Pohjalainen on puuttunut kirjoituksissaan kiitettävällä tavalla epäkohtaan, jonka poistamiseksi monet päättäjät ovat tehneet vuosia työtä, tuloksetta. Pieni askel saatiin aikaan muutama vuosi sitten kun kaupungin strategisiin, valtuustoon nähden sitoviin tavoitteisiin lisättiin uusi kohta “Palvelutaso, tuloveroprosentti, kiinteistöveroprosentit sekä vesi- ja jätevesimaksut eivät poikkea oleellisesti ympäristökuntien ja vertailukaupunkien tasosta.” ja “palvelujen yksikkökustannukset ovat vertailuryhmän keskiarvoa. “.
Vertailutietoja on saatu varsin niukasti tai ei ollenkaan. Virkamiesjohto viittaa usein valtakunnallisiin projekteihin, joiden kautta Vaasakin saa tietoa joskus aikanaan. Tämä hämmästyttää suuresti. Myös valtakunnallisia tilastoja on analysoitava. Jokaisen toimialan johdon ja heidän lähimpien alaistensa tehtävä on seurata oman alansa kehitystä suhteessa muihin. Se ei voi tapahtua ilman tilastoja ja tarkempaa analyysia tilastoperusteiden eroista. Jos analyysia ei osata itse, pitääkö se sitten ulkoistaa? Meidän päättäjien tulee saada luotettavia vastauksia kuin apteekin hyllyltä. Vertailua ei voida jättää verbaalisten “poisselitysten” varaan.
Tilastot on muokattava perusteiltaan yhdenmukaisiksi ennen johtopäätösten tekoa. Tehtävä on haasteellinen, mutta täysin mahdollinen ja välttämätön. Vertailu on olennaista. Todelliset kustannukset on selvitettävä eikä siinä ratkaise, tuottaako kunta palvelut itse, kuntayhtymässä tai esim. osakeyhtiössä.
Kiireellisintä on saada aikaan vertailuja kunnan työvoimavaltaisimmilta ja kustannusrakenteen kannalta merkittävimmiltä aloilta sosiaali-ja terveydenhuollosta sekä varhaiskasvatuksesta ja opetuksesta. Jos kustannuseroja on, päättäjille pitää selvittää, onko kyse ja millaisista palvelutaso-tai laatueroista. Kaikkein konkreettisin tapa tarkastella em toimialoja olisi henkilötyövuosien vertailu väestöön tai väestöryhmiin nähden. Laskennallisesti myös tällainen vertailu on täysin mahdollinen.
Vaasassa tiedetään jo, että väkilukuumme nähden meillä on keskimääräistä korkeammat kustannukset em. toimialoilla. Nyt on aika saada vastauksia siihen, miksi. Viime vuoden tilinpäätökset on käytännössä valmiit ja ensi vuoden budjettivalmistelu käynnistyy.
torstai 23. helmikuuta 2012
LÄHIDEMOKRATIAA VAI KÄYTTÄJÄDEMOKRATIAA?
Luettuani Hannu Katajamäen mielipiteen Pohjalaisesta joudun toteamaan, että kovin vähillä eväillä keskustelu lähidemokratiasta edelleen kulkee. Professorikaan ei tällä kertaa onnistunut löytämään todellista sisältöä sille, mitä nykyisestä järjestelmästämme puuttuu ja mikä lääke tähän vaivaan parhaiten sopisi.
Kuten kaikki tietävät, meidän järjestelmämme perustuu usean tason edustukselliseen demokratiaan. Näyttää siltä, että Katajamäki haluaa niitä vielä lisää. Miksi?
Demokratiassa on tehtävä selkeä ero sen suhteen, keillä voi olla toimivalta tehdä lopullisia päätöksiä. Kaikilla muilla prosessiin osallistuvilla on vain mielipiteen ilmaisumahdollisuus aloittein tai lausunnoin. Ei pidä luoda sellaista illuusiota, että lisäämällä raateja jne. voidaan päätösvaltaa viedä alaspäin, varsinkaan vaikeissa asioissa.
Olen tutustunut kansalaisraatien työhön Vaasassa. Idea kansalaisraadeista lienee tuotu Suomeen USA:sta, jossa kunnallisdemokratiasta ei juuri voida puhua. Kansalaisraatien raportit eivät valitettavasti vielä vakuuta sillä työn tulokset ovat jääneet varsin yleiselle tasolle. Ihmisten erilaisille tarpeenilmaisuille ei jää raporteissa riittävästi tilaa. Raatien jäsenistä useat hääräävät jo monissa muissakin “demokraattisissa” elimissä. Miten he ovat niissä mandaattejaan käyttäneet?
Vain noin 70 % äänioikeutetuista äänestää vaaleissa. Heistäkin suurin osa ajattelee niin, että tämä riittää, mitä tule demokratiaan. Kuinka suuri mahtaa olla niiden kansalaisten määrä, jotka oikeasti haluavat ja jaksavat aktiivisesti osallistua oman kylänsä asioiden hoitoon? Myöskään tässä suunnassa ei pidä luoda illuusioita.
Ihmiset tulevat aina olemaan tyytymättömiä edustukselliseen demokratiaan. Vain kreikkalainen kaupunkidemokratia, jossa (vapaat mies-)kansalaiset torilla päättivät yhteisistä asioista mies-ja ääni-periaatteella tuotti tuloksen, jossa enemmistön päätöstä ei voinut protestoida.
Oma arvioni on, että meillä on suurin vaje käyttäjädemokratiasta eikä suinkaan edustuksellisesta demokratiasta. Olennaista on, miten ihmistä kohdellaan palveluja tarvitsevana asiakkaana ja miten hänen henkilökohtaisiin toiveisiinsa vastataan.
Olen lukemattomia kertoja joutunut seuraamaan ihmisten pahoinvointia hyvinvointivaltion rattaissa ja yrittänyt heitä auttaa. Olennaiseksi nostan kysymyksen palveluasenteesta. Elämisen laatu paranee kaikilla jos palveluntuottajat yrittävät löytää lainsäädännön ja käytettävissä olevien varojen puitteissa asiakkaan kannalta myönteisimmän ratkaisun.
Katajamäki ei ilmeisesti usko edustuksellisen demokratian toimivuuteen kaupunkitasolla. Kylätaso tuskin pystyy samanaikaisesti päättämään mikä on mahdollista tällä tasolla ja kunnan kokonaisuuden kannalta - sitä vähemmän, mitä suurempi kunta on. Sen vuoksi tulee jatkaa keskustelua siitä, ettei aluetoimivallasta tule osaoptimointia (esim kouluverkko) ja ettei se lisää eriarvoisuutta kunnan osa-alueiden välillä. Pitkällä aikavälillä ei voine olla hyväksyttävää, että Vähäkyröllä on aluelautakunta, mutta muilla uuden Vaasan alueilla ei olisi.
Kuten kaikki tietävät, meidän järjestelmämme perustuu usean tason edustukselliseen demokratiaan. Näyttää siltä, että Katajamäki haluaa niitä vielä lisää. Miksi?
Demokratiassa on tehtävä selkeä ero sen suhteen, keillä voi olla toimivalta tehdä lopullisia päätöksiä. Kaikilla muilla prosessiin osallistuvilla on vain mielipiteen ilmaisumahdollisuus aloittein tai lausunnoin. Ei pidä luoda sellaista illuusiota, että lisäämällä raateja jne. voidaan päätösvaltaa viedä alaspäin, varsinkaan vaikeissa asioissa.
Olen tutustunut kansalaisraatien työhön Vaasassa. Idea kansalaisraadeista lienee tuotu Suomeen USA:sta, jossa kunnallisdemokratiasta ei juuri voida puhua. Kansalaisraatien raportit eivät valitettavasti vielä vakuuta sillä työn tulokset ovat jääneet varsin yleiselle tasolle. Ihmisten erilaisille tarpeenilmaisuille ei jää raporteissa riittävästi tilaa. Raatien jäsenistä useat hääräävät jo monissa muissakin “demokraattisissa” elimissä. Miten he ovat niissä mandaattejaan käyttäneet?
Vain noin 70 % äänioikeutetuista äänestää vaaleissa. Heistäkin suurin osa ajattelee niin, että tämä riittää, mitä tule demokratiaan. Kuinka suuri mahtaa olla niiden kansalaisten määrä, jotka oikeasti haluavat ja jaksavat aktiivisesti osallistua oman kylänsä asioiden hoitoon? Myöskään tässä suunnassa ei pidä luoda illuusioita.
Ihmiset tulevat aina olemaan tyytymättömiä edustukselliseen demokratiaan. Vain kreikkalainen kaupunkidemokratia, jossa (vapaat mies-)kansalaiset torilla päättivät yhteisistä asioista mies-ja ääni-periaatteella tuotti tuloksen, jossa enemmistön päätöstä ei voinut protestoida.
Oma arvioni on, että meillä on suurin vaje käyttäjädemokratiasta eikä suinkaan edustuksellisesta demokratiasta. Olennaista on, miten ihmistä kohdellaan palveluja tarvitsevana asiakkaana ja miten hänen henkilökohtaisiin toiveisiinsa vastataan.
Olen lukemattomia kertoja joutunut seuraamaan ihmisten pahoinvointia hyvinvointivaltion rattaissa ja yrittänyt heitä auttaa. Olennaiseksi nostan kysymyksen palveluasenteesta. Elämisen laatu paranee kaikilla jos palveluntuottajat yrittävät löytää lainsäädännön ja käytettävissä olevien varojen puitteissa asiakkaan kannalta myönteisimmän ratkaisun.
Katajamäki ei ilmeisesti usko edustuksellisen demokratian toimivuuteen kaupunkitasolla. Kylätaso tuskin pystyy samanaikaisesti päättämään mikä on mahdollista tällä tasolla ja kunnan kokonaisuuden kannalta - sitä vähemmän, mitä suurempi kunta on. Sen vuoksi tulee jatkaa keskustelua siitä, ettei aluetoimivallasta tule osaoptimointia (esim kouluverkko) ja ettei se lisää eriarvoisuutta kunnan osa-alueiden välillä. Pitkällä aikavälillä ei voine olla hyväksyttävää, että Vähäkyröllä on aluelautakunta, mutta muilla uuden Vaasan alueilla ei olisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)