Pöpöpelko sairastuttaa

Vastikään nuori perheenisä kertoi, että päiväkoti oli kieltänyt tuomasta itse leivottuja pikkuleipiä päiväkodin yhteisölliseen tapahtumaan. Sanottiin, että kekkereihin saa tuoda vain kaupan paketissa olevaa syötävää. Perusteluna oli pöpöriski ja vastuukysymykset.

Haloo. Pikkuleivät ovat uunissa kypsennettyjä! Kotien hygieenisyys on parempi ja ruoka-aineiden kylmäketjut toimivat sitä paitsi huomattavasti paremmin kuin kymmeniä vuosia sitten. Myrkyttämistäkö tässä pelätään?

Kieltoa voi kutsua jo hysteriaksi. Jos päiväkodissa olisikin ruokarajoitteisia lapsia, niin miksi kaikki muut pitää panna kiellosta kärsimään? Eikö yhteisessä tapahtumassa voisi olla vanhempien tehtävä katsoa, mitä heidän lapsensa saavat ja eivät saa syödä?

Kieltämällä vanhempia omakätisesti valmistamasta tarjottavaa yhteisiin tapahtumiin heikennetään potentiaalia, jonka varassa yhteisöllisyys joko kehittyy tai ei kehity. Kautta aikain yhdessä ateriointi ja nyyttikestit ovat olleet verrattomia keinoja viihtyä yhdessä.

Hysteria ei koske pelkästään päiväkoteja vaan on levinnyt moniin muihinkin organisaatioihin. Pöpöpelkoa koskeva suhteellisuudentaju näyttää heikkenevän sitä mukaa kuin ruuanvalmistus siirtyy hienoihin laitoskeittiöihin. Byrokraattiset hysteerikot ovat mielestäni vastuussa siitä, että tappavat arvokkaita yhteisöllisyyden ituja.

Tätä menoa ei kestä kauankaan kun lailla kielletään omatekoisen syötävän satunnainen myynti toreilla, tapahtumissa ja myyjäisissä kokonaan. Miten myös nyyttikestit pysyttäisiin lailla lopettamaan kokonaan, sitä varmaan jo tosissaan mietitään. Yhtään ei paina vaa’assa, että hysteerinen hygieenisyysintoilu heikentää lastemme luontaista vastustuskykyä. Lisääntyvät allergiat ja ruokarajoitteet hoidetaan lääkkeillä.

Kokkolan asuntomessut - esteitä ja yksi-ilmeisyyttä

Asuntomessujen perusidea pysyy samana: tavoitellaan ns. hyvien käytäntöjen esittelyä sekä ideoita ja vaihtoehtoja niille, joille rakentaminen on ajankohtaista. Noin 140.000 ihmistä käy vuosittain asuntomessuilla lähinnä haaveilemassa. Asuntojen määrä Suomessa kasvaa noin 20.000:lla vuosittain. Asuntoja on nyt noin 2,7 miljoonaa ja asuntokuntia on noin 2,5 miljoonaa. Yksinasuvien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Heitä on noin miljoona kun taas asuntokuntia, joissa asuu enemmän kuin kaksi henkilöä on vain noin 660.000. Näistä asuntoja, joissa on neljä tai enemmän asukasta on vain noin 370.000. Nämä taustatiedot ovat mielenkiintoisia kun arvioidaan asuntomessujen tarjontaa. Tarjonta kohdistuu nimittäin etupäässä perheellisille.

Olen käynyt asuntomessuilla ensimmäisistä Lahelan asuntomessuista (1970) lähtien, joitakin välivuosia lukuun ottamatta. Asuntomessujen monimuotoisuus on kuin muisto vain. Muodista on tullut yhä enemmän yhtenäistävä tekijä. Kun valkoinen ja harmaa ovat muotia, niin myös rakennetaan ja sisustetaan. Yksi-ilmeisyys käsittää nykyisin myös ulkotilan. Kokkolan asuntomessuihin virittäydyimme Vaasan vammaisneuvoston kanssa osallistumalla esteettömyysseminaariin. Ikävää, mutta juuri esteettömyyden huomioimisessa jättäisin Kokkolan asuntomessut jopa luokalle.

Voi olla, että Kokkolassa olemme ensimmäistä kertaa nähneet asuntomessut, joissa merellisyys tarkoittaa vain meren näkemistä. Kokkolassa messualue on rakennettu meren rantaan pääosin täyttömaalle. Alue on tasamaata kunnes katse kiinnittyy rannimmaisiin ja kaikkein kalleimpiin tontteihin. Tällöin huomataan, että rantatonttien rannat ovat varsin korkeat ja jyrkät ja ne on päällystetty kulkukelvottomilla pyöreillä kivillä. Rantaan – oikeammin pelkästään laitureille - pääsee vain pitkiä portaita pitkin. Jos lapsi lähtee näillä tonteilla juoksemaan karanneen pallonsa perässä, hän on hengenvaarassa. Rantatonttien asukkailla ei toivottavasti ole leikki-ikäisiä lapsia eikä sellaisia tuttavia, joilla on pieniä lapsia. Toivottavaa on myös, ettei heidän tuttavapiirissään ole huonopolvisia ikääntyneitä ihmisiä. Miksi rannan pengerrystä ei tehty loivemmaksi ja turvattu kulkumahdollisuutta veden ääressä?

Kun rannan puoli on nyt katsastettu, arvioikaamme talojen sisääntuloja tällä tasaisella alueella. Kokkolan asuntomessuilla päästäkseen omakotitalon eteiseen joutuu selviytymään jopa 8-9 portaasta. Portaat jatkuivat myös lukuisilla terasseilla ja talojen sisätiloissa. Lisäksi askelmien syvyydessä oli säästetty, porrasvälit olivat pääosin liian korkeat, eivätkä aina edes vakiot. Useat hyväjalkaisetkin kompastelivat erittäin korkeisiin kynnyksiin. Ovatko määräykset muuttuneet vai onko kysymys vain jostakin teknisestä innovaatiosta?

Pihasuunnittelussa muotia näyttää olevan helppohoitoisuus eli kivetetty ala ja valmiiden polkujen määrä lisääntyy samoin kuin alan, joka on katettu esim. kulkukelvottomilla kiviasetelmilla. Pihoista tulee mieleen julkiset puistot, joista nautitaan vähän kuin taideteoksesta. Pihoilla ei voi harrastaa juuri mitään.

Kaikilta asuntomessuilta löytyy tuo ökytalojen osasto. Niin nytkin. Kun on nähnyt yhden talon, on nähnyt kaikki. Syntyy ajatus, että näissä taloissa vain rentoudutaan ja vedetään lonkkaa. Viimeistelty ulkotila vahvistaa tätä käsitystä.

On ällistyttävää, että mediassa saa toimituksellista palstatilaa tekstit, joissa ei kiinnitetä mitään huomiota asumisen toiminnallisuuteen. Sopulilauma on päättänyt nostaa esille esim. kohteen, jossa keittiö on yläkerrassa! Läheskään kaikissa asunnoissa alakerta ei täytä ns. selviytymiskerroksen kriteerejä sillä useista puuttuu makuuhuone. Kummajaisia löytyy yläkerroistakin kun suihku on unohtunut tai kun neljälle makuuhuoneelle tarjoillaan vain yhtä yhteistä ahdasta kylpyhuonetta. Isoissakin asuntojen säilytystiloissa on säästetty. Minne mahtuvat eri harrastusvälineet, vaatteet ja esineet, joita kodit ovat tulvillaan?

Ettei tämä messuarvio menisi pelkäksi marinaksi nostan esille edes yhden ilahduttavan asian. Useamman sukupolven rinnakkaisasumista on lähdetty vähitellen elvyttämään. Toivon, että tulevilla asuntomessuilla tähän kiinnitetään lisääntyvää huomiota.