Itä-länsi-ottelu

Luin tänään artikkelin, jossa todisteltiin, että ihmisrotujen välillä ei oikeastaan ole mitään geneettisiä eroja. Olipa nahkamme minkä värinen tahansa, tämä siis pitäisi paikkansa. Afrikassa gorillojen välillä olisi suurempia eroja kuin maapallon eri puolilla asuvien ihmisten välillä.

Eroja ja yhtäläisyyksiä – niitä me ihmiset kaiken aikaa etsiskelemme esimerkiksi perheemme ja jälkeläistemme keskuudessa. Laajempaa perspektiiviä saa kun matkailee tai asuu eri puolilla Suomea ja maailmaa. Suomessa erot lännen ja idän välillä näyttävät edelleen olevan melko suuret joskin varmaan vähenemään päin jos muuttoliike lisääntyy.

Vaasassa asuva tyttäreni ilmestyi tänään meille ja totesi, että kyllä ne karjalaiset asiakkaat sitten ovat helppoja ja iloisia. Siis tunnistettavasti erilaisia! Lieneekö länsisuomalainen ihminen enemmän tosikko ja pidättyväinen. Omat mausteensa soppaan tuo, että länsirannikolla on tuo ruotsinkielisten ankkalammikko omine sisäisine sääntöineen. Tavataan sanoa, että ellet ole ”född tai gift med” niin kielimuurin yli sinne ei pääse. Oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että tämä pitää melko hyvin paikkansa.

Länsi-Suomessa myös suomenkieliset ovat paljon pidättyväisempiä kuin ihmiset Itä-Suomessa. Muualta tuleviin suhtaudutaan Länsi-Suomessa epäillen. Tämän olen jälleen kerran kokenut vahvasti Vaasan uuden kaupunginjohtajan rekrytoinnin yhteydessä. Sitä, että on leikkinyt pienenä vaasalaisella hiekkalaatikolla, arvostetaan ylipaljon. Paikalliset verkostot ovat sitä vahvemmat, mitä aikaisemmin ne on luotu. Mutta eihän pelkästään se riitä jos ja kun halutaan kaupunkina saavuttaa painoarvoa maailmalla.

Länsisuomalainen ”vakaa” ihminen suhtautuu epäilevästi myös vilkkaisiin ja temperamenttisiin ihmisiin. Ajatus kai kulkee siihen malliin, ettei sellaisia ihmisiä voi ottaa ihan vakavasti. Kysymys on myös osin täysin perusteettomasta pohjalaisesta uhosta.

Miten pysähtyneisyys ihmissuhteissa sitten käy yksiin sen kanssa, että alueemme haluaa olla dynaaminen menestyjä? Ei mitenkään. Me tarvitsemme kehittyäksemme uutta verta ja ulkopuolisten arviointia. Me tarvitsemme ennen kaikkea avoimuutta ja vuoropuhelua. Sisäpiirien väliset hyväveliverkostot on paljastettava ja hankittava uusi luottamus kansalaisten ja yrittäjien yhdenvertaiseen kohteluun.

Tampereelle vai Turkuun?

Koko terveydenhuollon ja siinä ohessa erikoissairaanhoidon tuleva rakenne on toistuvien uudistusehdotusten kohteena. Kun päätökset siirtyvät, epävarmuus lisääntyy. Vaasan keskussairaalan yliopistollinen keskussairaala on Tampere. Vaasa on toiseksi kauimpana yliopistollisesta keskussairaalasta. Siksi lääkkeeksi ei voi missään tapauksessa sopia, että lähdettäisiin hakeutumaan entistä kauemmaksi eli Turkuun.

Tällaista ratkaisua ilmeisimmin nyt ponnekkaasti valmistellaan sekä Turussa että Vaasan sairaanhoitopiirissä. Kieliperusteella yritetään mitätöidä lisääntyvä matka-aika ja entistä hankalampi matkanteko. Junalla Vaasasta Turkuun kestää pitempään kuin Helsinkiin, lisähaittana on ylimääräinen junanvaihto. Matkalla vielä ohitetaan meitä lähempänä oleva yliopistollinen keskussairaala! Nauraisin, ellei itkettäisi.

Turun yliopistolliselle keskussairaalalle sopisi varmistaa väestövastuunsa Vaasan sairaanhoitopiirin avulla. Palkkioksi tarjottaneen mahdollisuutta säilyttää Vaasan keskussairaalan taso pitkälle tulevaisuuteen. Kuinka kauan ja millä hinnalla, siitä ei puhuta. Jos skaalaetua ei kyetä käyttämään hyväksi, a-hinnat karkaavat täällä käsistä. Maksajina ovat tietenkin Vaasan sairaanhoitopiirin kunnat.

Sairaitten ihmisten kannalta kaikkein tärkeintä on saada asianmukainen ja laadukas hoito oikea-aikaisesti. Nyt kun Seinäjoki kuuluu jo samaan työssäkäyntialueeseen kuin Vaasa (80 km on työn vastaanottovaatimus), on mitä luontevinta tavoitella ensisijaisesti sellaisia erikoissairaanhoidon työnjakoratkaisuja, joiden avulla kummankin maakunnan sairaat ihmiset saavat laadukkaan hoidon edes jommasta kummasta sairaanhoitopiiristä, Keski-Pohjanmaatakaan unohtamatta. Työnjaosta sopiminen on enemmän kuin yhteistyö. Toimimalla ”kuin” yhdessä voimme hoitaa sairaudet pitemmälle omalla alueellamme kun yhteinen väestöpohjamme antaa mahdollisuuden skaalaetuihin.

Hevoskyydin ajoista käsitys palvelujen saatavuuden mittaamisesta kilometreinä on menettämässä merkitystään. Matka-aika on olennaisempi kysymys kuin kilometrit. Jossakin menee kuitenkin raja.

Terveydenhuollon teknologian kehittäminen on tuonut tullessaan yhä kalliimmat investointitarpeet, sairaanhoidollinen osaaminen on pirstoutunut yhä pienempiin erikoisaloihin, tehokkaan lääkehoidon ansiosta avohoidon mahdollisuudet ovat yhä paremmat. On päivänselvää, että uudessa tilanteessa väestöpohjien täytyy olla aiempaa suuremmat jos haluamme pitää terveydenhuollon menot kurissa. Turku on Vaasasta käsin kuitenkin todella väkinäinen ratkaisu. Sen tajuaa kyllä jo karttaa katsomalla. Siksi katseemme on oltava ennen kaikkea Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirien kanssa toteutettavassa työnjaossa. Tampereelle ”Erva-alueena” ei ole vaihtoehtoa.

Taikametsän valtaus

Taikametsä vai uusia asuinrakennuksia? Kaupunginhallitus äänesti ja päätti, että asuintalot vievät voiton – nykyisen asemakaavan mukaisesti. Teeriniemen ns. Taikametsä on syntynyt toistaiseksi rakentamattomien asuintonttien alueelle.

Annan lähtökohtaisesti suuren arvon sille, että kansalaiset ilmaisevat reippaasti mielipiteensä. Päättäjiltä vaatii Vaasan oloissa paljon rohkeutta ja hyviä perusteluja, että he eivät lähde muitta mutkitta 700 adressin allekirjoittajan matkaan.

Vaikka meitä niukan enemmistön päättäjiä on julkisuudessa jo ehditty haukkua ikivanhoiksi kääviksi ja ties miksi, haluan omalta osaltani tuoda esiin joitakin päätökseeni vaikuttaneita tärkeitä näkökohtia. Asian kaupunginhallitukselle esitellyt vt. toimialajohtaja on kolmen pienen lapsen äiti. Tämän mukaisesti kaupunginhallitus myös päätti. On ikärasismia väittää, että päättäjien ikä olisi vaikuttanut asiassa. Kokemus kaupunkisuunnittelussa toki vaikutti.

Teeriniemenkatu on Teeriniemen pääkatu, joten on pläkkiselvää, että juuri sen ääreen on kaavoitettu tehokkaimmin. Teeriniemenkatua kulkee myös alueen ainoa bussi ja Taikametsän vieressä on alueen ainoa kauppa. Mitään uutta aluetta ei kaavoitettaisi niin, ettei em. näkökohtia otettaisi huomioon eli metsän paikka ei voi olla pääväylään rajoittuvassa korttelissa ellei kysymyksessä ole alueet toisiinsa yhdistävistä viherväylistä tai suojelualueesta.

Teeriniemen koulun ympäristö on vehreää ja ylellisen väljää aluetta. Sen saatoin todeta jälleen kerran kun kiersin ko. koulun. Omat lapseni ovat varttuneet juuri tällä samalla, virikkeitä täynnä olevalla alueella. Taikametsästä ei silloin tiedetty mitään vaan liikuttiin joustavasti sähkölinjan alla ja monilla muilla vihreillä alueilla joita Teeriniemellä on todella runsaasti.

Teeriniemellä kuten muissakin kouluissa oppilaille on osoitettu määräysten mukainen aidattu alue välitunteja varten. Tämä on sitä tärkeämpää, mitä pienemmistä koululaisista puhutaan. Teeriniemellä ko. tarkoitukseen tarkoitettu alue näytti aika hylätyltä eli kehittämiskelpoiselta. Kun toimitaan aidatulla alueella, oppilaiden valvonta helpottuu. Pelataan riskillä jos välituntien vietto siirretään aitaamattomalle alueelle kuten Taikametsään. Taikametsän säilyttämisen perustelut eivät ilmeisimmin lähdekään koulun oppilaiden tarpeista vaan laajemmista perusteluista.

Päättäjille on kerrottu, että lapset eivät nykyisin käytä Teeriniemen koulun ympärillä olevaa laajaa viheraluetta koska se ei ole tarpeeksi kiinnostava. Tapaus Taikametsä totta kai herättää päättäjät tarkemmin pohtimaan, mitä vikaa on viheralueeksi kaavoitetulla alueella ja miten puutteellisuudet voidaan korjata ja lasten viihtyvyys taata. Toisaalta kautta aikojen lapset ovat olleet eniten kiinnostuneet ”kielletyistä” alueista. Kaavoitusmerkintää muuttamalla tätä ilmiötä ei pystytä eikä ole tarvetta muuttaa.