan ”koulutuksen ja tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden turvaamiseksi ruotsinkielinen ammattikorkeakoulutus keskitetään ruotsinkielisiin ammattikorkeakouluihin”. Tosiasiassa perustelu sisältää käänteisen väitteen siitä, että nykyinen kaksikielinen ratkaisu olisi em. suhteissa huonompi. Tätä ei ole perusteluissa mitenkään todennettu. Valtioneuvoston em. päätös on linjauspäätös, jossa yhteydessä tavoitteen lainmukaisuutta ei ole vielä tarvinnut selvittää.
Opetusministeriön antaessa sitovan päätöksensä ruotsinkielisen ammattikorkeakouluopetuksen keskittämisestä ruotsinkielisiin ammattikorkeakouluihin, on päätöksen kuitenkin perustuttava voimassa olevaan lainsäädäntöön.
Opetusministeriön päätös on Vaasan ammattikorkeakoulun osalta mitä suurimmassa määrin kielipoliittinen. Katson, että päätöksen oikeellisuutta on tutkittava myös kaksikielisten instituutioiden oikeutuksen kannalta. Lisäksi päätöksen oikeellisuutta on tutkittava myös sen kannalta,loukkaako päätös kaksikielisten kansalaisten oikeuksia saada opetusta kaksikielisissä instituutioissa.
Katson, että opetusministeriö on toiminut laittomasti tehdessään päätöksen – ja pakottaessaan – Vaasan kaksikielisen ammattikorkeakoulun luopumaan ruotsinkielisestä opetuksesta. Pyydän, että oikeuskansleri tutkii asian ja keskeyttää opetusministeriön päätöksen toimeenpanon sekä vaatii opetusministeriötä peruuttamaan päätöksensä, joka tarkoittaa että Vaasan ammattikorkeakoulun on lopetettava ruotsinkielinen opetus."
KAKSIKIELISEN AMMATTIKORKEAKOULUN LOPETTAMINEN
Olen tänään tehnyt oikeuskanslerille seuraavan kantelun.
"Opetusministeriöllä lienee oikeus lisätä ja vähentää ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja. Mutta mihin säädöksiin perustuu opetusministeriön oikeus tässä yhteydessä lopettaa kaksikielisen, yhtiömuotoisen ammattikorkeakoulun olemassaolo kaksikielisessä Suomessa?
Pyydän oikeuskansleria tutkimaan, onko opetusministeriöllä ollut oikeus tehdä päätös, jonka mukaan Vaasan ammattikorkeakoulu määrätään lopettamaan kaksikielinen opetus. Pyydän tässä yhteydessä huomioimaan, että kaksikielistä ammattikorkeakoulua ei konkreettisesti voi olla olemassa ellei se saa antaa kaksikielistä opetusta.
Vaasan kaupunki yhtiöittäessään Vaasan Ammattikorkeakoulun on edellyttänyt, että oppilaitos jatkaa kaksikielisenä. Yhtiöitetyn ammattikorkeakoulun toimilupaan kaksikielinen opetus on niinikään kirjattu. Kaksikielisen ammattikorkeakoulun perustelut Vaasassa liittyvät ennen kaikkea työelämän tarpeeseen saada kaksikielisiä työntekijöitä.
Opetusministeriö perustelee päätöstään Valtioneuvoston päätöksellä 15.12.2012 ”Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2011-2016”, jonka mukaan ”koulutuksen ja tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden turvaamiseksi ruotsinkielinen ammattikorkeakoulutus keskitetään ruotsinkielisiin ammattikorkeakouluihin”. Tosiasiassa perustelu sisältää käänteisen väitteen siitä, että nykyinen kaksikielinen ratkaisu olisi em. suhteissa huonompi. Tätä ei ole perusteluissa mitenkään todennettu. Valtioneuvoston em. päätös on linjauspäätös, jossa yhteydessä tavoitteen lainmukaisuutta ei ole vielä tarvinnut selvittää.
Opetusministeriön antaessa sitovan päätöksensä ruotsinkielisen ammattikorkeakouluopetuksen keskittämisestä ruotsinkielisiin ammattikorkeakouluihin, on päätöksen kuitenkin perustuttava voimassa olevaan lainsäädäntöön.
Opetusministeriön päätös on Vaasan ammattikorkeakoulun osalta mitä suurimmassa määrin kielipoliittinen. Katson, että päätöksen oikeellisuutta on tutkittava myös kaksikielisten instituutioiden oikeutuksen kannalta. Lisäksi päätöksen oikeellisuutta on tutkittava myös sen kannalta,loukkaako päätös kaksikielisten kansalaisten oikeuksia saada opetusta kaksikielisissä instituutioissa.
Katson, että opetusministeriö on toiminut laittomasti tehdessään päätöksen – ja pakottaessaan – Vaasan kaksikielisen ammattikorkeakoulun luopumaan ruotsinkielisestä opetuksesta. Pyydän, että oikeuskansleri tutkii asian ja keskeyttää opetusministeriön päätöksen toimeenpanon sekä vaatii opetusministeriötä peruuttamaan päätöksensä, joka tarkoittaa että Vaasan ammattikorkeakoulun on lopetettava ruotsinkielinen opetus."
tiistai 3. huhtikuuta 2012
SUURKUNTA SATAKUNNAN RAJALLE SAAKKA?
Vaasan kaupunginvaltuusto vastasi maanantaina Valtioneuvoston lausuntopyyntöön, joka koski kunnallishallinnon rakennetyöryhmän esitystä uudeksi kunnaksi Vaasanseudulla. Tämän mukaan seudullamme toteutettaisiin kuntaliitos, johon kuuluisivat Vaasan lisäksi Korsnäs, Mustasaari, Maalahti, Laihia, Vähäkyrö, Vöyri ja Isokyrö. Perusteena on työssäkäyntialue ja asioinnin suuntautuminen. Tämä kelpaa Vaasalle. Vai kelpaako?
Vaasan kaupunginvaltuuston niukka enemmistö nimittäin haluaa laajentaa selvittämisaluetta Kristiinankaupunkiin, Närpiöön ja Kaskisiin ”koska näistä kunnista on oltu yhteydessä” ja koska Vaasan lähimmissä kunnissa vastaanotto on ollut nihkeää. Enemmistön kanta tarkoittaa, että se on valmis mitätöimään kuntarakennetyöryhmän tärkeän perusteen, että uudistuksessa edetään työssäkäyntialueiden pohjalta.
Hävinnyt osapuoli esitti muotoilua, jossa lisäselvittämisen osalta luovutaan mainitsemasta minkään kunnan nimiä siksi, että yksityiskohtia voi olla tarpeen tarkastella myös kuntarajojen ja jopa maakuntarajan yli. Kritisoimme myös sitä, että Vaasa lähtisi merta edemmäs kalaan eli hakemaan liittolaisia jopa 120 km:n päähän. Tämä olisi yritys palata maakuntapohjaista mallia kohti vaikka ko. peruste on jo hylätty. Valtion ja kuntien työnjaon kannalta on mahdoton ajatus, että kuntarakenteen perusteet olisivat täysin erilaiset eri puolilla maata.
Arvelen, että enemmistön kanta ei suinkaan helpota vaan vaikeuttaa ratkaisun löytämistä, etenkin Kyrönmaan kanssa. Välttää ei voi, että Vaasan valtuuston enemmistö – RKP:n johdolla ja Kokoomuksen avittamana – hyppäsi kielipolitiikan kelkkaan.
Vaasan kaupunginvaltuuston niukka enemmistö nimittäin haluaa laajentaa selvittämisaluetta Kristiinankaupunkiin, Närpiöön ja Kaskisiin ”koska näistä kunnista on oltu yhteydessä” ja koska Vaasan lähimmissä kunnissa vastaanotto on ollut nihkeää. Enemmistön kanta tarkoittaa, että se on valmis mitätöimään kuntarakennetyöryhmän tärkeän perusteen, että uudistuksessa edetään työssäkäyntialueiden pohjalta.
Hävinnyt osapuoli esitti muotoilua, jossa lisäselvittämisen osalta luovutaan mainitsemasta minkään kunnan nimiä siksi, että yksityiskohtia voi olla tarpeen tarkastella myös kuntarajojen ja jopa maakuntarajan yli. Kritisoimme myös sitä, että Vaasa lähtisi merta edemmäs kalaan eli hakemaan liittolaisia jopa 120 km:n päähän. Tämä olisi yritys palata maakuntapohjaista mallia kohti vaikka ko. peruste on jo hylätty. Valtion ja kuntien työnjaon kannalta on mahdoton ajatus, että kuntarakenteen perusteet olisivat täysin erilaiset eri puolilla maata.
Arvelen, että enemmistön kanta ei suinkaan helpota vaan vaikeuttaa ratkaisun löytämistä, etenkin Kyrönmaan kanssa. Välttää ei voi, että Vaasan valtuuston enemmistö – RKP:n johdolla ja Kokoomuksen avittamana – hyppäsi kielipolitiikan kelkkaan.
TILASTOKIKKAILUA VANHUSHUOLLOSSA
Vaasan sosiaali-ja terveyslautakunta on kokouksessaan 13.3.2012 ehdottanut, että valtuusto tarkistaa voimassa olevaa vanhuspoliittista ohjelmaa.
Oma koti kullan kallis. Näin juhlapuheet kulkevat. Yleinen asumisväljyys ja myös vanhusten asumisväljyys omissa kodeissaan on kasvanut ja asuntojen varustetaso parantunut. Tänään puhutaan älykkäistä taloista ja interaktiivisista nettipalveluista. Ulkoiset puitteet ”normaalissa” kodissa pärjäämiselle kohenevat koko ajan.
Vaasalaisille päättäjille järjestetyssä teemaseminaarissa (7.3) tri Harriet Finne-Soveri esitti tärkeän kysymyksen: Miksi kokoamme vanhuksemme suuriin kekoihin erilaisiin palvelutaloihin? Miksi emme vie palveluja vanhusten omiin ns. normaaliasuntoihin? Tätä nykyä vastakkain ovat maksimissaan 7 tuntia kotipalvelua viikossa tai palveluasunto. Jos kunta maksaisi kuukaudessa kotihoidosta yhtä paljon kuin se nyt maksaa palvelukotihoidosta, voitaisiin kotipalvelun tuntimäärää per asiakas nostaa yli 25 tuntiin viikossa. On selvää, että tällainen todellinen vaihtoehto siirtäisi myöhemmäksi muualle hoitoon hakeutumista. Ja kunta pärjäisi vähemmillä investoinneilla.
Aalto-yliopiston SOTERA-instituutin Vaasassa tekemän ansiokkaan inventoinnin perusteella näyttää siltä, että 80 % vanhusten palveluasunnoista tarvitsee remonttia pääasiassa sen johdosta, että huonetilaa/saniteettitilaa on STM:n suosituksiin nähden liian vähän. Remonttien kustannusarvio olisi noin 35 m€. Vaihtoehtolaskelma, että puutteellisista paikoista luovuttaisiin kokonaan ja rakennettaisiin uudet, nostaa laskun yli kaksinkertaiseksi. Koko maan tasolla puhutaan 3,5-7,7 mrd €:n lisälaskusta. En pidä mahdollisena, että ikälakiuudistuksessa asetettaisiin tiukkoja normeja ja että ne tulisivat välittömästi voimaan. On sitten aivan eri asia, että kaikkia tiloja on kunnostettava sitä mukaa kun tekniset seikat edellyttävät ja että tuossa yhteydessä pitää huomioida myös toiminnallisia seikkoja.
SOTERAN mukaan Vaasalla on STM:n suosituksiin nähden ympärivuorokautisia hoitopaikkoja vanhushuollossa 70 % enemmän. SOTERA katsoo, että kaikki palveluasuminen, jossa on yöpäivystys on ns. tehostettua palveluasumista. Vaasa tilastoi toisin.
Ratkaisuksi Vaasa esittää tilastollista kikkailua, jolla raivataan tilaa massiiviselle ja kokonaan uudelle hoitoyksikkörakentamiselle. Kaupunginhallitukselle ehdotetaan, että kaikki Vaasan tilastossa tuetun palveluasumisen paikat siirretään eläkeläisasunnoiksi ja henkilökunta siirretään kotipalveluun.
Mikä muuttuu? Ei mikään niiden osalta, jotka nyt asuvat noissa asunnoissa. Yöpäivystystäkään ei voida lopettaa jos asukkaat ovat tähänkin saakka olleet sen tarpeessa. Asuntojen neliöt eivät kasva. Omaiset ja ystävät mahtuvat yhtä huonosti vierailemaan kuin nyt. On selvää, että asunnossa pitää olla henkilökohtaista tilaa enemmän kuin hoitopaikassa. Eli hoitopaikkalaskun päälle on laskettava myös eläkeläisasuntojen yhdistämisestä jne. aiheutuvat muutostyöt. Tällainen kikkailu ei minulle maistu. Tarvitaan paljon lisää pohdiskelua. Esimerkiksi siitä, haluavatko tulevaisuuden eläkeläiset ylipäätään asua eläkeläistaloissa.
Ehdotus vanhushuollon rakenneuudistukseksi ei käsittele lainkaan kotihoitoa mikä on ällistyttävää sillä suurimmat ja kiireellisimmät muutokset olisi saatava aikaan juuri siellä.
Oma koti kullan kallis. Näin juhlapuheet kulkevat. Yleinen asumisväljyys ja myös vanhusten asumisväljyys omissa kodeissaan on kasvanut ja asuntojen varustetaso parantunut. Tänään puhutaan älykkäistä taloista ja interaktiivisista nettipalveluista. Ulkoiset puitteet ”normaalissa” kodissa pärjäämiselle kohenevat koko ajan.
Vaasalaisille päättäjille järjestetyssä teemaseminaarissa (7.3) tri Harriet Finne-Soveri esitti tärkeän kysymyksen: Miksi kokoamme vanhuksemme suuriin kekoihin erilaisiin palvelutaloihin? Miksi emme vie palveluja vanhusten omiin ns. normaaliasuntoihin? Tätä nykyä vastakkain ovat maksimissaan 7 tuntia kotipalvelua viikossa tai palveluasunto. Jos kunta maksaisi kuukaudessa kotihoidosta yhtä paljon kuin se nyt maksaa palvelukotihoidosta, voitaisiin kotipalvelun tuntimäärää per asiakas nostaa yli 25 tuntiin viikossa. On selvää, että tällainen todellinen vaihtoehto siirtäisi myöhemmäksi muualle hoitoon hakeutumista. Ja kunta pärjäisi vähemmillä investoinneilla.
Aalto-yliopiston SOTERA-instituutin Vaasassa tekemän ansiokkaan inventoinnin perusteella näyttää siltä, että 80 % vanhusten palveluasunnoista tarvitsee remonttia pääasiassa sen johdosta, että huonetilaa/saniteettitilaa on STM:n suosituksiin nähden liian vähän. Remonttien kustannusarvio olisi noin 35 m€. Vaihtoehtolaskelma, että puutteellisista paikoista luovuttaisiin kokonaan ja rakennettaisiin uudet, nostaa laskun yli kaksinkertaiseksi. Koko maan tasolla puhutaan 3,5-7,7 mrd €:n lisälaskusta. En pidä mahdollisena, että ikälakiuudistuksessa asetettaisiin tiukkoja normeja ja että ne tulisivat välittömästi voimaan. On sitten aivan eri asia, että kaikkia tiloja on kunnostettava sitä mukaa kun tekniset seikat edellyttävät ja että tuossa yhteydessä pitää huomioida myös toiminnallisia seikkoja.
SOTERAN mukaan Vaasalla on STM:n suosituksiin nähden ympärivuorokautisia hoitopaikkoja vanhushuollossa 70 % enemmän. SOTERA katsoo, että kaikki palveluasuminen, jossa on yöpäivystys on ns. tehostettua palveluasumista. Vaasa tilastoi toisin.
Ratkaisuksi Vaasa esittää tilastollista kikkailua, jolla raivataan tilaa massiiviselle ja kokonaan uudelle hoitoyksikkörakentamiselle. Kaupunginhallitukselle ehdotetaan, että kaikki Vaasan tilastossa tuetun palveluasumisen paikat siirretään eläkeläisasunnoiksi ja henkilökunta siirretään kotipalveluun.
Mikä muuttuu? Ei mikään niiden osalta, jotka nyt asuvat noissa asunnoissa. Yöpäivystystäkään ei voida lopettaa jos asukkaat ovat tähänkin saakka olleet sen tarpeessa. Asuntojen neliöt eivät kasva. Omaiset ja ystävät mahtuvat yhtä huonosti vierailemaan kuin nyt. On selvää, että asunnossa pitää olla henkilökohtaista tilaa enemmän kuin hoitopaikassa. Eli hoitopaikkalaskun päälle on laskettava myös eläkeläisasuntojen yhdistämisestä jne. aiheutuvat muutostyöt. Tällainen kikkailu ei minulle maistu. Tarvitaan paljon lisää pohdiskelua. Esimerkiksi siitä, haluavatko tulevaisuuden eläkeläiset ylipäätään asua eläkeläistaloissa.
Ehdotus vanhushuollon rakenneuudistukseksi ei käsittele lainkaan kotihoitoa mikä on ällistyttävää sillä suurimmat ja kiireellisimmät muutokset olisi saatava aikaan juuri siellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)