Kysymys kahden maahanmuuttajan mummojen oikeudesta jäädä Suomeen lastensa luokse on avannut pinnan alla kyteneet kuohut valloilleen. Korkein hallinto-oikeus ei hyväksynyt egyptiläismummon oleskelulupaa koskenutta valitusta, jolloin karkotuspäätös jäi voimaan. Nyt viranomaiset ovat rientäneet keskeyttämään karkotuksen ja luvanneet sen sijaan nopeasti muuttaa lakia, jotta mummot voivat saada laillisen oleskeluluvan Suomeen. Vastaavia valitusprosesseja, joissa vedotaan perhesiteisiin maahanpääsyn perusteena, on vireillä useita muitakin.
Ennakkotiedon mukaan suomalaista perheen määritelmää ei ole tarkoitus muuttaa vaan antaa tilaa inhimilliselle harkinnalle yksittäistapauksissa. Mielestäni suomalainen perhemääritelmä on liian ahdas kun siihen luetaan vain alaikäiset lapset vanhempineen. Määritelmä kaipaisi muutosta. Isovanhemmat kuuluvat perheeseen. Kysymys on yhdestä hyvinvoinnin ydinulottuvuudesta. Ei ole keneltäkään pois jos tämä tunnustettaisiin myös lainsäädännössä. On aika tukea niitä omaisia, jotka haluavat huolehtia vanhoista omaisistaan. Varmaa on, ettei ketään pakoteta niin tekemään.
Maahanmuuttajien mummojen tarina on mielenkiintoinen siksi, että samaa harkintavaltaa ei ole suomalaisten mummojen kohdalla kun he asuvat eri paikkakunnalla kuin lapsensa. Muutosta lainkohtaan on yritetty monta kertaa. Mutta jälleen ja aivan tuoreeltaan on todettu, että muutos ei etene. Tämä johtuu siitä, että kuntien välisestä maksuliikenteestä ei ole päästy sopuun. Niinpä kotikuntalaki toteaa edelleen, että henkilön ”kotikunta ei muutu jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu pääasiassa hoidosta tai huollosta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä tai muutoin vastaavissa olosuhteissa.
Tällä kohtaa lakimme laajenee koskemaan myös muita kuin vanhoja ihmisiä. Lain soveltaminen saa omalaatuisia piirteitä kun toisessa päässä on myös käytäntöjä, joissa esimerkiksi vaikeavammainen ihminen pakotetaan muuttamaan pois kotikunnastaan, jossa on ikänsä asunut. Perusteluna saattaa olla väite, ettei perushoitoa pystytä järjestämään kotikunnassa.
Perustuslain mukaan Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa. Edellä olevat esimerkit osoittavat, että hoitoa tarvitsevien ihmisten tämä perusoikeus on Suomessa vielä toisten ihmisten taskussa. Näin ei voi jatkua.
Ulkomaalaislain mukaan oleskeluluvan myöntäminen edellyttää, että toimeentulo on turvattu. Suomessa KELA maksaa 65 vuotta täyttäneille oleskeluluvan saaneille kansaneläkkeen suuruista maahanmuuttajan erityistukea. Mainittakoon, että vastaavaa täydentävää tukea ei ole tarjolla esimerkiksi niille Suomen kansalaisille, jotka ovat asuneet osan aikuisvuosistaan EU-tai ETA-maiden ulkopuolella! Nämä henkilöt ovat tyypillisesti suomalaisia naisia. Kun he palaavat eläkevuosikseen Suomeen, heitä odottaa mahdollisesti suoraan siirtyminen toimeentulotukiluukulle. Viime mainittu heikennys lainsäädäntöön tapahtui kun Suomesta tuli EU-maa. Silloin keskityttiin vain EU-kansalaisten liikkumisen edistämiseen EU-ja ETA-alueen sisällä. Tilanne sotii oikeustajuani vastaan ja olisi pikimmiten oikaistava.
maanantai 29. maaliskuuta 2010
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Seudulliset hankkeet Vaasassa ja Seinäjoella
Mustasaaren kunnanhallituksen 1. varapuheenjohtaja Monica Sirén-Aura pahoittelee mielipidekirjoituksessaan Pohjalaisessa (20.3.20101) sitä, että Vaasa ei kanna suurempaa vastuuta seudullisten hankkeiden toteutuksesta. Hän uhrasi paljon palstatilaa verratessaan Vaasan tilannetta Seinäjokeen. Lisäksi Sirén-Aura arvosteli Vaasan kaupunginvaltuuston puheenjohtajan kannanottoa seutuyhteistyön taloudellisesta taakasta Vaasalle.
Hämmästyttävintä oli, että Sirén-Aura pitää mitättömänä Seinäjoen kuntaliitoksen merkitystä mitä tulee kunnallisen päätöksenteon tavoitteellisuuteen ja päätösten käytännön toteutukseen. Minun mielestäni Seinäjoen ja Vaasan vertailussa juuri tämä on ratkaiseva ero. Seinäjoki on jo seudullinen kunta, joka voi tehdä aluettaan koskevat päätökset yksinkertaisesti omassa valtuustossaan. Myös taloudelliset ja muut hyödyt ja haitat koetaan pitkälti saman kunnan sisällä. Ei tämä voi olla ylipääsemätön asia ymmärtää myös Mustasaaressa.
Vaasan ja Mustasaaren kanssa olemme edelleen siinä tilanteessa, että jokaista uutta yhteishanketta varten joudutaan miettimään omat erilliset sopimukset ja hallinnointi. Kukaan ei voi kiistää, että tällainen toimintatapa on epärationaalinen ja kallis verrattuna siihen, että vaihtoehtona olisi kuntaliitoksen mahdollistama yhteinen hallinto ja yhteinen kassa.
Siinä Sirén-Aura sen sijaan oli oikeassa, että valtuustomme puheenjohtajalta oli haastattelussaan unohtunut, että monissa yhteishankkeissa Vaasan naapurikunnat jo osallistuvat kustannuksiin. Näin ollen pelkkä ”ylimääräisen” henkilökunnan tarkastelu ei kerro koko totuutta tilanteesta. On sitten eri messu, onko Vaasa laskuttanut palveluista tarpeeksi. Tämä riippuu siitä, missä tilassa kustannuslaskenta Vaasan hallintokunnissa on. Voi hyvin olla, että naapurikuntia ei laskuteta tarpeeksi. Ja tietysti on olemassa myös palveluja, joissa mitään kunnan jäsenyyteen perustuvaa laskutusjärjestelmää ei nykyisin edes ole. Mieleeni tulee heti vaikkapa uimahalli, teatteri, konsertit, museot, työväenopistojen toiminta. Näyttää siltä, että uimahallin koululaisvuoroihin ollaan Mustasaaressa tyytymättömiä. Jos olisimme samaa kuntaa, vuoroista pääsisi sentään keskustelemaan. Nyt Mustasaaren on varauduttava vihdoinkin rakentamaan oma uimahalli, että tilanne korjautuisi.
Hevosurheilukeskuksen osalta mielestäni on aivan turha haaveilla, että Mustasaaren alueelle rakennettaisiin käytännössä Vaasan rahoituksella yksikkö, joka olisi Suomen kärkiluokkaa. On mahdollista, ettei superhanke menestyisi myöskään laajemmassa Uudessa Vaasassa siksi, että seutu on jo menettänyt asemiaan raviurheilussa. Ratsastusperusteinen hevosurheilu ei samalla tavalla kaipaa toimintojen keskittämistä.
Mitä tulee logistiikkakeskukseen, hankkeen kokonaiskustannukset on arvioitava tarkkaan ennen päätöksentekoa. Itse logistiikkakeskuksen lisäksi tarvitaan nimittäin rautatietoteutus sekä pitkä uusi tieväylä keskuksesta Vaasan satamaan.
Hämmästyttävintä oli, että Sirén-Aura pitää mitättömänä Seinäjoen kuntaliitoksen merkitystä mitä tulee kunnallisen päätöksenteon tavoitteellisuuteen ja päätösten käytännön toteutukseen. Minun mielestäni Seinäjoen ja Vaasan vertailussa juuri tämä on ratkaiseva ero. Seinäjoki on jo seudullinen kunta, joka voi tehdä aluettaan koskevat päätökset yksinkertaisesti omassa valtuustossaan. Myös taloudelliset ja muut hyödyt ja haitat koetaan pitkälti saman kunnan sisällä. Ei tämä voi olla ylipääsemätön asia ymmärtää myös Mustasaaressa.
Vaasan ja Mustasaaren kanssa olemme edelleen siinä tilanteessa, että jokaista uutta yhteishanketta varten joudutaan miettimään omat erilliset sopimukset ja hallinnointi. Kukaan ei voi kiistää, että tällainen toimintatapa on epärationaalinen ja kallis verrattuna siihen, että vaihtoehtona olisi kuntaliitoksen mahdollistama yhteinen hallinto ja yhteinen kassa.
Siinä Sirén-Aura sen sijaan oli oikeassa, että valtuustomme puheenjohtajalta oli haastattelussaan unohtunut, että monissa yhteishankkeissa Vaasan naapurikunnat jo osallistuvat kustannuksiin. Näin ollen pelkkä ”ylimääräisen” henkilökunnan tarkastelu ei kerro koko totuutta tilanteesta. On sitten eri messu, onko Vaasa laskuttanut palveluista tarpeeksi. Tämä riippuu siitä, missä tilassa kustannuslaskenta Vaasan hallintokunnissa on. Voi hyvin olla, että naapurikuntia ei laskuteta tarpeeksi. Ja tietysti on olemassa myös palveluja, joissa mitään kunnan jäsenyyteen perustuvaa laskutusjärjestelmää ei nykyisin edes ole. Mieleeni tulee heti vaikkapa uimahalli, teatteri, konsertit, museot, työväenopistojen toiminta. Näyttää siltä, että uimahallin koululaisvuoroihin ollaan Mustasaaressa tyytymättömiä. Jos olisimme samaa kuntaa, vuoroista pääsisi sentään keskustelemaan. Nyt Mustasaaren on varauduttava vihdoinkin rakentamaan oma uimahalli, että tilanne korjautuisi.
Hevosurheilukeskuksen osalta mielestäni on aivan turha haaveilla, että Mustasaaren alueelle rakennettaisiin käytännössä Vaasan rahoituksella yksikkö, joka olisi Suomen kärkiluokkaa. On mahdollista, ettei superhanke menestyisi myöskään laajemmassa Uudessa Vaasassa siksi, että seutu on jo menettänyt asemiaan raviurheilussa. Ratsastusperusteinen hevosurheilu ei samalla tavalla kaipaa toimintojen keskittämistä.
Mitä tulee logistiikkakeskukseen, hankkeen kokonaiskustannukset on arvioitava tarkkaan ennen päätöksentekoa. Itse logistiikkakeskuksen lisäksi tarvitaan nimittäin rautatietoteutus sekä pitkä uusi tieväylä keskuksesta Vaasan satamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)